Herkuttelua ja hemmottelua

Lauantain luostariretkipäivä oli todella ihana.  Oli kiva käydä pitkästä aikaa tutustumassa luostareihin, viettää aikaa Vävyn vanhempien luona ja poiketa matkalla myös kummitytön kotona.

Tuntuu kuin olisi ollut pitemmälläkin matkalla, oli niin kivaa.

Vävyn äiti hemmotteli meitä taas runsain tarjoiluin.  On niin ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään, saada itseleivottua porkkanakääretorttua ja pullavohveleita, käydä saunassa ja herätä aamulla runsaaseen aamupalapöytään ennen retkelle lähtöä.  Sain perjantai-iltana myös jalkahoidon, onhan Vävyn äiti myös jalkahoitaja toiselta ammatiltaan.   

Koira oli viihtynyt hyvin hoitopaikassaan kummityttöni kotona.  Koira oli saanut nukkua kummitytön sängyn jalkopäässä ja leikkiä perheen koiran kanssa.  Kaikesta näki, että Koira oli tyytyväinen.  Ennätimme myös vaihtaa kuulumisia kummitytön vanhempien kanssa Koiraa noutaessamme.  Kummitytöllä onkin syksyllä jo ensimmäiset yo-kirjoitukset edessä ja keväällä sitten juhlat tulossa.

Kuopus oli myös viikonloppuvapaalla siviilipalveluksen koulutusjaksolta ja näimme häntäkin pikaisesti Tytön ja Vävyn luona.  Oli mukava kuulla millaista siellä on ja miten hän on pärjännyt.  Hyvinhän kaikki tuntui olevan.  

Kotona meitä odottikin sitten Rauli-myrskyn seurauksena terassilla ollut rikkoontunut maljakko ja tuulen riepottelemat pelargoniat.  Onneksi mitään suurempaa tuhoa ei ollut tullut ja sähkötkin toimivat.

Sunnuntaina sitten istutin Vävyn vanhempien kotoa saamamme mansikan taimet kasvualustalle.  Toivottavasti ensi kesänä saamme pikku Prinsessan kanssa siitä jo maistiaisia.  Kävimme sunnuntai iltapäivällä myös viimeistä kertaa tänä kesänä läheisessä, viiden km päässä, kahviossa munkkikahveilla.  Kahvio sulkeutuu taas talviajaksi. Niin se vaan syksy tulee.