Olen aina pelännyt hammaslääkäriä.
Lapsena sitä joutui käymään kouluhammaslääkärissä liukuhihnaperiaatteella,
ei silloin puudutuksia tunnettu eikä lapsiystävällistä hoitoa.
Sanottiin vaan, että älä kiemurtele siinä.
Eikä pelkoa helpota yhtään se, että aikuisiällä sain kerran puudustusaineesta
ylävartalon lihaksia jäykistävän reaktion ja jouduin ambulanssilla sairaalaan.
Hammaslääkäri vain totesi, että maine kasvaa, kun potilaat viedään ambulanssilla pois.
Hammaslääkäriasema sijaitsi samassa pihapiirissä koulun kanssa.
Lähes parikymmentä vuotta sitten löysin yksityisen lääkärin,
johon opin luottamaan. Valitettavasti hän jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle,
mutta hänen seuraajansa oli onneksi yhtä hyvä tyyppi.
Rento, mutta ottaa hammaslääkäripelkoni tosissaan ja
kertoo toimenpiteet ja kyselee (ja myös kuuntelee) vointiani.
Yleensä näin huhtkuussa olen käynyt vuositarkastuksessa hammaslääkärillä.
Diabeteksen takia suositellaan vuosittaista käyntiä ja lisäksi kun minulla on
vielä punajäkälä suussa, niin sen kehittymistä pitää seurata.
Nyt kuitenkin ajattelin, että varaan ajan vasta kesemmällä,
kunhan saan talouttani vähän kasattua kevään 650 euron lääkeomavastuun maksun takia.
Hammaslääkärin tarkastus ja suuhygienistin hoito maksavat kuitenkin yli 250 euroa,
vaikkei siis yhtään reikääkään olisi.
Mutta tietenkin sitä kohtalo puuttui peliin.
Perjantaina lohkesi takahampaasta pala, onneksi sain varattua ajan maanantaille.
Huomasin, että jännitän lääkärille menoa, koska nukuin taas huonosti yön.
Odotustilassakaan en osannut keskittyä lehtien lukemiseen.
Jännitys ja pelko olivat kuitenkin turhaa.
Homma hoitui jälleen kerran ammattimaisesti, nopeasti ja
kivutta. Onhan se aina hankalaa, mutta kuitenkin lyhyt aikaista.
Sain myös varattua nyt sen vuositarkastuksenkin.
Nyt tuntuu taas helpolta syödä.
Oletteko koskaan kokeilleet syödä niin, ettette pure takahampailla.
On muuten todella vaikeaa.