Hauskaa vappua!

 Vapun aaton sää täällä itärajan tuntumassa on kylmä ja luminen.

Miehen kanssa kahdestaan syödään munkkeja ja juodaan simaa.

Rauhallinen vappuaatto.

Loppuviikko olikin sitä enemmän touhua täynnä.

Matkustin torstaina pikku Prinsessan luo.

Kevät oli siellä paljon aikaisemmassa.  Pyörälenkillä kirjastoon saimme ihastella jo sinivuokkoja.

Ennätimme leipoa pitsoja pikku Prinsessan ja Pojan kanssa odotellessamme Miniää töistä kotiin.

Parina vapaapäivänä ennätimme rakentaa hiekkakakkuja, ajaa junaradalla, rakentaa majaa,

lukea monta kirjaa ja leikkiä Ryhmä Haun pennuilla.

Torstaina kävimme Oulunkylän seurakunnan yhteisöravintola Saleemin lounaalla.

Lounaalla on monta hyvää tarkoitusta.

Lounaan kokkeina toimivat maahanmuuttajat yhdessä srk:n vapaaehtoisten kanssa, 

jolloin maahanmuuttajat saavat kokemusta suomalaisista käytännöistä ravintolatoiminnassa,

ruuanvalmistuksessa yms.  Lounaan hinta on 1-10 euroa, jolloin jokainen voi osallistua omalla mahdollisuudellaan auttaa ja jolloin ruuan hinta ei ole este lounaalle osallistumiseen.

Tuotto käytetään Kirkon ulkomaan avun kautta "kokkien" maamiesten auttamiseen.

Osallistujia olikin paljon, vanhemman väen lisäksi  pääasiassa nuoria äitejä lapsineen, joille tämä torstailounas on  edullinen ja helppo tapa tuoda vaihtelua viikko-ohjelmaan.

Pikku Prinsessakin tykkäsi ruuasta ja etenkin jälkiruokakeksistä.

Tein noin kuukausi sitten ruusukorun, 

jonka sain nyt vietyä pikku Prinsessalle.  Koru oli mieleinen ja Mummokin sai sitä välillä kokeilla.

Voi miten kivaa meillä taas olikaan leikkiä ja jutella yhdessä.

Ryhmä Hau on edelleen suosittu.  Vein pikku Prinsessalle pääsiäistipun mummolaan "unohtaman" pahvimunan, jonne olin kätkenyt "pennut".  Ne olivatkin monissa leikeissä mukana.

Istuivat junan kyydissä ja niitä laitettiin nukkumaan ja ruokittiin.

Liekö pennut joutuneet välillä joukkotappeluunkin, kun niitä pitä laastaroida oikein urakalla ;)

Perjantaina oli päiväkodissa vappujuhlat, joissa pikku Prinsessakin kävi tiikeripukuun pukeutuneena.

Oli niin ihanaa katsella, miten innostunut hän oli.

Lauantaiaamuna piti vähän itkeäkin, kun mummo oli kotiin lähdössä.

Onneksi on skype, jolla saadaan vaihtaa kuulumisia ja mummolla on aikaa matkustaa

sinne aina uudestaan, kunhan vr järjestää taas edullisia junavuoroja.

Hurmaava harmaa

Osallistun tänä vuonna  Vuosi väriterapiaa

haasteeseen ja olin valinnut huhtikuun väriksi hurmaavan harmaan.

Yritän myös olla neulomatta joka kuukausi niitä tavallisia villasukkia seiskaveikasta.

Tässä kuussa neuloinkin sitten parista ihanan pehmoisesta lankakerästä

pikku Prinssille kaulahuivin ja villasukat.

Ajattelin, että ensi syksyä varten, mutta taitavat jo jäädä silloin pieneksi.

Muuten villasukkien teko ei enää näin keväällä maistu.

Nyt tekee mieli neuloa tai virkata jotain puuvillasta, bambulangasta, ontelokuteesta tms.

Aina keväisin minulle käy näin.

Bambulangoista tykkään neuloa erikokoisia siivousliinoja,

tiskirättejä.  Teen ne lähes aina helmineuleella, jolloin pinnasta tulee sopivasti

nyplikäs, joten sillä on hyvä pyyhkiä pöydän tai oven pintoja.

Etenkin kissojen ruokapaikan seinää joutuu usein pyyhkimään ja irroittelemaan ruuan roiskeet.

Vaikka kissat ovat siistejä, pitävät huolta turkin puhtaudesta, 

niin epäsiistejä syöjiä ainakin meidän kissat on.

Näillä töillä osallistun siis Sirpukan solmuissa blogin Miran organisoimaan haasteeseen.

Tuolta blogista löytyy myös linkit muiden osallistujien töihin.

Hurmaava harmaa tämäkin ;)

Mummolle oma koru

Kun Tyttö tilasi itselleen pikku Prinssin syntymän jälkeen By Pinja imetyskorun

niin hän vinkkasi, että mummolakin voisi olla tällainen.

Imetyskorun tarkoitushan on, että vauvalla olisi jotain turvallista näpräämistä pienille sormille,

eikä nipistelisi, raapisi tai kiskoisi äitiään imetyksen  tai yleensäkään sylityksen aikana.

Pikku Prinssi alkaakin jo tarttua "siihen, mitä kiinni saa" ja mummolla ne ovat silmälasit.

Niinpä sitten mummokin tarvitsi oman korun, jota voi näprätä eikä haittaa vaikka laittaisi suuhunkin.

Senhän voi sitten huuhdella läpimällä vedellä taas käyttökuntoon.

Kaikki  By Pinja korut on valmistettu bpa-vapaista silikoni-helmistä, kestävästä satiininarusta sekä lukosta, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä.

Korut sopivat myös pureskeltavaksi hampaiden tehdessä tuloaan

ja nähtävästi pikku Prinssillä niitä hampaita alkaa jo tulla, kovasti ainakin hankaa ikeniä jo.

Pinjan valikoimista löytyy todellakin ihania koruja myös meille mummoille.

Tyylikkäitä, kevyitä ja ei ollenkaan imetyskorun näköisiä.

Ainakin  By Pinjan Classic Style tai Statement Necklaces korut sopivat kenelle tahansa.

Ja pienenä vinkkinä; äitienpäivä lähestyy, 

eikö tämä olisikin hyvä lahjaidea mummolle!

Nyt kannattaa hankkia se lahja ajoissa ja tilata omalle mummolle 

ihanan erilainen , hyödyllinen lahja,

sen saa nyt jopa edullisesti;

koodilla MUMMO saa nyt -15 % alennusta kaikista  koruista

 www.bypinja.com/ -verkkokaupassa

tiistaista sunnuntaihin eli 25.-30.4.17

(Koodi ei käy muihin tuotteisiin.)

 Musta ja mustavalkoinen koru saatu testattavaksi By Pinjalta.

Loppuviikon kuulumisia

Tässä vielä muutama kaunis, aurinkoinen kuva viime viikolta.

Nyt on synkkä ja kylmä viikonloppusää.

 Koira kyllä on nauttinut noista hankikantokeleistä.

Eilen olikin päivällä ihmeissään, kun hanki upotti.

Tänään sai taas aamulla juosta siellä.

Eilen meillä olikin mukava päivä.

Ensin päivällä kävi ystäväpariskunta vierailulla ja illalla tuli vielä

Kuopus yllättäen yökylään.

 Viime viikolla kävin tuolla suuremmassa kaupungissa tapaamassa

hyvää, pitkäaikaista ystävääni.  Väliin mahtui monta vuotta, jolloin emme 

olleet nähneet, hän kun asuu tuolla läntisessä Keski-Suomessa, josta oli nyt tullut vanhempiensa asioita hoitamaan.  Onneksi nyt kävi aikataulut yhteen ja saimme tapaamisen järjestettyä.

Oli todella mukavaa.  Kyllä kasvokkain kohtaamista eivät mitkään viestittelyt korvaa.

 Samalla reissulla kävin Tytön ja pikku Prinssin kanssa huhtimarkkinoilla.

Kaunis sää, vaikka kylmä tuuli puhaltikin satama-alueella,

 jonne markkinatapahtuma oli siirretty toriremontin tieltä.

Ostimme tietenkin Viipurin rinkeleitä ja lörtsyjä, savokarjalainen kun olen.

Toriremontin suoja-aidat ovat saaneet kivat maalaukset ja meitähän todellakin kiinnosti, 

mitä aidan toisella puolella on.

Viikonlopun iloisiin tapahtumiin voi lukea myös sen, että kaivossamme on taas vettä 

ja Mies kytki vesipumpun taas päälle.

Kyllä se arkea helpottaa kummasti.

Kaivomme on tosi syvä, tuo huoltotasanne on rakennettu yläosaan.

Kotilahtemmekin alkaa jo virtauksien takia sulaa.

Aivan kokonaanhan se ei tuolta kosken kohdalta talvellakaan jäädy.

Tykkään kovasti keväästä juuri näin jäiden lähdön alla.

Ilmassa on aivan oma raikas tuoksunsa. 

Mukava, touhukas viime viikko takana ja ihanat asiat jatkuvat ensi viikollakin,

matkustan nimittäin viikon puolessa välin pikku Prinsessan luo.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Koti asujiensa näköinen

Vaikka itsellä tekisi mieli tietyn tyylistä sisustusta, niin aina pitää huomioida myös muut kodin asukit.

Ei ole kiva, jos kotona joutuu varomaan sitä, missä saa olla ja miten.

Siksipä meillä on huomioitu lemmikit ,maalla asuminen ja harrastukset.

Pihalta kantautuu helposti kengissä ja tassuissa hiekkaa ja roskia,

Mies tekee auto- ja traktoriremontteja, tehdään polttopuita ja kannetaan niitä sisälle

 eli sitä normaalia arkea.

Kissat ja Koira saavat liikkua ja oleskella vapaasti.

Kissa löysi sopivan "oman paikkansa" sohvan selkänojalta, mutta painavana on saanut sen lyttyyn :)

Olohuoneen sohvan päällä on kapea rästymatto suojana, jottei aina tarvitse vaihtaa vaatteita

istahtaessa vaikkapa uutisia katsomaan.  Toisaalta se suojaa myös kissojen kynsien teroitukselta.

Verhot pitää olla kappamalliset.  Pitkät verhot joutisivat herkästi kissojen kiipeilykohteiksi.

Olen vähitellen pikkukissan "vanhetessa" tuonut ikkunoille viherkasveja.  

Rönsyliljan lehdet lyhenivät ensimmäisenä yönä.

Onneksi kukkia ei ole vielä pudoteltu pois ikkunalaudoilta tai multia kaivettu. 

Saas nähdä saavatko kukat jäädä meille vai joudunko niistäkin taas luopumaan.

Kissojen ruokapaikka vie tilaa.

Molemmille kissoille pitää olla omat kupit sekä märkä- että kuivaruualle.

Vesikuppi kelpaa kaikille sama.  Ruuatkin pitää olla helposti otettavissa.

Kissojen ruokakupit eivät voi olla lattialla, koska muuten Koira kävisi ne tyhjentämässä.

Siispä ne ovat tässä.

Siinä kissat mahtuvat hyvin kuten myös ruoka-astiat.

Koiran ruokakuppi sijaitsee peiliovikaapin edessä. 

Aiemmin se sijaitsi hellan vieressä, mutta liian usein tuli vesikuppi kaadettua ohikulkiessa,

joten paikka vaihtui. 

Matotkin on valittu sen mukaisesti, etteivät liiku paikoiltaan kovin helposti

 sekä ovat helposti siivottavia,

kahden kissan ja Koiran taloudessa, kun karvoja ja monenlaista roskaa kulkeutuu jatkuvasti.
Lisäksi ainakin Koira oksentelee silloin tällöin ja yleensä juuri maton päälle.

Kissoilla pitää olla myös oma vessa.

Pikkukissa käy päivittäin ulkona ja viihtyykin ulkona joskus montakin tuntia.

Vanhempi Kissa, joka eli viisi ensimmäistä vuottaan pelkkänä sisäkissana kaupungissa,

ei talvella liioin ulkoile,

siksipä reilunkokoinen kissan vessa ja kissanhiekkapussit vievät tilaa vessassamme.

Lemmikkien tarvikkeiden lisäksi löytyy lattioilta erinäköisiä leluja;

on vinkuvaa, kilisevää ja ratisevaa, lisäksi sitten vielä puruluut.

Tärkeintä kuitenkin, että omassa kodissa viihtyvät kaikki, myös lemmikit.

Urakka suoritettu

Lähes kuukauden olen maalannut kotonamme monenlaisia juttuja kalkkimaalillla.

Haastetta ovat antaneet kaksi kissaa ja koira ja pienet tilat.

Suuremmilta vahingoilta on vältytty paitsi nyt viimeisiä isompia juttuja maalatessani.

Aiemmin pikkukissa on tepastellut maalatulla pinnalla, Kissa juossut maalatun pinnan alta, 

mutta nyt Kissa onnistui juoksemaan pöydän pinnalle juuri, kun maalasin sitä.

Yritin ottaa sitä kiinni ja se liukasteli siinä maalissa.

Sain Kissan kaapattua syliini ja vietyä ulos.

Maalasin pinnan uudelleen ja sain tassun jäljet sisätiloista pyyhittyä pois, mutta

nyt on terassimme lattiassa vaaleanharmaita pikku tassujen jälkiä,

koska ulkona oli sen verran pakkasta, jottei maalia saanut pestyä enää vedellä pois.

Myöhemmin Kissa istui pelokkaan näköisenä pöydän alla.

Taisi olla ihan ymmällään tapahtuneesta.

Pienet tilat aiheuttivat toisenkin vahingon.  

Puikkelehtiessani maalattujen pintojen välissä, olin saanut housunikin maaliin.

Minua huoletti kuitenkin enemmän se, että mistä nyt maali on hankautunut.

Valmista tuli kuitenkin.  Nämä on nyt maalattu ja lakattu kahteen kertaan.

Käytännössä sitten näkee miten kalkkimaali kestää kulutusta.

Tämä Warm Grey sävy on jännä, kun jossain valossa näyttää siniseen vivahtavalta,

toisessa harmaammalta.  Sekä pöytä, penkit että taustalla näkyvä taso ovat samaa sävyä.

Nyt sitten, kun sain "listani" mukaiset maalaukset tehtyä, niin aloitin sipistelyt.

Ensiksi maalasin lasiovellisen kaapin sisäosan ja poistin siis siitä ensiksi laittamani

paperit ovista.  Näin minusta kaappi on paremman näköinen.

Jouduin myös maalaamaan alakaapin sisusta lisää, koska mielestäni maalaamaton hylly kuulsi ovien välistä liikaa.  Koko alakaapin sisustaa en maalannut, koska maalia ei ollut tarpeeksi.

 Pienessä purkissa oli vielä riittävästi maalia kuitenkin pienen naulakon maalaamiseen.

 Mies jo epäilee, että meillä on kohta kaikki harmaata. 
Poikakin kysyi, että aionko maalata valkoisen autonikin harmaaksi.

No, loput maalit jääkööt sitten varalle, jos jotain joutuu paikkailemaan vielä.

Pienten maalitöiden kuivuessa ennätin jo lehteäkin lukemaan.
Kiivaamman maalaustahdin aikana vain maalasin enkä pitänyt lepotaukoja.
Oli kiire saada valmista aikaiseksi.

 Olen tykännyt tuosta sinisestä jalkarahista paljon. 
Se on juuri oikean korkuinen sekä sopivan kokoinen. 
Maalasin  rahista aiemmin jalat tummiksi, Black Velvet sävyllä.
Olen joskus virkannut siihen mustan päällisen puuvillalangasta, 

mutta nyt virkkasin siihen trikoo- ja ontelokuteista uuden päällisen.

Mitään väriä ei löytynyt tarpeeksi, joten yhdistelin sopivia kerän loppuja.

 En tarvinnut tähänkään ostaa uusia tarvikkeita.

 Tykkään tuosta, ei niin tasaisesta lopputuloksesta, se on jotenkin rouhea.

Sinistä ontelokudetta on vielä pari kerää jäljellä.

Jotain muuta kuin  pyöreitä mattoja tai koreja voisi virkatakin.

Nyt on sellainen jumi käsityörintamalla, etten oikein keksi mitä tekisi.

Sukkia tai yleensäkään villalankaa ei huvita neuloa enää näin keväällä.

 Bambuliinoja menee aina ja niitä olen jonkun tehnytkin,

mutta jotain uutta tekisi mieli tehdä.  Kun vain tietäisi, että mitä.

Maalinpesuliinat

Olin viime viikolla käymässä hammaslääkärissä, kun minulle soitettiin, että olisi paketti tulossa.

Sovittiin, että vievät paketin Miehen työpaikalle.  Mies oli ihmetellyt, että miten paljon oikein olen pensseleitä tilannut, kun oli nähnyt lähettäjän.

Itsekin tiesin ennestään Sokevan pensselit, mutta en tiennyt uusista BioComb-tuotteista.

Itselleni BioComb-tuotteista sopivat parhaiten Teholiinat.

Vaikka kuinka yritän maalata huolellisesti ja tarkasti, onnistun aina maalaamaan itseäni.

Kalkkimaali lähtee kyllä vesiliukoisena vedelläkin pesemällä, mutta jos maali ennättää kuivahtaa, 

niin saa hangata reilusti.  Teholiinoilla maali lähti helposti pois ja kädet eivät tuntuneet ollenkaan niin kuivilta pyyhkimisen jälkeen, sisältäähän Teholiinat  ihoa hoitavaa aloe veraa, A- ja E-vitamiinivoidetta ja vehnäuutetta. 

Mies kokeili Teholiinoja myös ja töissä tulleet rasvat ja öljyt lähtivät helposti käsistä.

BioComb tuotesarjaan on tullut myös tuotteita "meille maalareille".

Vaikka kalkkimaalia varten ei varsinaisesti tarvitse pintoja käsitellä,

on nekin hyvä pyyhkiä liasta ja rasvasta puhtaiksi.

Itse valitsin kertakäyttöiset maalinpesuliinat.

Liinat sinänsä olivat melko pieniä, mutta riittivät hyvin tällaisiin pienempiin töihin.

Isompiin töihin kannattaa valita Maalinpesutiiviste sekä  Froteiset BioComb Maalinpesuliinat.

Minua jännittää, miten kalkkimaali kestää pöydässä ja penkeissä,
 jotka joutuvat melkoiselle kulutukselle.
Yritän tehdä esivalmistelut huolella sekä maalata ja lakata pinnat kahteen kertaan,
 varmistaakseni parhaan lopputuloksen.
Siksipä pyyhin pöydän ja penkit ensin huolellisesti Maalinpesuliinoilla.
Mielestäni pinnasta tuli "ei niin liukas" verrattuna pelkästään vedellä ja pesuaineella pestessä.
Näin ollen maalinkin pitäisi tarttua paremmin.

Pikkukissa tepasteli vastamaalatulla pinnalla ja Mies kaappasi sen syliinsä
ja pyyhki tassut Teholiinalla. Minä pyyhin sitten lattialta pienet harmaat
tassunjäljet maalinpesuliinalla.  Seuraavan kerran, kun otin maalaustarvikkeet esille,
kiipesi Pikkukissa kaapin päälle turvaan.
Seuraavana päivänä oli jo vahinkonsa unohtanut ja oli yhtä utelias kuin ennenkin.

Kuvissa näkyvät tuotteet saatu kokeiltavaksi Sokeva Oy:ltä. Kiitos!
Sokeva Oy:n osakekannan omistaa Näkövammaisten keskusliitto ry.

Vieläkin maalataan

Pääsiäisen aikaan ei maalaaminen edistynyt.

Kiirastorstaina sain tämän kissojen ruokatason maalattua ja samalla vaihdoimme

avohyllyille vaaleat korit, jotka löytyivät ennestään.

 Ovellisiin kaappeihin kun kelpaavat muovikoritkin.

Tykkään kyllä tosi paljon enemmän tästä nyt.

Maalasin tasot kahteen kertaan ja lakkasin myös kahdesti.

Nyt kalkkimaali joutuu tosi koetukselle, kun kissat hyppäävät tason päälle useasti päivässä,

siihen tippuu ruokaa ja sitä pyyhitään usein.

Pöydästä ja penkeistä maalasin ja lakkasin Pitkäperjantaina alaosat.

Päälliset jätin tälle viikolle, jotta saavat sitten paremmin aikaa kuivahtaa maalauskerrosten sekä 

lakkauskerrosten välillä, kun ei ole ketään muita päivisin kotona.

Ja kuinkas ollakaan, Kissa juoksi pöydän pinnan päällä juuri kun olin tuon välipuun maalannut.

Selkään jäi maalia ja toinen korvan lehtikin värjäytyi.

Annoin maalin kuivahtaa hetkisen ja harjasin sen sitten pois.

Kissa nautti harjaamisesta ja kehräsi. 

Loppujen lopuksi aika vähillä vahingoilla ollaan maalausurakoinnista
tähn mennessä selvinneet.