Lankalaihis helmikuu

Ne viimeisetkin sukat valmistuivat vielä helmikuussa. Langankulutus helmikuun osalta on nyt laskettu ja hieman enemmän kului lankaa kuin tammikuussa, vaikka ontelokuteesta neulottua rahia ja tynnyriä ei edes ole mukana laskuissa.
Tulokset olisi vielä paremmat, jos ei tulisi ostettua alennuskoreista lisää lankoja.  Nyt kuitenkin nettokulutus 850 g /1884 m helmikuussa.

 

Lankatasku

Tein aiemmin tämän bloginitunnuskuvion "varattu mummolle" -lapuksi.  Nyt sain tehtyä siitä käytännöllisen "lankataskun".  Tasku kiinnittyy tarranauhalla keinutuolin tms käsinojaan ja on oivallinen paikka, johon voi laskea käsistään keskeneräisen työn tai säilyttää lankakerää, jottei se pyöri Koiran ja Kissan karvoissa lattialla.  Sen voi myös kätevästi irroittaa ja siirtää kesällä ulkokeinuun.

Eläkeläismummo ja moottoripyörä

Kuopus sanoi minulle blogin nimen olevan vähän huono, kun mummosta tulee mieleen kukkahattutäti, joka neuvoo kaikkia, valittaa kaikesta ja on aina oikeassa ja vähän vanhalta ihmiseltäkin se kuullostaa.  Jos mummo nimellä kertoo jostain, ei sitä oteta ihan tosissaan.
Niinpä.  Näin sitä moni ajatteleekin. Mutta mummohan voi olla jo alle neljäkymppisenäkin, jos on aikaansaavaa tyyppiä.  Itse harmittelin, kun ennätin täyttää viisikymmentä ennen mummoksi tuloa.  Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten ylpeä olen mummo nimestä ja jos joku ei siksi ota minua tosissaan, niin olkoon sitten.  Vaikka täytyy myöntää, että itse vierastan sanoa, että olen eläkkeellä.  Mielelläni lisään siihen työkyvyttömyyseläkkeellä, jottei se kuullostaisi niin pahalta.  Toisaalta kuka se nyt määrittää millainen mummo tai eläkeläinen saa olla.  Eläkeläinen voi olla jo juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori, joka on työkyvytön.  Mummot pukeutuvatkin nykyisin nuorekkaasti, harrastavat samoja asioita kuin nuoret ja ovat netin ansiosta ajan tasalla maailman menosta.  Tällä mummollakin odottaa moottoripyörä telttakatoksessa, ajokortti on jo, ensi kesänä opettelen ajamaan, kun nuoruuden kokemuksista on niin kauan jo, voi sitten tällä kertaa mennä vaikka moottoripyörällä Ilosaarirockin Sulo-klubille.

Kaunis ja tarpeellinen.

Tein tammikuussa vasemmalla olevan neulatyynyn pikaisesti, kun tarvitsin himmelien teossa pitkiä neuloja. Siitä tuli silloin ruma, mutta tarpeellinen.  Vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä nätimmän version.  Samalla, kun otin kankaat esille ompelin myös
himmelityön tarvikkeille oman 
säilytyskotelon.  Neulatyyny suljetaan
  pienellä napilla. Olen ihastunut noihin 
  Puputsin Puodin Talvikukka-
  nappeihin.  Nyt on taas yksi rästityö
  tehty.

Viimeiset sukat

Nyt on valmistumassa tämän kevään viimeiset sukat.  Olen aivan täynnä sukkien neulomista ja kevätkin kurkistelee jo, niin on paljon mukavampaa siirtyä ontelokuteisiin, puuvillalankoihin yms neuloen ja virkaten. Huomasin etten ollut mitenkään tammikuussa inventoinut näitä ontelokuteita, kun tein lankainventaariota. Eihän ne oikeastaan lankoja olekaan.  Mutta kiva niistä on tehdä koreja ja kasseja ja muuta mukavaa.  Paperinarujakin löytyy kätköistä, niitäkin tekee mieli näin kevään kunniaksi työstää. Kun nyt vielä saisi ton viimeisen sukan valmiiksi. Inhoan keskeneräisiä töitä.

Punaiset valot

Koska kaivossamme on edellen vesi vähissä, niin käymme hakemassa juomaveden kaupungista Miehen lapsuudenkodista ja samalla pesemme pyykit. Aamulenkillä sattui niin, että tasoristeyksen valot alkoivat  vilkkua punaista ja puomit laskeutua.  Koira pysähtyi siihen paikkaan eikä suostunut liikkumaan lähemmäksi.  Kun juna oli mennyt ja puomit nousseet ja valot vilkkuivat taas turvallisesti valkoista, suostui Koirakin jatkamaan matkaa.  Pitäisiköhän Koiraa pitää todella viisaana vai erittäin arkana?

Rahille tynnyri

                                                      

Molla Mills nimesi tällaisen ison korin tynnyriksi ja teki siihen vielä kahvat.   Tämän koko on korkeus 35 ja halkaisija 33 cm.  Molla virkkasi tynnyrinsä ylä-ja alareunaan metallivanteen ja kun minulla ei sellaista ollut, toi Mies työpaikaltaan pneumatiikkaletkua, joka osottautui juuri sopivaksi tähän tarkoitukseen. Kaksi muovista virkkuukoukkua sain katkaistua työtä virkatessa, onneksi niitä on useita saman kokoisia.
Jos tynnyriä katsoo ihan läheltä voi nähdä sinisen letkun hieman kuultavan kiinteiden silmukoiden välistä, mutta kuka sitä  nyt niin läheltä katsoisikaan.
Tynnyrissä voi säilyttää vaikka lankakeriä, lehtiä, leluja tai ihan mitä vain keksiikään.
Taustalla näkyy pari vuotta sitten virkkaamani iso torkkupeitto.
 

Peppi ja isoäidin neliöt

Tämä teatterimainos kiinnitti huomiotani isoäidin  neliöiden käytöstä.  Tykkään virkata isoäidin neliöitä, mutten aina jaksa tehdä niitä torkkupeiton verran, nyt sain tästä idean tehdä niistä laukun.

Kela yllätti

Olen niin tuore eläkeläinen, etten tiedä edes kaikkia tukimahdollisuuksia.  Tammikuussa sain Tytöltä vinkin hakea eläkeläisen hoitotukea, onhan minulla suuret lääkekustannukset ja tarvitsen käydä hoidoissa kerran-kaksi kuukaudessa ja käytän lääkärin määräämiä itsehoitotuotteita.  Niinpä Kela kerrankin hyväksyi hakemukseni ilman mitään lisäselvityksiä ja myönsi eläkeläisen hoitotuen.  Olin täysin ymmälläni, yleensä joudun antamaan monia lisäliitteeitä ja selvityksiä, niinpä tämä oli nyt positiivinen yllätys, superyllätys.  Summa ei ole suuri, mutta pieni lisä kuitenkin kattamaan hoitoni kustannuksia.  Joko minä olen oppinut täyttämään hakemukset oikein tai Kela lukemaan tekstiäni.
Kuopuskin on kylässä, joten toinenkin ilon aihe tänään.

Puikot ja koukut

Päivä on mennyt järjestellessä puikko ja koukku kokoelmaani.  En ymmärrä miksi olen ostanut joitakin täysin samanlaisia useammat, ei varmaan ole siihen hätään löytynyt.  Ompelin vahakankaasta ja kirkkaasta muovista pyöröpuikoille "pussin, samoin pitkille puikoille.  Osalle löytyi omat myyntikotelonsa.  Sukkapuikkoja säilytän Marimekon sinisessä penaalissa, samoin virkkuukoukuille olen löytänyt pienen punaisen Marimekon kynäkotelon, johon koukut juuri ja juuri mahtuvat.  Kyllä näistä osasta voisi luopua, jos vaikka Miniä ja Tyttö tarvitsisivat.

Räntää

Tänä aamuna ompelin nämä pikku pussukat, kun olin niin aikaisessa aamutoimissani. Kankaat jäi viikonloppuna tekemistäni mekoista.  Vuorikankaana käytin samaa kangasta kuin päällä.
Täällä Itä-Suomessa sataa taas räntää, oikein isoin hiutalein.  Onneksi Koirakin heräsi tänä aamuna aikaisin, niin ennätettiin aamulenkki tehdä hyvän sään aikana.  Ilveksen jäljet olivat taas illalla ilmestyneet mökkimme läheisyyteen, Kissa ei tunnu siitä välittävän vaan haluaisi olla koko ajan ulkona ja ilmaisee sen jatkuvalla maukumisellaan ja ulko-ovea raapimalla. 

Aihiosta rahiksi

Ensin oli rahiaihio, sitten kasa kudetta.  Sen selvittämiseen menikin yksi ilta.  Sitten löytyi pala mustaa kangasta. Se kelpasi rahin päällystämiseen.  Sitten piti suunnitella.  Neuloa ja ommella.
Ja lopputulos oli tällainen.  Ensi viikonloppuna sitten näkee kelpaako.
                                   




               

Vahtikoiramme

Tänään on taas sellainen päivä, että Koira hyppii ja haukkuu sisällä ja vahtii ikkunasta katolta putoavia lumia.  On aavistuksen verran plussan puolella ja lunta tulee taas tai siis räntää.  Aamulenkillä käytiin kuitenkin haistelemassa naapurikoirien hajuja heidän kotitiensä alkupäässä.  Tiedämme, että siellä tien päässä asustaa kaksi koiraa, mutta näemme heitä vain kesäisin silloin tällöin.  Koira kyllä heidät siellä tiellä haistaa ja on onnnessaan.

Koirakuumetta

Lumisateen jälkeen oli ulkona taas ihanan puhdasta ja valkoista.  Iltapäivälenkille lähdimme vasta aika myöhään, sinisen hetken aikaan, jolloin alkaa jo vähän hämärtää.  Nyt on onneksi päivä kuitenkin jo pidentynyt täälläkin, saa jotenkin enemmän aikaankin, kun on pitempään valoisaa.
Itse tykkään näistä sinisävyisistä kuvista, on kuin satumaailma. 


Koira nautti taas kerran lenkistämme.  Juoksi innoissaan edestakaisin pikkutiellämme ja sitten hihnassa taas osasi kävellä rauhallisesti.  Mitenhän Koira suhtautuisi toiseen omaan koiraan?  Mummolla on niin kova koirakuume, että netti käy kuumana, kun etsin koiranpentuja ja nuoria aikuisia koiria.  Mies ei ihan yhtä innostuneesti suhtaudu asiaan.  Epäilee, että sitten kun on kaksi koiraa, niin pitää saada kolmas jne.  Kolme koiraa olisi kyllä jo liikaa, mutta kaksi olisi hyvä.  Niistä olisi toisilleen leikkikaveria ja seuraa.  Tietenkin hoitopaikan järjestäminen erikoistilanteita varten vaikeutuisi.  Nyt Koiramme on päässyt kummityttöni luo hoitoon tarvittaessa, mutta että kaksi koiraa ja vielä heidän oma koiransa siihen lisäksi, voisi olla liikaa jopa eläinrakkaalle tytöllekin.  Ja etenkin hänen vanhemmilleen.  Harvoinhan niitä tilanteita on, että Koiralle joutuu etsimään hoitopaikkaa, mutta kuitenkin silloin kun on koko perhe menossa vaikkapa sukujuhliin tai matkalle.  Muutoin Koiramme on tottunut olemaan mukana touhuissamme.

Ruusumekko

Tämäkin mekko on samalla helpolla kaavalla tehty kirpparilta ostetusta kankaasta.  Kanttaukset vinonauhalla ja helmassa laatikosta löytynyt brodyyripitsi. Kokoa 86 tämäkin vaikka näyttää isommalta.  Hintaa tällekin tuli siis vain euro, vielä kun mekon silittää, niin hyvä tulee.
Ulkona on taas kova lumisade, ei tee mieli lähteä lenkillekään.  Onneksi eilen kävimme pilkkiretkellä.  Kissa on tänään ulkoillut jo monta kertaa, tykkää lauhasta kelistä.

Euron mekko

Ensimmäinen mekko, kokoa 86,  tehty viime viikolla kirppikseltä parilla eurolla ostamastani kankaasta Mekkotehdas -kirjan helpoimman mallin mukaan. Kiva saada onnistumisen kokemuksia, kun ompelu ei ole mitenkään leipälajini. Kuitenkin neulomisen ja virkkaamisen vastapainoksi on välillä kiva ommellakin.  Kangasta jäi vielä vaikkapa pieniin pussukoihin.  Näihin ei siis materiaalikustannukset olleet suuret, jos ei sitten laske bensakuluja mitä tuli 130 km päässä olevalla kirppiksellä käynnistä.  Toisaalta samaan matkaan sisältyi niin paljon muutakin joten niitä ei voi laskea.

Mummo 1 - Vävy 0

Tänään käytiin pilkkiretkellä.  Onneksi lähilammille oli metsäautotiet aurattu.  Ei tarvinnut pitkää matkaa hangessa tarpoa.  Sää ei ollut paras mahdollinen, kun aurinko ei paistanut, muttei onneksi pakkastakaan ollut.  Tarkeni hyvin. Koira oli innolla mukana, aluksi vahti eväsreppua, sitten pilkkiä.  















Ja vaikka välillä tuntui, ettei tässä lammessa taida olla yhtään kalaa, niin Mummo sai kun saikin porukan ensimmäisen ja ainoan kalan.  Ja sekös Vävyä harmitti.
Koira haisteli kalaa, välillä pelkäsi, välillä taas oli utelias, kaivoi lunta kalan ympäriltä aivankuin olisi kaivanut väylää takaisin pilkkireikään.
                                                       
Näimme matkalla paljon hirvien jälkiä, varmaan joku isompi lauma oli kulkenut pitkin tietä ja tullut lammen rantaan.  Koirakin nuuski hajuja ja kävi välillä tutkimassa jälkiä.  Olimme jäällä reilut pari tuntia ja tulimme sitten omaan grillikotaan makkaran paistoon.
Koira oli siinä vaiheessa jo aivan väsynyt.  Nukkui Tytön ja Vävyn välissä penkillä, pää Tytön sylissä.

Makkarakaan ei niin paljoa kiinnostanut, että olisi paikaltaan noussut.  Nyt nukkuu sohvalla.  Uudet hajut ja paikat väsyttivät nuorimmaisen.
Viikolla neulomani istuinalusetkin tuli testattua.
    

Kukkaron rouvaksi

Aamulenkillä kävimme veneiden laskupaikalla ja joka kerta tämä merkki huvittaa.  Jos tässä vaiheessa ei tajua, että tie päättyy, niin sitten ajaa järveen.  Melkoisen turha merkki mielestäni.
Tänään laitoin laskuja maksuun ja totesin, miten pieni eläkkeeni onkaan.  Monen mittapuun mukaan se on isompi kuin peruskansaneläkkeen saajan, mutta tässä elämäntilanteessa, kun ei normaalisti ole vielä eläkkeellä. niin menot ovat aivat erilaiset.  Asuntolainojakin on vielä jäljellä, kun sitä suunnitteli olevansa vielä yli kymmenen vuotta työelämässä.  Nuorin poika on juuri täysi-ikäinen, mutta opiskelija, joka tarvitsee vielä äidin apua etenkin harrastusten maksuun ja elatustukeakin maksan lapsen isälle, jotta lapsi saa asua vielä kotona.  Sopimuksemme mukaan olemme "elättäneet" lapsiamme vähintään toisen asteen tutkintoon saakka ja tarvittaessa jatkossakin sen mitä olen pystynyt auttamaan. Itsekin on vielä sen verran virkeä, että jaksaisi käydä esim konserteissa tai teatterissa ja ensimmäinen lapsenlapsikin on vasta pieni.  Hänellekin tekee mieli jotain ostaa tai tehdä. 
Vaikka omat menot on karsittu minimiin, niin silti rahat ei tunnu riittävän mihinkään.  Olen tietenkin sortunut ostamaan viime viikolla kankaita, mutta ne oli jo valmiiksi suunniteltuihin töihin, jotka olen luvannut tehdä.  Kirpputorillakin olen myynyt ylimääräisiä tavaroitani ja saanut sieltä joitakin "kolikoita".   Mutta mistä lisätuloja, jotta saisi vapaammin olla?  Jossakin blogissa neuvottiin miettimään omia vahvuuksiaan ja työstämään niistä lisätuloja.  Tietenkin oman ammattini osaan, mutta kun juuri siitä olen jäänyt työkyvyttömäksi, niin en niitä töitä pysty tekemään.  Käsityöt taas eivät yleensä tuota, vaan enemmänkin vievät.  Lukemisella ei rikastu. Mutta jos tuloja ei saa isommksi, niin mistä vielä voisi säästää.  Olen tehnyt budjettiakin, mutta en löydä ratkaisua.
Kotiani en halua myydä, toisaalta ei se säästöä toisikaan, jos joutuisi asumaan sitten vuokralla.  Tämä paikka on kuitenkin niin rakas meille kaikille, että haluan sen pysyvän yhteisenä paikkanamme jatkossakin.

Oranssia

Näitä sukkia oli ihana neuloa.  Olin joskus ostanut alennuskorista Novitan Taika-lankaa, jossa oli aloe veraa. Varmaan mukavat jalassakin.  Kuvioita en kohdistanut vaan jatkoin toisen neulomista siitä mihin lanka loppui.  Lankaa jäi vielä pieniin sukkiin.  Sukkia on tullut nyt neulotuksi todella paljon,  mutta vähitellen sukkalangat alkavat vähentyä. Muutenkin kun kevät tekee tuloaan, tekee mieli jo siirtyä sukista muihin käsitöihin.  Puuvilla- ja bambulangat ja virkkuukoukku houkuttelevat.

Viime keväänä tilasin muutaman Gudrun Sjödenin tyynynpäällisen, kun halvalla sai.  Nyt ompelin niistä oheisen kuvan mukaisen tunikan käyttäen kaavoina vanhaa mekkoa.  Edessä upotetut taskut.  Kaula-aukon kanttasin oranssin värisellä vinonauhalla.  Tulipahan vähän piristystä muuten tummasävyisiin vaatteisiini.