Vain yksi

En muista elokuvan nimeä ja juonenkin vain summittaisesti,

mutta yksi asia siitä jäi mieleeni.

Jos saisit/ennättäisit pelastaa vain yhden tavaran tulipalosta, niin mikä se olisi.

Oli siis parisuhteessa elävä nainen, jolle tärkeää oli kaikki ulkoinen,

koti, tavarat, yltäkylläisyys.

Oli taiteilijamies, jolla ei ollut omaisuutta. He rakastuivat,

mutta voisiko nainen jättää kaiken sen mihin oli tottunut

ja jota piti tärkeänä, jota ilman ei voinut elää.

Mies kysyi naiselta, mitä pelastaisit, jos ennättäisit ottaa vain yhden asian mukaasi

tulipalon syttyessä. Siis vain yksi tavara, jota ilman et voisi elää.

 

 

Olisiko se kännykkä, kukkaro tai läppäri?

Kaikki ne on korvattavissa, hankalaa kyllä, mutta ei mahdotonta.

 

Olisiko se vanha valokuva-albumi?

Valokuvia, joita ei olisi missään pilvipalvelussa tai ystävien tai sukulaisten koneella.

Itselleni nämä ovat tärkeitä muistoja, mutta eihän muistot mihinkään katoa,

vaikka kuvat katoaisivat. Näihin kuviin liittyy tarinoita, joita itse muistan toisten kertoneen.

Minä kerron tarinoita edelleen lapsilleni ja lapsenlapsilleni.

Tarinat elävät myös ilman kuvia.

Olisiko "tavarani" tämä Kodin kirja, josta löytyy muistoja kaikista perheemme juhlista?

Kutsukortteja, muistilistoja, tarjoiluja, paljon muistoja.

Tärkeitä kaikki.

Näihin koruihin liittyy paljon ihania hetkiä,

rakkautta, iloa ja haikeuttakin.

Niidenkin muisto eläisi, vaikka nämä katoaisivat.

Mikä sitten olisi minun tärkein tavarani?

Jos läheisiä ja lemmikkejä ei lasketa,

niin en löytänyt yhtään tavaraa, joka olisi niin tärkeä,

että vain se pitäisi pelastaa, jota ilman en tulisi toimeen.

Päädyin siis samaan kuin elokuvan nainenkin.

Mikä olisi sinun "vain yksi tavara"?

  

Mites muualla?

Meillä aamulla -25,9 pakkasta täällä itärajalla.

Tuuli tekee säästä vieläkin kylmemmän ja jäähdyttää myös sisätiloja.

Ensimmäiseksi, kun herää, pitää laittaa uuniin tulet.

Sisätilojen kylmenemisen tietää myös siitä,

että Kissa tulee yöllä nukkumaan sänkyyn ja yleensä vielä päälle lämmittelemään.

Koirakaan ei halua tehdä pitkiä lenkkejä,

jo ensimmäisessä risteyksessä jäi seisomaan paikoilleen,

nosteli tassujaan ja kun käännyin takaisin, juoksi innolla kotipihaan.

Pikkukissa on tänäkin aamuna käynyt jo useasti ulkona pikkupyrähdyksiä.

Mites kylmää muualla päin on?

Ohi on

Nyt ne kisat sitten on loppu.  Kultaakin tuli.

En ole mikään intohimoinen penkkiurheilija,

mutta pyrin katsomaan suomalaisten kilpailemiset.

Telkkaria katsellessa neulon aina perusvillasukkia,

silloin ei tartte työhön katsella.

Tuota sinistä sukkaa jouduin kyllä purkamaan,

kun aloitin aluksi liian suurella silmukkamäärällä.

Tuo käsityöpussukka on valmistunut kansakoulun kolmannella luokalla,

silloin 50 vuotta sitten ja se on käsin ommeltu ja

toiselle puolelle piti tehdä ristipistoilla omat nimikirjaimet. 

Pitiköhän muissakin kouluissa tehdä tuollaiset?

 

Tämä on vakiopaikkani neuloessani ja telkkaria katsellessani.

Sinisen lisäksi, neuloin sukkia harmaasävyisenä

 sekä puna-valko-harmaa-oranssisävyisenä.

En edes yrittänyt kohdistaa raidoitusta, näin niistä tuli hauskemmat.

Välillä neulominen oli vaikeaa, kun Kissa halusi istua sylissäni,

mutta aika monet sukat sain aikaiseksi olympialaisten aikana.

Talvilintu

Lapsuuden kodissani oli aina lintulauta ja lyhteitä linnuille.

Vielä tänäkin talvena 87-vuotias isäni huolehti kaupassa, että saa oikean värisiä talipalloja,

niitä toisia, kun linnut ei syö.

Kun muutimme tänne maalle, aloitin toisena talvena lintujen talviruokinnan.

Ensimmäisenä ruokintatalvena ruokintapaikka oli talon päädyssä,

mutta kun keväällä siivosin terassia niin päätin, että se paikka muuttuu.

Hyvä paikka kaikkien kannalta löytyi talon takaa.

Lintuja voi ihailla kahdesta ikkunasta, linnuilla on oma rauhansa,

koska talvisaikaan talon takana ei liikuta ja kesälläkin hyvin vähän,

joten mahdolliset sotkut ei haittaa metsän reunassa puiden alla.

Isäni tiesi jo kokemuksesta, mitä pihapiirin linnut heillä syövät.

Itse olen joutunut onnistumisten ja erehdysten kautta opettelemaan.

Olin innoissani, kun maakuntalehti teki pari viikkoa sitten juttua lintujen

talviruokinnasta ja löysin jutusta kotimaisen, kuopiolaisen yrityksen

tuotteet, jotka oli testatusti parhaiten maistuneet linnuille.

Lemmikki Oy:n tuotteet valmistetaan kotimaisesta rasvasta ja kaurasta.

Ne ovat runsasenergisia, johtuen korkeasta rasvapitoisuudesta, 

mikä tekee niistä myös linnuille maistuvia.

Kaikki tuotteet ovat lämpökäsiteltyjä, joten niissä ei ole salmonellavaaraa.

Talvilintutuotteisiin on kehitetty verkoton ripustus, mikä on linnuille entistäkin turvallisempi.

Talvilintu-tuotteista leikataan suojamuovi pois jättäen molempiin päihin 1-3 cm suojusta.

Ripustuslenkit ovat jo valmiina.

Lemmikki Oy on ainoa kotimainen lintujenruuan valmistaja,

joten tuotteet on suunniteltu erityisesti Suomen talvilinnuille.

Koostumus sulaa linnun elimistössä hyvin ja ruoka muuttuu vaivattomasti energiaksi,

ilman että siihen tarvitsee kuluttaa energiaa.

Tuotteet ovat BirdLife Suomi suosittelemia.

 

Tintin Rasvasiemenseos on Lemmikki Oy:n ensimmäinen tuote ja se on 

edelleen ripustusverkossa.

Tämä pötkylä on ollut meillä jo jonkin aikaa, mutta 1 kg:n pötkylästä kyllä riittää pitkäksi aikaa.

Meillä näitä tuotteita löytyi jopa pienestä Tokmannin myymälästä.

Eikö nämä tangot sulaudukin hyvin maisemaan?
On nuo linnut sitten tarkkoja.  Aiemmin ostamani Tintin Rasvasiemenseostangon

ne ovat jo hyväksyneet, mutta kun ripustin nämä, niin meni puolipäivää,

kun kävivät vain ihmettelemässä kauempaa.

Lehtijutun mukaan jotkut lintuharrastajat ruokkivat lintuja myös kesäisin,

toiset lintuharrastajat taas ovat sitä mieltä, ettei lintuja pitäisi ruokkia ollenkaan.

Itse olen tottunut siihen, että lintuja ruokitaan talvisin, mutta en tehnyt niin kaupungissa ja

taajamassa asuessani, koska ruokinnasta tulee myös epäsiisteyttä ympäristöön

ja naapuritkin tulee ottaa huomioon.

Meillä talitintit ovat jo tottuneet, että kissat katselevat niitä ikkunalaudalta

ja minä voin huoletta liikkua ikkunankin äärellä,

ilman, että ruokarauha häiriintyy.

Tikka ja närhet ovat arempia. Ne vaistoavat liikkeet ikkunankin takaa.

Tänään huomasin, että pienet sinitiaiset ovat rohkeimpia.

Tämäkin tuntui vain katsovan kameraan, kun ikkunan takaa sitä kuvasin.

Nyt, kun on kovat pakkaset, on Talvilinnun Rouhe erityisen tarpeellista.

Sitä linnun on helppo nokkia kovillakin pakkasilla,

kun energian tarve on suurimmillaan.

Tästä ei tule edes roskaa lintujen ruokintapaikalle.

Muistattehan myös sen, että kun syksyllä aloittaa lintujen ruokkimisen,

niin sitä tulee jatkaa koko talvi. 

Itse kuulun niihin, jotka eivät ruoki lintuja pelkästään niiden talvesta  selviytymisen vuoksi,

vaan myös omaksi ilokseni. Aamuisin kahvikupin äärellä on mukava katsoa ulos,

kun linnutkin ovat aamupalallaan.  Se on rentouttavaa.

Kun lähden pois kotoa, huolehdin siitä, että Mies muistaa tarkistaa myös

lintujen ruokien riittävyyden poissaollessani.

Lisätietoja näistä tuotteista löytyy

Lemmikki Oy:n nettisivuilta.

Kiitos yhteistyöstä!

Lisää lintujen talviruokinnasta BirdLife Suomi

Yökylässä

Näättekö te tässä istuvan hiiren, jääkiekkoilijan vai mäyrän.

Näitä kaikkia me näimme tässä 

pikku Prinssin ensimmäisessä piirustuksessa.

Kävin alkuviikosta yökylässä Tytön perheen luona ja taas

oli pikku Prinssi oppinut kaikkea uutta.

  Hän oli oppinut kiipeämään sohvalle ja sitä piti tietenkin näyttää mummolle monta kertaa.

Kissa on Mau pikku Prinssin kielellä.

Yllättävän hyvin on vanhakin kissa suhtautunut uuteen tulokkaaseen.

Vaikka kissa pääsisi karkuunkin, jää kuitenkin silitettäväksi.

Yhdessä kävimme myös ruokaostoksilla Prismassa.

Ja mummolla riitti taas ihmeteltävää, miten kaikkea voikin olla noin paljon tarjolla.

Ei vaan meidän kaupassa.  Toisaalta hyväkin, ettei ole,

on paljon helpompi valita, mitä ottaa.

Kauppareissun päätteeksi kävimme syömässä, kiitos Tyttö tarjoamisesta.

Hyvältä maistui.

Kyllä tuolla yökyläpaikassakin oli pakkasta.

Aamulla -19, mutta päivällä aurinko jo lämmitti niin,

että pikku Prinssi pääsi päiväunille ulos.

Hän on tottunut nukkumaan ulkona vaunuissa, eikä oikein osaa

nukahtaa sisälle päiväunille ja jos nukahtaakin,

niin ei nuku niin pitkään kuin ulkona raikkaassa ilmassa

lämpimiin vaatteisiin ja toppapusseihin käärittynä.

Ennätinpä vielä ennen kotiin lähtöä käydä ystävän kanssa kahvillakin.

Näimme viimeksi joulukuussa, sitä ennen viime keväänä,

mutta aina on kiva tavata ja jutella.  

Kotona oli Koira innokkaimpana vastaanottajana, kissat kävivät

vaih'vihkaa puskemassa jalkaani. Mies keitti kotiintulokahvit.

Mukavaa oli olla pari päivää poissa kotoa ja nähdä muitakin ja muutakin

kuin tätä kotiympäristöä. Kun vain tulisi useammin lähdettyä.

Ja voittajat ovat

Mummo ja Koira blogi täytti jo tammikuun alussa kolme vuotta.

Arvontaan valikoitui ensin kolme voittoa; kirja ja kaksi tiskirättiä.

Sitten arvonnan aikana sain kaupanpäällisenä ihanan Enkelikalenterin vuodelle 2018

ja päätin lisätä sen yllätyspalkinnoksi, koska kuvissa esiintyy musta kissa ja sellainen löytyy meiltäkin.

Ensin ajattelin arpoa perinteisesti lippulappusilla ja kirjoitinkin nimet jo valmiiksi paperille.

Sitten käytinkin random.org automaattia.

Ja kirjan Raikkaat Rätit voittaa;

nro 14 eli Pipo-otus.  Onnea!

Seuraavana toinen neulomistani räteistä;

nro 31 eli Mirjam-Matilda.

Onnea!

Toinen tiskirätti menee

numerolle 11 eli AnneliPunneli.  Onnea!

Ja sitten vielä ylimääräinen yllätyspalkinto

Nro 9 eli Sesse. Onnea!

Kiitos kaikille osallistujille oli todella mukavaa lukea kommenttejanne.

Saitte minut hymyilemään!

Voittajat lähettäkää yhteystietonne postitusta varten

mummolta@gmail.com

Kaupunkilainen vai maalainen?

Oletteko katsoneet telkkarista Stadi vastaan Lande ohjelmaa?
Vaikka tiedän, ettei pelkkien mainospätkien perusteella pitäisi mitään tuomita,

niin silti, en pidä ohjelmasta. Siis vaikken ole siitä jaksoakaan katsonut.

Minua sieppaa jo astelma Stadi vastaan Lande eli

siis Helsinki vastaan muu Suomi.

Mietin eilen Koiran kanssa lenkkeillessä, että

olenko minä loppujen lopuksi enemmän kaupunkilainen vai maalainen.

Ja mikä oikeastaan erottaa ne.

Entä voiko pikkukaupungissa asuva pitää itseään kaupunkilaisena ja

eikö maalaisiakin ole niin montaa eri tasoa. 

On lähes kaupunkimaisissa taajamissa asuvia

maalaisia, on lähes maalaiskyliltä vaikuttavia pikkukaupunkeja.

Ennen tänne muuttoani neljä vuotta sitten asuin 14 vuotta aivan 

Joensuun ruutukaava-alueella. En silti ole koskaan tuntenut olevani kaupunkilainen.

Mies kyllä väittää, että olin ennen kaupunkilainen ja nyt sopeutunut

maalaiselämään. Toisaalta olen elänyt lähes yhtäpitkät ajanjaksot

aivan maaseudulla maalaistalossa, taajama-alueella lähellä kaupunkia

ja sitten aivan kaupungissa.

Nyt sitten palannut maalla asujaksi.

 Sen kyllä tiedän, että stadilaista minusta ei tule,

mutta ehkä vanhana palaan taas kaupunkiasumiseen,

pieneen, maalaiskaupunkiin.

Pieni ostos, iso ilo

Ystävänpäivänä tein mielestäni hyvän aleostoksen Minnakortista.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan ihan itse tilasin ja maksoin.

Olen vaan niin iloinen, kun sain kortteja moneen tarpeeseen

sekä vielä kaupan päällisiä reilusti.

Pikkukissakin oli utelias, jälleen kerran.

Nyt on siis jo valmiina äitienpäiväkortit äidille ja anopille sekä

ylioppilaskortti ystäväperheen pojalle sekä monta onnittelukorttia.

Tämän vuoden kalenterinkin sain -60 %, kun en ollut aiemmin raaskinut ostaa vielä sitä.

Lisäksi ihanat muistikirjat kaksi yhden hinnalla sekä tarroja kenties joskus 

pikku Prinsessan kirjeeseen kissakortin kanssa.

Vaikka rahapulaa aina valitankin, niin reilun parinkympin tuhlaus oli niin

piristävä, että tämän kärsin kyllä.

Vielä ennättää käydä osallistumassa blogin kolmevuotisarvontaan täällä.

Arvonta päättyy tänään klo 20.
Kirjan ja kahden tiskirätin lisäksi pieni yllätyspalkinto!

Vanhat pelargoniat

Eilen ajelimme aurinkoisessa -25 pakkassäässä Vaarin talolle.

Vaikkei olisi yhtään huvittanut, niin siellä talvehtineet pelargoniat kaipasivat jo

kevätsiivousta.

Vanhat pelargoniani kukkivat vielä viime syyskuun lopulla näin,

kun siirsin ne talvehtimaan Vaarin talolle.

Vaarin talolla on talvella peruslämpötila noin 16-18 astetta.

Melkoisen kuivahtaneilta kukat näyttivät nyt, joskin joihinkin oli jo kasvanut

uuttakin lehteä.

Aika surkeen näköisiä niistä siistittynäkin tuli.

Jospa ne kuitenkin siitä nyt lähtisivät kasvuun.

Muutaman leikkaamani uuden oksan laitoin maljakkoon juurtumaan,

Ulkoeteisessä oli talvehtinut myös viime syksynä keräämäni kukan siemenet.

En tiedä /muista enää kukkien kasvatuksesta paljoakaan,

mutta eikös niille itsekerätyille siemenille pidä antaa kylmäkäsittely.

Olin kerännyt talteen samettikukkien ja samettiruusujen siemeniä.

 Erittelin nyt siemenet jo valmiiksi, kasvamaan laitan ne vasta myöhemmin.
Ihanan pieni kuunsirppi oli taivaalla lähtiessämme Vaarin talolta kohti kotia.