Osallistutko?

Haluaisitko osallistua kahden erilaisen kirjan arvontaan?
Arvottavana Patalappuja käsityökirja sekä ruokakirja Helppoa, Halpaa, Hyvää

Ohjeet täältä

Tavoite 1 elokuu 2016

Aamulla herkuttelin puolukkapuurolla ja vaniljakastikkeella.  Ei kovin hyvä ja terveellinen aamupala ainakaan diabeetikolle, mutta ei nyt aivan pahakaan.  Herkutteluksi aika maltillinen.

Puolukoita on nyt paljon ja paikoitellen isojakin.  Niitä on kiva napsia tuolla Koirankin kanssa liikuskellessa metsässä.  Itse tehtyyn puolukkapuuroon voi myös sokerin määrää pienentää.  Vaniljakastike nyt sattui olemaan jääkaapissa ja vanhaksi menossa, joten pitihän sekin käyttää pois.

Painon pudotus on silti onnistunut hyvin, vaikka herkuttelutilanteita on kuukauden aikana riittänyt. Ehkä olen sitten harrastanut enemmän hyötyliikuntaa kuin aiemmin.  Sen taas on mahdolllistanut pirteämpi ja aikaansaavampi olo.  Kyllä niitä kaloreita siivotessakin kuluu.  Paino on pudonnut mukavasti tässä kuussa 1,1 kg ja verensokerikin laskenut, tänä aamuna mittatulos oli 6,7.  Ei paljoa heinäkuusta laskenut, mutta siihen vaikuttaa niin moni muukin tekijä kuin paino.  Esim. eilen söimme iltapalaa melko myöhään, joten se näkyi tämän aamun tuloksissa.  Alkuviikosta pääsin jo 6,3 lukemaan, johon en ole pariin-kolmeen vuoteen ainakaan päässyt.  Nyt syksyn tullen pääsee taas normaaliin arkirytmiin,  jolloin syömistäkin voi paremmin säädellä.  Syksyllä myös tuoreet marjat ja vihannekset saavat kuin itsestään syömään terveellisemmin.  Niitä on paljon enemmän tarjolla edulliseen hintaankin, jos ei ole omia kasvattamia tai poimimia.

Tavoite 2 elokuu 2016

Elokuussa oli monenlaista menoa, vieraita kävi, oli sukujuhlat ja Helsingin reissu.  Lisäksi käytiin luostariretkellä ja mieskin lomaili elokuun alussa.  Kuukauden talouden pelasti kuitenkin hyvin sujunut kirppismyynti.  Sieltä käteen jäin reilut 300 euroa. Se antoi vähän enemmän vapautta noissa menoissakin loman aikana. Silti huomasin lomaillessanikin sekä retkillä, etten enää ostellut niinkuin aiemmin.  Tottakai nautin esim. luostariretkellä valmiin noutopöydän antimista, mutta paikallisella huoltoasemalla, jossa se oli alle kymmenen euroa. Tuliaisetkin olivat harkitut ja maltilliset, teetä ja tikkunekkuja.  Ylimääräistä oli pari viinipulloa, mutta en edes muista milloin olisin viimeksi ostanut viiniä ja nuohan ovat Miehen kanssa yhteisiä, nautittavaksi syksyn pimeinä iltoina takkatulen ääressä.  Ainakin toivon niin.  Monet loppuunmynnit, alennusmyynnit, lanka- ja kangastarjoutkset olen välttänyt.  Paljon mukavampi oli antaa siviilipalveluksen koulutusjaksolle lähtevälle Kuopukselle bensarahaa.

Kuukauden säästöksi jäi 92,40 euroa sekä käteinen 21,80 euroa.  Tuosta summasta meni siis rahastotilille 50 euroa.  Siellä onkin nyt jo kivasti 413,28 euroa eli säästöt ovat kasvaneet jo voittoa 13,28 euroa.  Mukavasti puoleen vuoteen.  Pitää kuitenkin muistaa, että tämä on rahasto, joka välillä voi mennä vaikkapa miinuksellekin, kyseessä kuitenkin "maltillinen" eli suuria heilahduksia ei pitäisi olla.  Tärkeintä kuitenkin on, että 50 euron summa menee sinne kuukausittain, ei minulla muuten tilillä säästyisi rahaa, mutta kuin huomaamatta kertyy tuonne rahastoon vuoden aikana ainakin se 600 euroa.  Se on mukava vararahasto. 

Lankalaihis elokuu 2016

Ei ollut kummoista liikehdintää täällä elokuun lankalaihiksessani.  Helsingin reissulla tuli ostettua sekä villa- että bambulankaa. Valmiiksi tuli elokuussa vain mustat pöytärätit bambulangasta sekä yhdet villasukat keväällä ostamistani langoista.  Muut virkkaustyöt olivat aiemmin puretuista langoista valmistuneita. Uskon kyllä, että syksyä kohden neulominen alkaa taas maistua paremmin ja pimenevät illat saavat mummonkin telkkarin ääreen sukankudin kädessään. 

Elokuun tulos siis 0 grammaa ja miinus 100 metriä.

Kumman haluaisit?

Aivan huomaamatta blogini sivunnäyttölaskuri on ylittänyt 50 000, jopa 52 000.  Muistan, kun aloitin blogin ja huomasin, että mittari näyttää 150.  Niin paljon! 

 Arvelin silloin, että pakko muidenkin on lukea kuin oman perheen.

Niinpä nyt olen ilahtunut, että näinkin moni käy kurkkaamassa kirjoituksiani, vaikka ne poukkoilevat käsitöistä ruokiin ja omista tunnelmistani pikku Prinsessaan.  Koira ja kissat kulkevat tietenkin aina mukana samoin luonto itärajalla.

Nyt olisi sitten aika palkita kaksi lukijaani. 

Arvon siis kaksi kirjaa;

Patalappuja- käsityökirjan sekä

Helppoa, halpaa, hyvää - ruokakirjan

 Sitten ne ohjeet;

Yksi arpa kaikille lukijoilleni.  

Jos et vielä ole lukijani, niin voit liittyä (internetversiossa) oikealla puolella olevasta sinisestä napista Lue

Voit myös laittaa kommenttikenttään kumman kirjan haluaisit mielummin.

Muista myös sähköpostiosoitteesi, jonne voin ilmoittaa voitosta.

Arvonta alkaa heti ja päättyy su-iltana 4.9. klo 21.

Arvontakirjat olen itse ostanut ja maksan itse myös postimaksut.

Omakustanteinen arvonta siis jälleen kerran.

 Ilahdun myös muista terveisistä, kerro vaikka 

mikä blogissani on parasta, mikä kaipaisi parannusta.

Syksy ja villasukat

Syksyn ensimmäiset villasukat.  Lankana Novitan Aapo, viime kevättalvella ostettu.  Vihreä raitalanka on jämälankoja.  Kokoa sukilla on 46.  Nämä menevät jossain vaiheessa kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen.  

Sainpahan tässäkin kuussa jotain lankalaihikseen.

Jalkojen hoitaja vai jalkahoitaja

Kumpihan on ihan oikea termi?

Nyt vielä yksi postaus jalkojenhoidosta ja sen jälkeen en rasita teitä enää tällä asialla.

Olen nyt parin kuukauden aikana kokeillut erilaisia jalkojen hoitotuotteita.

Kaikkihan alkoi siitä, kun kävin diabeteslähetteellä jalkojen hoidossa ja siellä todettiin sama, minkä itsekin jo tiesin.  Jalkani olivat karmeassa kunnossa.

Otin sitten yhteyttä pariinkin verkkokauppaan, kysellen hyvistä jalkojen hoitotuotteista.

Ensin testasin Diabeteskaupan tuotteita.

Selvää edistystä tapahtui, joskin en tiedä, johtuiko myös siitä, että testin aikana hoidin jalkojani todella tunnollisesti.

Sain myös Iloiset varpaat verkkokaupasta hyviä ohjeita ja kaksi tuotetta kokeiltavaksi.

Tuo halkeamavoide on kuin hyytynyttä ja kovettunutta rasvaa, joka sitten käden lämmössä sulaa öljymäiseksi.  Halkeamavoidetta ei saa käyttää jatkuvasti, vaan pelkästään kuurimaisesti.  Pehmentävä jalkavoide on ollut minulla käytössä nyt aamuin illoin.  Se tuoksuu ihanasti mandariinille.

Mutta eihän mikään voide tehoa, jos kantapäissä on kova panssari.  Niinpä sitten viikonloppuna vieraillessamme Vävyn vanhempien luona, pääsin Vävyn äidin jalkahoitolaan hemmoteltavaksi.

Vävyn äiti on paras jalkojen hoitaja, jonka tiedän.  Hän tekee työtään täydellä sydämellä ja ajattelee asiakkaan parasta.  Kun vertaan käyntiäni diabetesjalkojenhoitajalla ja nyt, niin ero on kuin yöllä ja päivällä.  

Perjantaisen hoidon jälkeen jalkani olivat huomattavasti kevyemmät ja pehmeämmät.  

Nyt niihin hoitovoiteetkin tehoaa paremmin.

Sain vielä lahjaksi kehäkukkavoidetta ja geelisukat, jotka laitetaan rasvauksen jälkeen tehostamaan voiteen imeytymistä.  Sukat ovat jännän tuntuiset jalassa.  Kehäkukkavoide on käytännössä hyväksi todettua, hyvää ja halpaa Tokmannilta saatavaa voidetta, joka tehoaa.

Nyt jalkapohjani ovat pehmeät kuin vauvan pylly ja nyt yritän ne myös pitää sellaisena huolehtimalla kosteutuksesta sekä pitämällä sukkia ja kantapään rasitusta pehmentäviä kenkiä.

 

Herkuttelua ja hemmottelua

Lauantain luostariretkipäivä oli todella ihana.  Oli kiva käydä pitkästä aikaa tutustumassa luostareihin, viettää aikaa Vävyn vanhempien luona ja poiketa matkalla myös kummitytön kotona.

Tuntuu kuin olisi ollut pitemmälläkin matkalla, oli niin kivaa.

Vävyn äiti hemmotteli meitä taas runsain tarjoiluin.  On niin ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään, saada itseleivottua porkkanakääretorttua ja pullavohveleita, käydä saunassa ja herätä aamulla runsaaseen aamupalapöytään ennen retkelle lähtöä.  Sain perjantai-iltana myös jalkahoidon, onhan Vävyn äiti myös jalkahoitaja toiselta ammatiltaan.   

Koira oli viihtynyt hyvin hoitopaikassaan kummityttöni kotona.  Koira oli saanut nukkua kummitytön sängyn jalkopäässä ja leikkiä perheen koiran kanssa.  Kaikesta näki, että Koira oli tyytyväinen.  Ennätimme myös vaihtaa kuulumisia kummitytön vanhempien kanssa Koiraa noutaessamme.  Kummitytöllä onkin syksyllä jo ensimmäiset yo-kirjoitukset edessä ja keväällä sitten juhlat tulossa.

Kuopus oli myös viikonloppuvapaalla siviilipalveluksen koulutusjaksolta ja näimme häntäkin pikaisesti Tytön ja Vävyn luona.  Oli mukava kuulla millaista siellä on ja miten hän on pärjännyt.  Hyvinhän kaikki tuntui olevan.  

Kotona meitä odottikin sitten Rauli-myrskyn seurauksena terassilla ollut rikkoontunut maljakko ja tuulen riepottelemat pelargoniat.  Onneksi mitään suurempaa tuhoa ei ollut tullut ja sähkötkin toimivat.

Sunnuntaina sitten istutin Vävyn vanhempien kotoa saamamme mansikan taimet kasvualustalle.  Toivottavasti ensi kesänä saamme pikku Prinsessan kanssa siitä jo maistiaisia.  Kävimme sunnuntai iltapäivällä myös viimeistä kertaa tänä kesänä läheisessä, viiden km päässä, kahviossa munkkikahveilla.  Kahvio sulkeutuu taas talviajaksi. Niin se vaan syksy tulee.

Lintulan luostari

Kävimme lauantain luostariretkellä myös Lintulan luostarissa, joka sijaitsee reilut kymmenen kilometriä Valamon luostarista.  Lintulan luostari on huomattavan vaatimattomampi verrattuna Valamoon.  Täällä on toisaalta paljon rauhallisempaa ja jotenkin hartaampaakin.  Luostari onkin avoinna matkailijoille vain kesäkauden 1.6.-31.8.  Kesäkaudella voi majoittautua myös luostarin vierasmajaan tai tulla vaikkapa talkoolaiseksi.  Luostarin alueella toimii kesäisin myös kahvio ja kauppa.

Luostarin kirkkokin on vaatimattomampi, rakennettu ja vihitty käyttöön vuonna 1973.  Kirkkoon yhdistyy myös lisäsiipenä sisariston asuintilat.  Tällä hetkellä sisariston määrä on 11.  Kirkko on pieni, kaunis ja valoisa.  Vierailua himmensi ainoastaan oppaana toimineen talkoolaisen tuijottava katse ja puhumattomuus, ei edes tervehdykseen tullut minkäänlaista vastausta.  Luostarin kaupassa taas oli todella ystävällinen palvelu.  Sieltä ostin luostarin hedelmäkarkkeja ja luostarin iltateetä.

 Luostarissa on aiemmin harjoitettu maataloutta, mutta nyt toiminta on keskittynyt kynttilänvalmistukseen.  Kynttilätehdasrakennus, jossa matkamuistomyymäläkin sijaitsee, on valmistunut vuonna 1988.  Vaikka rakennukset olivat kunnossa ja hyvin hoidettuja sekä pihamaa siisti, näkyi kaikesta, että täällä elellään vaatimattomammin kuin Valamossa.

 Entinen navettarakennus on nykysin tyhjillään ja se pitäisi remontoida uuteen käyttöön.  Lintulan luostarilla ei vaan taida olla sellaisia varoja käytettävissä kuin veljestöllä Valamossa.  Täällä elämä on keskittynyt enemmän "varsinaiseen" luostarielämään, kun matkailijoitakin vastaanotetaan vain kesäisin.

Luostarin päärakennus on entinen Koskijärven kartanon päärakennus, jonka luostari osti aikoinaan Hackman Oy:ltä.  Kartano oli silloin toiminut sahan maatilana ja vieraiden majatalona. Nyt rakennuksessa toimii mm. kahvila kesäaikaan.

 Luostari on omavarainen hillojen ja mehujen osalta ja myös yrttien kasvatus on runsasta.  Kesäkukatkin olivat upeita luostarialueella.  Kaikesta huokui vaatimattomuus.  Yleisöwc:t löytyivät navettarakennuksen päädystä, wc-maksua pyydettiin kauniisti ja kohteliaasti.

Jos itse todella tarvitsisin hiljentymispaikkaa tai haluaisin vetäytyä työskentelemään rauhassa, niin valitsisin mielummin Lintulan kuin Valamon.  Tämä paikka viehätti rauhallisuudellaan ja pienuudellaan.

Valamon luostarissa

Lauantaina kävimme Heidäveden luostareissa loppukesän retkellä.  Valamon luostarissa asuu kymmenen veljestöön kuuluvaa jäsentä  keski-iältään 45 vuotta, hämmästyttävää.  Oletin keski-iän olevan huomattavasti korkeampi.  Lisäksi luostarissa työskentelee paljon talkoolaisia ympäri vuoden.

Luostari onkin kovin nykyaikainen.  Äkkiseltään ei edes tajua olevansa luostarissa, vaan jossain matkailukeskuksessa.  On ravintolaa ja matkamuistomyymälää, jopa viinimyymäläkin.  Väkeä liikkui nytkin melko paljon, vaikka aamuvarhaisesta johtuen, onnistuin saamaan kuvia ilman muita matkailijoita. Valamossa toimii myös kansanopisto, siellä on kirjasto, kulttuurikeskus ja konservointilaitos sekä tietenkin hotelli ja vierasmaja.  Iso yhteisö siis.

Osa rakennuksista on vanhoja, Saastamoisen kartanon aikaisia, mutta todella hyvässä kunnossa.  Veljestöön kuuluu mm. kuuliaisuusveli Savva, puuseppä.  Liekö hänen ja talkoolaisten sekä matkailun tuoman varallisuuden ansiota, että rakennukset ja ympäristö ovat näin hyvin hoidettuja.

Uusi kirkko on hieno ja sen aarteet runsaita.   Toisaalta ihastuin vanhan kirkon vaatimattomaan asuun ja etenkin siellä "museohuoneeseen", munkin asuntoon, keljaan.

Vielä ensi kevääseen eli 17.5.17 saakka luostarissa on avoinna museotasoinen myyntinäyttely.  Itse näyttelyssä kuvaaminen oli kielletty.  Kulttuurikeskuksen tiloissa oli Via Finlandian lisäksi myös luontovalokuvanäyttely sekä historiallinen näyttely alakerrassa. Kaikkien yhteinen pääsylippu oli vain kuusi euroa.  Muita sisäänpääsymaksujahan luostarissa ei ole.

Via Finlandia näyttely oli todella mielenkiintoinen.  Myyntinäyttelyn ollessa kyseessä, oli teosluettelossa myös myyntihinnat, jotka olivatkin kiinnostavia.  Hintataso liikkui 2400-600000 euroon.   Taiteilijaniminä mm. Akseli Gallen-Kallela, Albert Edefelt, Maria Wiik, Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Väinö Aaltonen ja Eero Nelimarkka.   Kaikista taitelijoista oli luettelossa pieni info taulun tietojen lisäksi.  Historiallisessa näyttelyssä oli kerrottu luostarin historiaa ja siihen liittyvää esineistöä oli näytteillä.  Todella hienoja aarteita. 

Kierreltyämme aluetta ja tutustuttuamme eri rakennuksiin, kävimme tietenkin myös luostarin matkamuistomyymälässä, jonka yhdessä nurkkauksessa oli esille myös luostarin omat viinit.  Mukaan lähti pullo jälkiruokaviiniä sekä pullo Vaeltajaa sekä teetä ja tikkunekkuja.

 Luostariin voi tulla lyhyen päiväkäynnin lisäksi myös pitemmäksi aikaa hiljentymään ja nauttimaan kiireettömästä ja rauhallisesta ilmapiiristä, joka onnistunee paremmin ainakin talviaikaan.  Kesäisin paikka on todella suosittu vierailukohde ja väkeä riittää aamukymmenestä ilta yhdeksään, jolloin luostarialue hiljenee.

Vaikka olin muutaman kerran vuosien aikana vieraillut Valamon luostarissa, kerran jopa yöpynytkin työpaikan strategiapäivien aikana, niin en ollut koskaan käynyt luostarin hautausmaalla.

Hautausmaa on  ortodoksisen perinteen mukaisesti mahdollisimman luonnonmukaisessa tilassa.

Suurin osa hautausmaalla olevista risteistä oli vaatimattomia puuristejä.  Karjalaiseen perinteeseen kuuluen siellä näkyi myös haudanpäällisrakennuksia, grobuja.  Tässä Upponallen luojan, Elina Karjalaisen ja hänen miehensä grobu.  Joukosta erottuivat myös esim piispojen ja luostarin johtajien hieman runsaimmin koristellut rautaristit aitauksineen.

Olen käynyt ortodoksisella hautausmaalla myös Venäjän Karjalassa ja minusta nämä hautausmaat ovat jotenkin aavemaisia.  Onhan karjalaisen perinteen mukaan joillakin hautapaikoilla lautanen vainajan herkkuja varten, muistelua varten penkki haudan vieressä ja joissakin risteissä jopa vainajan valokuva.  

Allaoleva hautapaikka kuuluu kirjailija Pentti Saarikoskelle, joka oli elämänsä viimeisinä vuosina viettänyt useita jaksoja Valamossa hiljentymässä.  Haudalla vierailevat ovat tuoneet kirjailijalle kyniä kunnioittaakseen hänen muistoaan.

Kissaviemiset

Nyt tämän voi jo paljastaakin.  Tuliaiset on viety ja annettu.  Ostin Ikeasta oranssia kissakangasta, joka on tukevampaa puuvillasekoitusta.  Ompelin kankaasta kissaihmiselle viemisiksi essun, pari patalappua ja leivinliinan sekä pikkukassin, johon kaikki voi pakata.  Lisäsin kassiin myös pari neulomaani bambupöytärättiä sekä pari paksusta puuvillasta virkkaamaani pannun alusta.

Toivottavasti saaja piti viemisistä.

Luostariin

Siinä ne nyt on pakattuna, viikonlopputarvikkeet meille kolmelle.  Lähdemme tänään Miehen töiden jälkeen ajelemaan kohti tuota suurempaa kaupunkia.  Jätämme sinne Koiran hoitoon kummitytölleni ja poimimme Tytön ja Vävyn kyytiin ja jatkamme matkaa Vävyn vanhempien luo, jossa yövymme.  

Huomenna on tarkoitus mennä tutustumaan Heinäveden luostareihin. 

Huomasinkin juuri Lintulan luostarin nettisivuilta, että sinne voikin mennä vain kesäaikaan 

eli avoinna enää muutaman päivän, koska sulkeutuu 31.8. talviajaksi.  

Koiralle pakkasin omaan reppuunsa lempilelun, omat ruoka- ja vesiastiat sekä ruokaa.  Koiralla on hoitopaikassa mukavaa koiraseuraa, huomattavasti vanhempi koiraneiti.  Kummityttö on hoitanut silloin tällöin Koiraa jo ihan pennusta saakka.  Kävimmepä yhdessä niitä pentukurssejakin.  Voinkin siksi hyvillä mielin ja huoletta jättää Koiran sinne yökylään.  Vävyn vanhemmilla on itsellään kaksi koiraa ja Koirakin on ollut siellä kylässä.  Nyt kuitenkin on parempi jättää Koira hoitoon, niin voimme sitten huomennakin liikkua levollisin mielin luostareissa.   Kissat on opettu jo ihan pennusta saakka olemaan parikin yötä keskenään.  Tarpeeksi vain kuivaruokaa astioihin, puhtaat hiekat "hiekkalaatikkoon" sekä reilusti vettä kuppeihin.  Suurin pelko kissojen suhteen on, että yltyvät keskenään leikkimään ja kisaamaan niin, että tavarat lentelee. Muuten kyllä pärjäävät.

Kiva syysretki ja viikonloppu siis tiedossa, kiitos taas Vävyn äidille ideasta ja mukaan kutsumisesta.

Asennemuutos tehtävänä

Pari päivää sitten vuodatin tunteitani yksinäisyydestäni.  Ystävät, kaverit, tuttavat jäivät entiseen kotikaupunkiini ja yhteydet ovat vähitellen hiipuneet.  Kiitos monista kommenteista, joista sain ajattelemisen aihetta. Ehkä asia tosiaankin on niin, että syynä ei olekaan pelkästään muuttoni, vaan elämäntilanteiden muuttuminen.  Putosinhan pois työelämästä ja siihen liittyvästä rytmistä.  Myöskin yhteiset puheenaiheet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.  Tilanteet muuttuu, elämä jatkuu.

Olen miettinyt myös sitä, että vaikka minua harmittaa työelämästä poisjääminen, niin en välttämättä sitä työtä kaipaa, vaan  niitä ihmisiä sen kautta.  Työkaverit olivat pitkään niitä, joiden kanssa arki jaettiin.  Yhteistyökumppanit ja asiakkaat tulivat hyviksikin tuttaviksi vuosien aikana. Kahvipöytäkeskustelut päivän aiheista tai kunkin elämästä olivat mahtavia.  Oman elämäni muutokset tapahtuivat pitkälti viimeisessä työpaikassani ollessa. Työkaverit elivät avioeron ikävät vaiheet, uuden suhteen löytymisen ja lasten kasvamisen kanssani.  Näitä juttutuokioita kaipaan.

Onneksi minulla on säilynyt yhteys pariin työkaveriini, joista voin varmaankin puhua ystävinä.  Näemme ihan liian harvoin, kerran-pari vuodessa, yhteyttä voisimme ehkä pitää myös viestittämällä sähköpostilla kuulumisia.  Heistä kumpikin on kiinni työssä, toisella vielä pienet lapset, toisella opiskelut, joten ajan käyttö heilläkin kortilla.  Silti ilahtuisin, jos saisin muutaman rivin silloin tällöin sähköpostiini tai what'upiin.  Pitsallekin voisimme taas mennä, kunhan yhteinen aika jossain kohdin löytyisi. Ehkä itsekin voisin olla se aloitteen tekijä.

Ehkä minun todellakin pitää opetella uusia tapoja.  Blogituttavia pystyn "moikkaamaan" kommentoimalla ja synnyttämään keskusteluja kirjoituksillani, te olettu uusia kavereitani ja tuttaviani, työkavereitani.  Ja sille erityiselle sydänystävälleni, vuosien takaiselle, laitoin tänään sähköpostia.  Ehkä saisimme ystävyytemme elvytettyä uudelleen, ehkä ei entiselleen, mutta keski-ikäisten naisten tasolle, uusiin haasteisiin.

Paljon on siis kiinni siitä, miten itse asennoituu elämäänsä, kuten yhdessä kommentissa sanottiin.  Ehkä olen ollut liian passiivinen itse, odottanut, että minuun otetaan yhteyttä, ollut syrjään vetäytyvä.  Ehkä olenkin sellainen, en halua tyrkyttää itseäni. Mutta voin asennoitua niin, että näen sen kaiken mukavan ympärilläni, ilahdun siitä, että minulla on kuitenkin muutamia ystäviä, vaikka emme näekään ja pidä yhteyttä mitenkään usein.  Ja olen myös iloinen läheisistäni. En ole aivan yksin, vaikka välillä siltä tuntuukin.