Mummo ja Koira toivottaa leppoisaa joulunaikaa kaikille!
Mummoblogi, jossa ihmetellään maailman menoa itärajan tuntumasta katsottuna mummoudesta ylpeän mummon, Koiran ja kissojen kanssa. Tehdään käsitöitä, seurataan luontoa ja nautitaan arkielämästä.
perjantai 22. joulukuuta 2017
tiistai 19. joulukuuta 2017
Joulun punainen - vuosi väriterapiaa
Sirpukan solmuissa -blogin Vuosi väriterapiaa haasteen viimeinen
kuukausi ja värivalintani joulukuulle oli joulun punainen.
En yleensä tykkää punaisesta väristä, mutta joulun aikaan se kyllä kuuluu.
En kuitenkaan keksinyt mitä tekisin ja mitä lankaa ostaisin.
Varastostani löytyi kuitenkin viime vuoden tonttuhattujen neulomisesta
jäänyt pikku kerä punaista lankaa.
Siitä sai juuri ja juuri virkattua pienen pyörylän, tarpeellisenkin glögimukin alle.
Aika surkea lopetushan tämä on vuosi väriterapiaa haasteeseen,
mutta joka kuukausi tuli nyt osallistuttua.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Harmaata kalkkimaalia
Viime keväänä innostuin kalkkimaalilla maalaamisesta ja
maalasinkin lähes kaiken minkä vaan pystyin.
Niiltä ajoilta jäi muutama vajaa pikku desin purkki maalia ja kaksi avaamatontakin.
Tämä vanha arkkupöytä on kiertänyt perheessämme jo monella.
Nyt sitä ei kukaan tuntunut enää haluavan.
Meillekin se oli ihan väärän värinen ja mielestäni liian isokin.
Mies kuitenkin tuntui innostuvan siitä,
mahtuisihan sen sisään hänen "elektroniikkaansa" melkoisesti.
Kun sitten entisellekin pienemmälle pöydälle löytyi paikka,
niin otimme sitten tämän taas takaisin.
Sekoittelin tummemman harmaasta ja valkoisesta ensin pohjamaalin,
koska vaaleamman harmaata ei olisi riittänyt kahteen kertaan maalattavaksi.
Sisäpuoltakaan en maalannut, koska pelkäsin maalin loppuvan kesken.
Koira seurasi taas touhujani tarkkaavaisena.
Kyllä siitä ihan kiva tuli ja näyttää jotenkin pienemmältä vaaleampana.
Kuivuttuaan pääsee oikealle paikalleen ja Mies pääsee sitä täyttämään.
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Usko aina
Meillä ei ole ollut aiemmin yhtään sisustustarraa,
kunnes löysin mieleiseni.
Halusin ehdottomasti, että teksti on suomea ja että siinä on joku juju.
Jälleen kerran utelias Pikkukissa oli ensimmäisenä tutkimassa saapunutta pikkupakettia.
Tarra on helppo kiinnittää, kun vain on huolellinen ja lukee ensin ohjeet.
Niin ja noudattaa niitä ohjeita.
Siirtokalvon asennuksessa apu helpotti, mutta yksinkin varmasti onnistuu.
Tämä sisustustarra löytyy Designtarrat verkkokaupasta,
jolla oli lupauksensa mukaan todella nopea toimitus.
Tekstin saa monella eri värillä ja useammassa koossa.
Meidän tarramme on pienintä kokoa eli 56x27 cm ja
juuri sopiva 120 cm sängyn päätyyn.
Kun työ on tehty, voi rauhassa keskittyä itsensä puhdistamiseen.
Sisustustarra saatu blogiyhteistyön merkeissä
lauantai 9. joulukuuta 2017
Himmeliaskartelua
Muutama vuosi sitten innostuin himmeleiden teosta, en niinkään niistä
perinteisistä vaan pilleistä tehdyistä tähdistä, kransseista ja "mobileista".
Tällä kertaa sain Kissan kaverikseni.
Aluksi Kissa yritti osallisitua pillien lajitteluun,
mutta onneksi sitten tyytyi seuraamaan sivusta.
Taisi olla aika tylsää hommaa, kun käänsi päänsä ja nukahti.
Ensiksi tein jo vanhan tutun riippuvan himmelin.
Tämä malli on siitä hauska, että se näyttää aivan erilaiselta eri kulmista katsottuna.
Seuraavaksi tein kranssin.
Ohjeita katselin sekä netistä että Himmelikirjasta,
lopulta tein kuitenkin hieman muunnellen ohjetta.
'Tästä tuli mielestäni kiva, sitä voi pitää pöydällä tai seinällä.
Ulko-oveen ehkä liian kevyt ja hento.
Seuraavaksi kokeilin tähteä.
Musta varjo yläreunassa on Kissa.
Tämä tähti pääsi seinällemme.
Taisi Pikkukissa hieman loukkaantua, kun Kissa sai olla askartelukaverina.
Huomiota hakeakseen meni sitten nukkumaan tekemäni kranssin päälle.
Mutta eihän tälläiselle hellyttävälle pikkuiselle voi edes suuttua.
Kranssinkin sain Pikkukissan iltaunien jälkeen taivuteltua vielä kokoon.
torstai 7. joulukuuta 2017
Joululahjavinkki
Meillä tehtiin viime viikonloppuna ensimmäiset piparit.
Pikku Prinsessa oli mummolassa vierailulla ja auttoi tekemisessä,
koristelussa ja makutestailussa.
Koristeet maistuivat kuulemma liian väkevälle,
mutta piparit hyville.
Pieniä joululahjojakin olen jo hankkinut, etenkin noille mummotettaville
sekä ystäville.
Joulun aikaan haluan ilahduttaa lahjan saajia mielummin lahjoilla,
jotka ovat tarpeellisia, niistä ei jää myöhemmin turhaa kuormitusta saajalle ja
monasti myös, että lahja on helppo postittaa.
Vaikka kännykästä löytyy nykyjään lähes kaikki tarpeellinen, kalenterikin,
haluan ainakin itse myös paperiversion helposti nähtäville.
Tämä ihana runokalenteri on kaunis, tarpeeksi pelkistetty,
jotta sen voi pitää esillä työpöydällä tai seinällä.
Ihanat runot/mietelauseet antavat ajattelemisen aihetta eri kuukausille.
Näin lahjan saajakin muistaa antajaa koko vuoden.
Myöhemmin kuvia voi käyttää vaikkapa kortteina.
Sanoja Kuvissa kalenterien runot ja kuvat ovat Piia Raidan.
Kalenteria saa sekä A3 että A5 kokoisena.
Piia Raidalta on ilmestynyt myös esikoisrunokokoelma keväällä 2017.
Kiitos Pialle blogiyhteistyöstä
tiistai 21. marraskuuta 2017
Havukranssien tekoa
Tyttö haikaili heille havukranssia ja lupasin sitten tehdä niitä.
Kuusen oksia sain omasta metsästä ja apulainenkin ilmaantui paikalle.
Leikkasin havut lyhyiksi ja kokosin niitä kolmen-neljän oksan nipuiksi.
Kranssipohjat taivuttelin pajun oksista.
Pitkästä aikaa, kun taas teki, niin ensimmäisestä tuli vähän harjoitusversio,
ei niin tasainen.
Seuraavat onnistuivatkin sitten jo paremmin.
Ja kun vauhtiin pääsin, teinkin niitä sitten useamman ja lopuksi vielä
koristeen terassin pöydälle.
Vanhassa säilykepurkissa on hämäräkytkimellä toimiva led-kynttilä,
turvallinen ja vaivaton.
perjantai 17. marraskuuta 2017
Mahtava musta - vuosi väriterapiaa
Olin aina ajatellut, että makramee solmeilu olisi minun juttuni.
Ei ollut.
Ensinnäkin tehdäkseen esim. amppelin tai vaikkapa vain pienemmän unisiepparityön,
niin tarvitaan monen monta 3-4 metrin nauhaa/lankaa.
Vähemmästäkin menee sekaisin.
Ensin harjoittelin solmuja lyhyillä langan pätkillä.
Sitten pitemmillä.
Ostamastani halvasta trikookuteesta sain sormet ja kynnet mustiksi.
Tässä työ näyttää siedettävältä.
Mutta käytännössä pelottavalta.
Jos tämän on tarkoitus karkoittaa pahat unet, niin toimii.
Karkoittaa nimittäin unet kokonaan.
Jotain piti siis vielä yrittää tehdä.
Koska trikookude oli paksu, helmien pujottelu ei onnistunut.
Leikkasin siis naruja lyhemmiksi ja solmeilin lisää.
Tällä unisiepparilla osallistun vuosi väriterapiaa haasteeseen,
värivalintanani marraskuulle mahtava musta.
Tunnisteet:
arki,
askartelu,
haaste,
koira,
Vuosi väriterapiaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)