Kiitos vuodesta 2016 kanssanne

Jouluksi saamani amarylliskin aukesi juuri sopivasti kukkaan vuoden päättymisen kunniaksi.

Tässä kukassa on peräti kolme kukkavartta ja jo ensimmäisessä näin ihanat kukat.

On ollut ihanaa päästä mukaan blogimaailmaan, saada monia mukavia uusia tuttavuuksia ja jakaa kokemuksia kanssanne.  Päivän parhaita hetkiä on lukea toisten blogeja ja saada siten iloa ja elämää omaankin päivään, kiitos teille siitä.

Mukavaa alkavaa vuotta kaikille, kiitos tästä vuodesta 2016!

Vuonna 2016

Niin se vaan tämäkin vuosi on kohta loppu.

Päällimäisenä ajatuksena on ollut omien tavoitteiden noudattaminen.

Aivan kaikessa en ole onnistunut, yrittänyt kuitenkin.

Painoani sain hyvinkin laskettua ja samoin verensokeriarvot paranivat.

Itsestäni huolehtimista, hemmottelua, arvostamista, sitä en ole oppinut.

Tavoitteenani oli myöskin säästäminen ja sain aloitettua säännöllisen säästämisen, pienellä summalla, mutta kuitenkin.  Olen myös oppinut käyttämään ensin jo varastossa olevia tarvikkeita, enkä hanki heti uutta vaan ostamisen ilosta tai "kun halvalla saa".

Lankavarastot sain kulutettua lähes loppuun, kangasvarastoissa on vielä tekemistä.

Askartelutarvikkeitakin olen jemmannut ihan liikaa, mutta eiköhän nekin vähitellen vähene.

Ensi vuosi alkaa ikävien muutosten myötä meille kakkostyypin diabeetikoille.

Lääkekorvaukset pienenevät ja alkuvuodesta menee rahaa runsaasti, onneksi se sitten lääkekaton täyttyessä helpottaa.  Välillä olen jopa miettinyt, että pitäisikö minun hyväksyä insuliinin käytön aloittaminen, jotta saisin lääkkeet erityiskorvattavina.  Olen vastustanut insuliiniin siirtymistä, koska se on sitten se viimeinen mahdollisuus.  Nykyiset uudet lääkkeeni ovat auttaneet alentamaan arvoja, mutta ovat todella kalliita.  Olen pohtinut, että onkohan tässä uudistuksessa ajateltu ihan loppuun asti tuota muutosta.  Kuinka moni jättää jatkossa arvokkaammat lääkkeet ostamatta, koska ei alkuvuodesta ole varaa niitä maksaa.  Seurauksena tästä voi olla monet pahemmat lisätaudit, diabeetikolla pahimmassa tapauksessa näön menetys ja raajojen amputointi, muista puhumattakaan.

Kunpa tuota lääkekaton kerryttämistä voisi jotenkin jakaa eri kuukausille.

Ensi vuodelle olen ilmoittautunut Vuosi Väriterapiaa haasteeseen. 

Ehkä sitä kautta saan jotain uutta mielenkiintoa käsityöharrastukseen.

Edelleenkin yritän käyttää entisiä tarvikkeita niin pitkälle kuin mahdollista ja rajoittaa kaiken muunkin tavaran hankkimista.

Ensi vuosi tuo myös ihania asioita elämääni.  Toinen lapsenlapseni, pikku Prinssi,

syntyy alkuvuodesta.  

Itselleni ja kaikille lukijoilleni toivon ensi vuodellekin terveyttä, iloa ja läheisten läsnäoloa.

Mummolassa eilen touhuttua

Vaikka kissat välillä hermostuvatkin pikku Prinsessan energisyyteen, niin silti hänen puuhailunsa kiinnostavat etenkin Pikkukissaa.  Tässä laitetaan tarroja yhdessä tarravihkoon.  Yllättävän kauan Prinsessa jaksaakin keskittyä tarrojen liimaamiseen.

Monta päivää on leikitty kissaleikkejä ja pitihän kissaleikkeihin tehdä häntä.  Tämä oli sellainen pikatoteutus.  Sormin virkattua moninkertaisesta pörrölangasta ja kuminauhalla vyötärön ympäri.  Helppo itsekin pukea ja riisua, sopii myös ulkovaatteiden päälle, testattu on.

Pikku Prinsessa teki joulun aikaan isänsä kanssa lumiukon.  Nyt piti tehdä lumikoira. 

Yhdessä sitä sitten rakennettiin eilisiltana otsalampun valossa.  Tarkkaa työtä.

Yllättävän hyvä siitä tulikin, vaikka itse sanonkin.

Harmaa talvipäivä itärajalla

Meillä näitä lumisia kuvia piisaa, ainakin seuraavat neljä kuukautta.

Pikku Prinsessa sanoi jo heti aamupalalla, että sitten lumitöihin.

Hyvin on oppi mennyt perille.

Nuoret puut ovat kaartuneet lumen painosta aivan maahan saakka ja tässäkin tehneet lumimajan suojaksi vaikkapa jäniksille.

Tänään postinhakumatkamme kesti erityisen kauan, matkaa on noin 300 metriä suuntaansa, mutta aikaa kului vajaa tunti.  Välillä piti miettiä ja ihmetellä. Koirankin.

Pihassa viihdykkeeksi lumitöiden lisäksi riitti tänään kaksi Koiran palloa.  Niitä oli kiva viskellä lumihankeen ja kaivaa taas esiin.  Ei sitä ihmeempää tekemistä tarvitse keksiä, kun on lunta ja vapaus leikkiä pihamaalla.

Vaari löysi eilen varastosta pinkin lumiharjan, niinpä mummon autoa piti jälleen puhdistaa, vaikkei sillä olla kohta viikkoon edes ajeltu.  Renkaatkin tulivat lumesta puhtaaksi.

Eipä tänne itärajalle mitään ihmeempiä tänään kuulu.  Päiväuniaika.  Tänään olisi mummonkin kyllä pitänyt päiväunet ottaa, viime yö meni valvoessa ja maailman, sen oman pienen, murheita miettiessä. Miten sitä joku ihminen voikin saada muutamalla lauseella pahan mielen aikaiseksi, nykytekniikalla kaukaakin.  Mitätöidä toisen aikaansaannokset ja suurennella omiaan.  Itsekin aloin jo epäillä, ettenkö olisi tehnyt kaikkeni lasten eteen. Enkö ole ollut tarpeeksi läsnä ja saatavilla.

Päivän harmaus vain pahentaa mielen harmautta.
(selvennyksenä; ko. viestin lähettäjä ei ole Mieheni tai lapseni)

Pakkaspäivää

Lumiset kelit ja pikkupakkaset täällä itärajalla jatkuvat. 

 Koiralla on ollut työtä vahtia sekä ulkona että sisällä.

Mitään ihmeellistä tekemistä ei tarvitse pikku Prinsessalle keksiä.  Tänäänkin postinhakumatkalla tekemiseksi riitti kaksi pajun oksaa.  Ne sitten "istutettiin" pihan reunalle lumipenkkaan.

Illalla pikku Prinsessa halusi oman tietokoneen.  Onneksi Vaarilta löytyi vanha läppäri, jonka voi huoletta antaa kokeiltavaksi.  Ei se pitkään jaksanut kiinnostaa, mutta kokeilla piti.

Pikku Prinsessa on ihmetellyt mummon sormuksia, kun niissä ei ole timantteja, äidillä kun on ;)

Nyt sitten piti etsiä hänellekin sormus ja tietenkin toinenkin.  Selvästi vaimoainesta!

Mummon piirustustaitoja koeteltiin, kun piti piirtää yhteinen kuva.  Kyllä siitä juuri erottaa pikku Prinsessan, mummon, Vaarin, kissat ja Koiran.  Ja ne kaikki piti laittaa vielä telkkariin.  Liidulla piirtäminen ei olekaan niin helppoa, kun sitä ei ole pitkään aikaan harjoitellut.

Kun Poika ilmoitti, että pikku Prinsessan päiväkoti on suljettuna kaksi viikkoa joulun jälkeen, niin mietin kyllä, että mitenhän jaksan.  Mutta koska tiedän myös, miten vaikeaa Prinsessalla on ollut sopeutua päiväkotiin ja nyt sitten olisi pitänyt sopeutua aivan uuteen paikkaan, niin tunsin jopa velvollisuutta ottaa tehtävän vastaan.  Koska kyllä tämä välillä aivan työstä käy.

 Vaikka pikku Prinsessa on ihana ja kiltti lapsi, niin silti hän on pieni lapsi, joka tarvitsee hoivaa ja huolehtimista.  Energiaakin riittää, koko ajan pitää olla jotain touhua.  Mummolassa on myös kissat ja Koira, jotka kiinnostavat, mutteivat jaksa aina alati halailevaa tyttöstä ja hermostuvat.

  En ole myöskään koskaan tykännyt ruuanlaitosta ja nyt pitäisi keksiä päivittäin kaksi terveellistä, ravitsevaa ja maistuvaa ateriaa välipaloineen.  Ruuanvalmistuksenkin aikana pitäisi olla silmät selässä tai sitten laittaa siksi aikaa muumit pyörimään.  Yritän kuitenkin noudattaa vanhempien toivomusta, ettei telkkaria katsottaisi paljoa.  

Päiväunille saaminen vaatii myös oveluutta.  Kotona Prinsessa nukahtaa aikansa touhuttuaan omaan sänkyynsä, täällä taas hän ei millään malttaisi pysytellä sängyssä.  Niinpä sitten mummo vahtii sängyssä, että sieltä ei karata ja yrittää saada pikkuisen pysyttelemään edes hetken paikoillaan, jotta nukahtaisi.  Päiväunet ovat kuitenkin tarpeelliset meille molemmille.  Pikkuiselle, jotta jaksaa, mummolle, että saa hetken omaa aikaa.

  Vaikka ikäni puolesta en vielä ole vanha mummo, niin sairaudet verottavat jaksamistani ja ympärivuorokautinen vastuu pikku Prinsessasta vaatii veronsa.  Yöunet pitää nukkua yhtä pitkät pikkuisen kanssa, jotta jaksan.  Päiväuniaika pitää taas käyttää saadakseni hetken omaa aikaa, silti tuntuu välillä, että käyn äärirajoilla.  Joulun ajan touhutkin veivät jo voimia. 

Jatkossa pitää miettiä, ettei nämä mummola lomailut sijoitu pitkien pyhien jälkeiseen aikana vaan ovat aivan oma juttunsa, silloin jaksaisin paremmin etukäteen voimia kerättyäni.

Mielelläni minä vietän aikaani pikku Prinsessan kanssa, jos vaan jaksan.

Haluan, että hänelle jää mielyttävät kokemukset mummolassa lomailusta ja lämpöiset, yhteiset muistot.

Ei sellaisia, että mummo on väsynyt ja hermostunut.

Pitkät matkat vaikeuttavat lisäksi näitä yhteisiä lomia.  Lyhyiden tapaamisten järjestäminen on vaikeaa yli seitsemän tunnin ajomatkan takia.  Tämä on jotenkin niin ristiriitaista, kun toisaalta haluan ja toivon paljon yhteistä aikaa pikku Prinsessan kanssa, mutta toisaalta väsyn niin helposti.

Ensi viikolla pikku Prinsessan palattua kotiinsa ja levättyäni muutaman päivän, tiedän taas muistelevani haikeana näitäkin hetkiä.

Joulu tuli, joulu meni

Joulu etukäteisvalmisteluineen on taas ohi.  Kuusi varistaa jo nyt neulasiaan ja jouluruokien jämät alkavat olla kohta syöty.  Mieli on haikea. 

Saimme taas viettää joulun läheisten perheenjäsenien kanssa.  Vaikka välillä stressaankin, miten me kahdeksan mahdutaan tähän pieneen mökkiin ja miten ruoan valmistus ja tiskaus onnistuu pienissä tiloissa, niin silti en vaihtaisi tätä poiskaan.

On ilo ja onni saada lapset puolisoineen ja lapsenlapsi joulun viettoon luokseen.

Sitä suurempi on haikeus, kun he palaavat omiin koteihinsa joulun jälkeen.  Onneksi tänä jouluna saamme jatkaa yhdessä vietettyä aikaa pikku Prinsessan kanssa, joka jäi mummolaan lomalle.

Tämän joulun uutuus oli Pojan ja Miehen itse valmistama loimulohi.  Aikaa ja vaivaa se vaati, mutta oli kuulemma hyvää.  Itse en syö ollenkaan kalaa, joten seurasin sivusta nautinnollisia ilmeitä.  Kalakin oli lähiruokaa.

Meillä oli luminen joulu ja lunta tuli lisää Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä.

Saatiinpa sulatella jouluruokia lumitöitä tehden.

Pikku Prinsessakin pääsi putsaamaan lunta mummon auton päältä.  Pikku Prinsessan päiväkoti on kiinni ja Prinsessa viettää lomaa mummolassa.  Eilen jo totesi vanhemmilleen, jotka skypettivät matkalta, että en tule vielä, olen vielä täällä.  Hyvin tuntuu viihtyvän.

Tekemistä täällä ainakin riittää kissojen ja Koiran kanssa.  Ulkonakin on puuhaa.  Ja jos mikään muu ei enää kiinnosta, niin Muumit tai Ryhmä Hau ainakin.

Eniten mummoa jännittää ruokailut ja päiväunet.

Alla olevan "rautalangasta väännetyn" Mummola tekstin saimme Tytöltä ja Vävyltä. Ihana.

Tapaninpäivänä

 Joulupäivän rauhallisuus jää jo taakse ja Tapaninpäivän ajelut alkavat. 

 Moni palaa jo tänään kotiseudulle "lyhyiden" jouluvapaiden takia.

Mummolassakin iltaa kohden hiljenee.

Joulumaa

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa

Mummo ja Koira toivottavat kaikille joulurauhaa!

Jouluaatto

Hauskaa jouluaattoa kaikille!

Mummo ja Koira

Aattoaamuna

Tässä on nyt sitten viimeiset joulukalenterivaihdon luukut avattuna.

Joulusiivousten ja leipomisten jälkeen tuli käsirasva tarpeeseen ja vielä sitä ihanaa nostalgista Lemon, Juice & Glyserineä sekä lisäksi kaikkea muuta kivaa ja tarpeellista.

Parasta kaikista aattoaamun villasukat, juuri oikean väriset ja ihanalla pitsikuviolla.

Itse en osaa tehdä kuin ns. tavallisia villasukkia, joten nämä ovat luksusta.

Kiitos joulukalenterivaihdosta ensinnäkin vaihdon organisoineelle Näppituntuman Amrialle  

sekä kalenterista Neuleita siniseltä sohvalta Emännälle.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa omien kalentereitteni järjestelyistä. 

Tein nuorisolle ja pikku Prinsessalle kalenterin sekä joulukalenterivaihdossa Turkuun Minnalle, 

joka löytyy instagramista mintuutui.

Viime hetken joulupuuhat

Eilen iltapäivällä leivottiin pikku Prinsessan kanssa vielä vähän pipareita.  

Punainen essu on 25 vuotta sitten ollut Tytöllä joulutouhuissa päällä.

Kaulin oli iso, mutta silti piti itse saada kaulitakin ja hyvinhän se sujui, on tainnut jo äidin kanssa harjoitella.

Itse tekemät maistuvat aina parhaimmilta.

Meilläkin oli lämpötila sen verran plussan puolella, että lumiukon tekeminen onnistui.

Pikku Prinsessalle oli taas pimeällä ulkoilussa parasta otsavalo!

Joulukuusi seisoi pitkään keskellä tuvan lattiaa, kun mietimme mihin sen sijoittaisimme.  Tilaa pitää löytyä useammalle yövieraalle ja  heidän tavaroilleen. Niinpä kuusen paikka jäi tupaan.

Kuusen koristelu oli pääasiassa pikku Prinsessan juttu ja sen huomaa pallojen sijoittelusta.

Itsekin tuumasi, ettei yllä korkealle.  Tänä vuonna näin ja ensi vuonna sitten jo koristeet vähän ylempänä. 

Tänä iltana käymme Miehen kanssa perinteisesti kummityttöni nimipäivillä ja siitä alkaa sitten joulun vietto täällä itärajallakin.

Huomenna vielä viimeiset joulukalenterivaihdon paketit.