Viimeisetkin pois jo

Luulisi Kissallakin olevan muita tilavampia paikkoja nukkua,

mutta siihen piti tulla tarkkailemaan tekemisiäni.

Tänään korjasin viimeisetkin joulu-/kausivalot pois.

Nyt pitäisi vielä irroittaa kaikki paristot pois sekä paketoida ja pussittaa

koristevalot ja kynttilät odottamaan ensi syksyä.

Suunnittelin kyllä, että kesän aikana kiinnittäisin rantasaunan

räystään reunaan koristevalot jo valmiiksi talvea varten,

mutta ehkä niin ei kannata.

Eihän ne tuolta näkyisi mihinkään.

Tytön perheeltä sain jo alkukuusta ihanan, keltaisen

krysanteemin nimipäivälahjaksi ilahduttamaan arkeani.
Keräsin myös postinhakureissulla pajun ja koivun oksia maljakkoon.
Kissa ainakin ilahtui niistä.
 

Viikko mummolassa

Pikku Prinsessa vietti viime viikon lomaa mummolassa.

Heti mummolaan päästyä piti saada oma otsalamppu ja mennä kiipeämään

lumikasan päälle.

Parasta viikossa taisikin olla lumen paljous.

Säätila vaihteli -20 pakkasasteesta +2 asteen suvikeliin, mutta ei se menoa haitannut.

Kun ulkona ei voinut kauaa olla pakkasessa, leikittiin sisällä.

Vanha kunnon Afrikan tähti peli on jo hallussa, rosvo- ja timanttipaikat tiedossa,

mikäli pääsi itse ne asettamaan.  Isi, täti ja setä tietävät paremmin

noiden taitoksien merkityksen pelimerkeissä  ; ) 

Välillä tehtiin yhdessä herkkuruokaa.

Pupu aina mukana sekä aina utelias Kissa herkkupalojen toivossa.

Piirustuksia syntyi jääkaapin ovi täyteen ja riitti niitä myös

isille ja äidillekin viemisiksi.

Makkaranpaistoretki tehtiin omaan grillikatokseen rannalle.

Itse paistettua makkaraa ja lämmintä kaakaota.

Mummo ja Vaari saavat vähän hemmotellakin.

Loppuviikosta leivoimme pikku Prinsessan isin herkkumuffinsseja.

Poika  teki aikoinaan ala-asteikäisenä taikinaa itsekin, syödäkseen sitä raakana.

Nyt veimme näitä tuliaisiksi mennessämme.

Vaikka Koiraa tuntui välillä stressaavan pikku Prinsessan jatkuva touhuilu,

niin yhdessä silti liikuttiin ulkonakin.

Loppuviikosta saatettiin Vaarin kanssa pikku Prinsessa omaan kotiinsa Espooseen.

Onhan se haikeaa totutella taas tähän hiljaisuuteen,

mutta pikku Prinsessa lupasi tulla taas "toisena päivänä".

Toivottavasti saamme pikku Prinssinkin mummolaan ensi viikonloppuna.

Synttäreillä

Kyllä aika kuluu todellakin nopeasti.

Viikko sitten lauantaina vietettiin jo pikku Prinssin yksivuotissyntymäpäiviä.

Kakku oli paitsi hauska, myös hyvänmakuinen, tilattu paikalliselta Kakkusorvarilta.

Pikku Prinssi tykkää paljon pandoista ja sattuihan sopivasti,

että pandat saapuivat oikeastikin Suomeen juuri hänen syntymäpäivänään.

  Sankari itse taisi hämmästellä eniten sitä, että miten kummassa

kaikki läheiset tulivat yhtäaikaa käymään ja miksi hän sai

ihania papereita rapisteltaviksi.  Lahjoja tuli niin, ettei kaikkia ennättänyt

kunnolla tutkia, paperit kiinnostivat enemmän.

Pikku Prinsessa jäi serkun syntymäpäivän jälkeen mummolaan viikoksi

ja kävimme sitten yhdessä Joensuun Hoplopissa viettämässä pakkaspäivää.

Mummokin pääsi eka kertaa elämässään pallomereen.

Oliko rentouttavaa, kysyi pikku Prinsessa.

Olihan se, jo ajatus siitä, että voi heittäytyä leikkimään lastenlasten kanssa.

Veitimme Hoplopissa lähes neljä tuntia, välillä syöden, mutta pääasiassa leikkien.

Kaikki tunnelit ja isommat kiipeilypaikat jätin suosiolla sivuun,

mutta monta, monta liukumäkeä laskin.

  

Täytän loppuvuodesta kuusikymmentä ja mietin, että

olisiko jo aika järjestää prinsessasynttärit?!

My Way

Tähän Eira Malisen ajatukseen on helppo yhtyä.

Tässä vaiheessa elämää, kun niin paljon on jo takana,

ei tavaroilla, omaisuudella ole mitään merkitystä,

(tietenkin helpottavathan ne elämistä),

vaan elämästään muistaa ihmisä, läheisiä ja vaikuttavia persoonia,

paikkoja, lapsuudesta alkaen,

muistoissa kuvia iloisista ja surulisistakin hetkistä,

tasaisesta arjesta

ja murehtii sitä, tuliko siitä kaikesta kylliksi nautittua,

osasiko hyödyntää ohikiitävät hetket,

sillä juuri niistä hetkistä koostuu eletty elämä.

Täytyy myöntää, että ensi ajatus uudesta tehtäväkirjasta aikuisille,

oli, että taas yksi tällainen!

Mutta, kun sain kirjan ja selasin sitä, heräsivät muistot,

lapsuudesta nykypäivään.

Kirjan kysymykset ja osien alustukset ovat hyvin valittuja,

kiinnostavia, ajatuksia herättäviä.

Kirjassa on helpommin täytettäviä sivuja.

Mutta myös sivuja, jotka pysäyttävät ja pistävät miettimään

omaa tulevaisuuttaan, miten sen aikoo käyttää.

Kirjaa voi täyttää oman intonsa mukaan, siinä järjestyksessä,

kun parhaimmalta tuntuu.  Siihen voi lisätä kuvia, lehtileikkeitä,

muistilappuja.

Kirjan voi täyttää omaksi ilokseen tai se voi toimia apuna myös myöhemmin hoitajille tai muistikirjana itselle, kun kaikkea ei enää muuten saa palautettua mieleen..

Arvokkaana muistona se on myös jälkipolville.

Kirjassa on myös omana kohtanaan toiveet oman kuoleman jälkeiselle ajalle.

Itselleni varmaan aikaavievintä ja haastavinta on täyttää tulevaisuuteen liittyvät

tehtävät, haaveet ja unelmat ja niiden tavoittelua rajoittavien tekijöiden eliminointi.

Erityisesti pidin kirjan ulkoasusta.

Teksti oli selkeää ja helposti luettavaa, oikean kokoista selkeällä fontilla.

Tilaa omille ajatuksille tarpeeksi,  tekemistä pitkäksi aikaa, sivuja 120.

Erityiskiitos kirjan kuvittajalle Olli Järviselle,

pidin hänen selkeästä, yksinkertaisen tyylikkäästä

mustavalkokuvituksesta.

Kirja on Eira Malisen esikoisteos,

hänestä ja kirjasta voit lukea enemmän kustantajan, Fitran sivuilta.

Kirja on saatu arvostelukappaleena, kiitos!

Vaihteeksi ompelua

Jo syksyllä etsin patalappuihin tarkoitettua eristehuopaa.

Sitä ei löytynyt tuolta suuremmankaan kaupungin kangaskaupoista,

ei Taikasormet messuilta, vaan piti tilata netistä.

Netistä tilatessa harmittaa postimaksujen suuruus, jos on vain vähän ostettavaa.

Yleensä pyrin löytämään verkkokaupan, josta samalla kertaa tilaan enemmän,

jolloin saa ilmaiset postikulut. Nyt löysin tätä eristeneulahuopaa vain yhdestä

kaupasta, jossa ei ollut tätä etua.  

Omien patalappujen uusiminen oli ajankohtainen ja

 lisäksi Tyttö pyysi tekemään pikku Prinssin leikkikeittiöön patalappuja ja

bambutiskirätin.  Tietenkin normaalia pienempää kokoa.

Löysin tilkkulaatikostani kivaa värikästä kissakangasta sekä omiin patalappuihin

sopivaa harmaapohjaista kissakangasta.

Tiskirätin toivevärinä musta, joka sopii uusiin verhoihinkin.

Nämä verhot ompelin Tytön perheen luona käydessäni.

Tätä Vallilan Ysiviis-kangasta mustavalkoisena ei löydetty mistään.

Sitten löysin netistä yhden mustavalkoisen pitkän verhon,

josta sitten sai pätkittynä kaksi kappaa.  Pieni pala jäikin vielä.

Verhoista tuli kivan näköiset, sopii pienelle pojalle, mutta käy vanhempanakin.

Omistakin patalapuista tuli juuri sopivat.

Harmaassa ei heti likakaan näy ja musta kissa löytyy omastakin takaa.

Olipas mukavaa ommella taas pitkästä aikaa.

Purettavaksi menee

Tein aiemmin jo pikku Prinsessalle joustinneuleisen kaulurin 

Drops'in Baby alpaca Silk langasta.

Tämän langan ei pitäisi kutittaa herkempääkään ihoa. 

Varastoissani oli myös yksi kerä Baby Merino lankaa Adlibrikseltä,

joten eiköhän noista saisi vielä kaulurin itsellenikin.

Neuloin suorakaiteen muotoisen kappaleen helmineuletta ja

ompelin sen osittain kiinni.

Alareunaan jätin halkion, jotta kauluri asettuisi paremmin.

Siitä tuli kivanvärinen, pehmeä, lämmin, eikä kutita.

Muutaman kerran sitä pidettyäni, huomasin sen kuitenkin olevan liian löysä,

joten purettavaksi menee.

Aamulenkillä suunnittelin jo uuden neulomista.

 

 

Elämän pienet ilot

Kotimaisemat.  Kaunista ja rauhallista.  Eihän näitä haluaisi vaihtaa mihinkään,

paitsi aina silloin tällöin. 

Tässä kohtaa kotiin palatessa huokaisee, selvittiin.

Ei näkynyt hirviä, tie oli aurattu.

Ihanat kaverukset odottavat kotona. Näiden takia sitä haluaa asua edelleen täällä,

on tilaa ja vapautta liikkua, ulkoilla turvallisesti, vaikka välillä vaikeuksien iskiessä,

katselen myytäviä asuntoja.

Joulun ja uuden vuoden aikaan kärsittiin lyhyistä ja pitkistä sähkökatkoista.

Jouluaattona hajosi myös vesiputken lämmityssysteemi.

Voi olla, että jatkuvasti pätkivät sähköt vaikutti, voi olla, että

muuten vain.  Kun yli neljän vuorokauden jälkeen saatiin

vuoden vaihteen jälkeen sähköt, tutkittiin "vaurioita".

Onneksi ei ollut kovia pakkasia.

Tilattiin lämmityskaapelia yms.

Sitten tuli pakkaset.  Pahimmillaan jopa -23,5 astetta.

Vesiputki jäätyi.

Tässä vaiheessa ei enää edes kauniit maisetmat rauhoittaneet.

Nyt oltiin viikko ilman "juoksevaa" vettä.

Mies tutki ja korjasi, aina kun iltaisin töiden jälkeen pystyi.

Ei ollut varaa tilata putkifirmaa.  Jo pelkät matkakustannukset maksaisi liian paljon.

Onneksi maassa ei ollut routaa ja apulaisia riitti.

Vika löytyi ja eilisiltana saatiin vesiputki sulatettua.

Elämän pienet ilot, totesi Poika, kun laitoin perheWhatsAppiin,

että taas saadaan vetää vessaa.

Märän koiran haju

Koiramme lempipaikka on tupakeittiömme sohvalla.

Siitä se näkee hyvin tarkkailla meitä ja kissoja.

Ja siihen se menee ulkoilunkin jälkeen ja turkkiin tarkertuneet lumet sulaa sohvalle.

Toinen lempipaikka on olohuoneen matolla telkkarin edessä.

Anopilta peritty matto kerää kaikki Koiran ja kissojen karvat kuten vasemmalla puolella näkyy.

Oikealla puolella näkyy miltä maton pitäisi näyttää, karvattomalta ja pörröiseltä.

 

Edellisessä postauksessa kerroin virkatuista liinoista/tableteista.

Kissat ovat ottaneet ne pehmeiksi löhöilypaikoikseen etenkin öisin,

jolloin en voi niitä hätistää pois siitä.  Pehmeä, virkatessa kivan tuntuinen materiaali

kerää harmittavasti karvoja itseensä.

Mutta apupa löytyykin autotarvikemaailmasta.

Oy Kaha Ab:n  Sonax uutuudet ovat tarkoitetut lähinnä autojen penkkien ja

sisätilojen puhdistukseen, mutta sopivat myös kotiinkin. 

Epäilin kovasti miten silikonikumiharjaksinen harja pystyy irrottamaan karvat matosta tai tabletista.

Mutta kuten näkyy, niin harja toimi erittäin hyvin.

Ja piikikkäisiin harjoihin, joita ennen käytin, erona on se, että

nyt en ainakaan vaurioita mattoa.

Kissakin antoi harjata itseään ja tuntui ihastuvan harjaan.

Harja on helppo puhdistaa juoksevalla vedellä.

Harja sopi hyvin käteen ja innolla odotan kunhan pääsen auton takapenkkiä puhdistamaan.

Nyt täällä itärajalla on sen verran pakkasta, että jätän puhdistamisen 

leudoimmille keleille. Eipä enää tarvitse kyydittäville pahoitella Koiran karvoja.

Toinen lemmikkiperheille sopiva uutuus on Sonax hajuntappaja.

Etenkin märän koiran haju on epämielyttävää ja

vaivaa syksyisin ja keväisin sekä kesäsateilla autoillessa.

Onneksi meillä täällä itärajalla talvet ovat kuitenkin sen verran kylmiä,

että talvisin autoilemme melko raikkaissa ilmoissa.

Mutta jokainen, jolla on koira, voi tuntea nenässään märän koiran hajun

ja kuitenkin,  ainakin meillä, Koira kulkee mukana kelistä riippumatta.

Kokeilin kuitenkin tätä hajuntappajaa Koiran lempipaikalle.

Tuoksu oli suihkutettaessa miellyttävä vaikkakin Sonax-hajuntappaja ei ole hajuste,

joka vain peittäisi epämielyttävät hajut, vaan se poistaa hajut kokonaan.

Koirakin tykkää!

Tuotteet saatu Oy Kaha Ab;ltä, kiitos!