Rokkiviikonloppu

Perjantaina tuli kaatamalla vettä, kun tulin asioilta kotiin.  Piha lainehti vettä.  Vettä on tänä kesänä tullutkin paljon, vaikka kovilta ukkosmyrskyiltä ollaankin vältytty.  Onneksi ennätin ottaa yhden pionin kukan maljakkoon ennen sadetta.  Muut kukat nuokahtivat liian kovasta vedestä.




Kävin kaupukireissullani ostatamassa lipuja Lieksan Vaskiviikon tapahtumiin.  Pereinteisenä menona meillä on ollut osallistua yhteen Vaskiteltan iltaan Vävyn vanhempien kanssa ja samalla viettää kesäistä viikonvaihdetta yhdessä.  Tänä vuonna iltaohjelmaan kuuluu Diandran esiintyminen.  Ei esiintyjä niin tärkeä ole, vaan ystävien kanssa oleminen.
Tänä vuonna menemme Miehen kanssa myös Vaskiviikon konserttiin.  Uusi kokemus sekin, kirkkokonsertti.
Tämä viikonloppumme onkin poikkeava.  Haimme eilen pikku Prinsessan mummolaan, jotta vanhemmat pääsivät Ilosaarirockiin.
Ilosaarirock viikonloppu on ollut perheemme ohjelmassa jollain tavalla jo kauan.  Siksi viikonlopuksi ei sovi perhejuhlia järjestää, sen isomummokin huomasi aikoinaan.  Oma rokkiviikonloppuni oli vuosia Ilovaarirock-ilta perjantaina, jossain vaiheessa se muuttui Sulo-klubiin.

Rokkiviikonloppuna on vuosien aikana aina tapahtunut jotain.
Itse muistan sen, kun eron jälkeisenä kesänä menimme ystäväporukalla Ilovaarirockiin ja pidimme todella hauskaa.  Se tuntui puhdistavalta ahdistavan talven jälkeen, myös aamulla.  Muistan myös, kun olemme yöllä auttaneet nuoria sulkemaan hävinnyttä kännykkää, hakeneet maanantaiaamuna hävinneitä tavaroita poliisiasemalta, etsineet hävinnyttä reppua, joka löytyikin kotoa.  Uusia suhteita on sieltä nuorille löytynyt, on erottu ja palattu yhteen.Yhtenä vuonna etsimme ystäväni kanssa hänen poikaansa kävelemällä monta tuntia pitkin aamuöisiä katuja.  Pelkäsimme pahinta kuulemiemme kertomusten pohjalta, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin.  Muutama vuosi sitten asuimme rokkialueen aidan takana olevassa talossa ja tarvitsimme kulkuluvat päästäksemme kotiimme.  Kuuntelimme silloin Rentolavan esiintyjät kotiparvekkeeltamme.
Monenlaista on siis tapahtunut, kuitenkaan ei koskaan mitään todella ikävää.  Tänä vuonna on esimmäinen kerta vuosikymmeniin, kun emme osallistu itse tapahtumiin vaan osallistumme päästämällä nuoret ja olemalla pikku Prinsessan kanssa.  Aika muuttuu ja mekin vanhenemme, mutta rokkiviikonloppu koskettaa jollain tapaa varmaan aina.