Kotiin paluu

Eikö olekin jotenkin kauniita nämä värikynät? Kaiken lisäksi ne olivat pinkissä metallirasiassa, jossa kannessa oli kissan kuva.  Oli siis pakko ostaa Tigeristä.  Ostin sielä lisäksi mustakissa paperia ja pahvisia muffinssivuokia.  Aika maltilliset ostokset.

Poika toi Lontoon tuliaisina punaisen peltipurkin englantilaista toffeeta.  Näitä puhelinkoppeja on kuulemma siellä edelleen paikoillaan, nyt vain wifi-paikkoina.

Yhden aikakauden loppu tämäkin.  Olin aamulla tuolla suuremmassa kaupungissa ja näin ohikulkiessani, kun Anttilan kylttiä irroitettiin.  Se tarina päättyi sitten siihen.

Täällä kotipuolessa oli ollut syysmyrskyjä, kovia tuulia ja sateita ja oli käynyt juuri niin kuin viime sunnuntaina arvelinkin eli kauniit keltaiset lehdet olivat jo lentäneet ja puut odottivat paljaina talvea.

Koira oli tietenkin onnellinen kotiinpaluustani.  Pikkukissakin tuli heti pihalla vastaan.  Vanhempi Kissa ei vaivautunut ulos, vaan odotteli josko saisi jotain ylimääräistä herkkua emännän palattua viiden päivän reissulta. 

Tyttöjen ilta

Illalla vietettiin tyttöjen iltaa pikku Prinsessan ja Miniän kanssa. Lähdimme kauppakeskus Kaareen ja ensiksi  menimme tietenkin syömään.  Paikka valikoitui siten, että täältä löytyy sopivaa ruokaa myös pikku Prinsessalle.

Paikka on italialaistyyppinen, mutta me emme ottaneet pizzaa emmekä spaghettia vaan kukkakaaliburgerit.  Haluan aina maistella sellaista, mitä en ihan joka paikasta saa. Tämä vaikutti sellaiselta.   Kukkakaalia oli paistettuna ja se oli burgerin välissä punasipulin, gorgonzolajuuston ja viikunahillon kanssa.  Lisukkeena bataattilohkoja ja valkosipulidippiä.  Oli kyllä hyvää ja yllättävän täyttävääkin.  Pikku Prinsessa tilasi itselleen lihapullat ja maitoa.

Ruokailun jälkeen kävimme pikku Prinsessan kanssa ostamassa Tigeristä pehmotarroja, kimaltelevia sydämiä, tähtiä ja kukkia sekä vihkon, johon niitä voi liimata.  Sitten menimme odottelemaan Miniää Sokoksen 3+1 tarjousten luo.

Vielä ennen poislähtöä haimme Prismasta Tötterön kaardemumma-mustaherukka sekä kinuskijäätelöä jälkiruuaksi.  Tuo kaardemumma-mustaherukka etenkin oli erikoisen hyvän makuista.

Viiime yönä Poikakin palasi työmatkaltaan ja aamulla mummo vei pikku Prinsessan päiväkotiin.  Reilun kolmen viikon päästä näemme jälleen, nyt bussilla Pasilan asemalle ja kohti itäistä Suomea.

Jättilehti

Tänään leikkipuistosta tullessamme, oli pakko pysähtyä ulko-oven vieressä olevan perennapenkin luo kuvaamaan valtavan suurta lehteä.  Koivun lehdet näyttivät pieniltä sen pinnalla.  Mikähän lie tämä kasvi?

Nämäkin näyttivät kauniilta.  Tänään on ollut sään puolesta synkänoloinen päivä.  Sadetta ei ole tullut, mutta valot on pitänyt olla sisällä päivälläkin.  Aamupäivällä olimme pikku Prinsessan kanssa ulkona, mutta iltapäivällä päiväunien jälkeen pidimme kylpyhetken.  Nyt sitten vilttiin kääriytyneinä katsomme muumeja ja luemme satuja.  Kohta varmaan rakennetaan taas palikoista Niiskuneidille kotia.

Pikku Prinsessa osoitti, että ota mummo kuva näistäkin lehdistä, vaikka ne ei olekaan isoja.

Kaunista luontoa täälläkin

Hienot syysvärit sitä on täälläkin pääkaupungissa.  Käytiin taas tänään läheisessä leikkipuistossa ja matka sinne kulkee mukavan puistoalueen kautta.

Pikku Prinsessa jaksaa ikäisekseen, 2v 4kk, kävellä tosi pitkiä matkoja.  Mukava hänen kanssaan jo liikkua.  Muutenkin hän on kova juttelemaan ja oivaltamaan asioita.  Pitää vaan jo olla varuillaan mitä puhuu ja mitä sanoja käyttää, niin tarkkaan niitä kuuntelee ja käyttää sitten omissa puheissaan.  Välillä ihan naurattaa, miten osuvasti osaa käyttää kuulemiaan sanoja.  Ja ne äänen painot, ihan kuin esikuvilla.

Leikkipuistossa on sellainen pyöreä, aidattu betonialue, joka viettää keskikohtaan päin.  Siinä on hauskaa pelata palloa, kun pallo palaa itsestään takaisin päin.  Tässä meillä vierähtikin pitkään.  Välillä hurrattiin maalia, välillä juostiin palloa karkuun.

Kotipihalla leikittiin katutaiteilijaa.  Mummo vähän auttoi.  En ole koskaan ollut hyvä piirtämään, mutta pikku Prinsessalle Muumitalo kelpasi.  Hänestä oli sitten kiva värittää mummon piirroksia.

Välipalaksi nautittiin tänään jogurttia, riisimuroja, mansikoita ja banaania. Nam!

Oli hyvä päivä

Junamatkakin sujuu mukavasti, kun on tekemistä.  Eilen eli sunnuntaina lähdin kotoa puoliltapäivin matkaan.  Kävin ennen junalle menoa ostamassa vähän  salaattia ja patonkia evääksi banaanien lisäksi.  Oli taas mukavaa astua Pasialan asemalle, kun pikku Prinsessa oli äitinsä kanssa vastassa.  Vielä tänäänkin Prinsessa muisteli, miten mummo tuli junalla hänen kotiinsa.   Junamatkat sujuvat tosi nopeasti, kun on joku neule tai kirja mukana.  Eilen oli juna todella täynnä, mutta matka sujui hyvin.

Tekemäni muumikassi pääsi heti käyttöön.  Kuten olin arvellutkin, se on juuri sopiva Niiskuneidille ja Unipupulle ja mahtui sinne väliin vielä pikku kissakin.

Pikku Prinsessalla oli vakio-ohjelma suunniteltuna mummon kanssa tehtäväksi.  Leikkiä läheisessä leikkipuistossa: palikoista talon rakennusta, pölkkyjen päällä tasapainoilua ja hiekkakakkujen tekoa siellä.   Sitten kotiin, lounasta ja päiväunet ja välipala.  Päiväunet nukuimmekin molemmat.  Ennätettiin me katsoa pari jaksoa Muumejakin.

Välipalan jälkeen uudelleen ulos, nyt omaan pihaan ja sielläkin tietenkin hiekkalaatikolle.  Pikku Prinsessan kotipiha on mielestäni hyvin varusteltu lapsia ajatellen.  Löytyy leikkimökkiä, liukumäkea, kiikkuja, kiipeilytelinetta ja tietenkin se hiekkalaatikko.  Vanhemmille on sitten varattu riippukeinu ja penkki istuskelua varten.  Mummon pitää tietenkin olla aivan hiekkalaatikon reunalla, tekemässä hiekkakakkuja.  Illalla sitten luettiin vielä satukirjoja, rakenneltiin palikoista,  höpöteltiin ja naurettiin ja halailtiin.  Oli hyvä päivä, molemmille.

Kävelykierros omassa kaupungissa

Yleensä, kun käyn kaupungissa, asioin pääkadun varrella olevissa kaupoissa ja kirppiksellä.  Muutaman kerran lähiviikkojen aikana olen ottanut Koiran mukaani, kun sen on voinut jättää vähäksi aikaa autoonkin nyt, kun ei ole helteitä eikä pakkasta.  Olemme sitten käyneet kävelylenkeillä poiketen pääkadulta.  Koira on haltioissaan uusista hajuista ja minä taas katselen mielenkiinnolla kivoja vanhoja kunnostettuja taloja.

Vaikka suuri tulipalo tuhosi rakennuskantaa vuonna 1934 keskustassa, niin vanhojakin rakennuksia löytyy täältäkin.  Ne uudemmat, kun ovat niin samankaltaisia joka paikassa, ettei ne herätä sellaista mielenkiintoa kuin vanhat rakennukset.  Vaikka en kyllä tiedä, onko nämä edes kovin vanhoja, kauniita kuitenkin.

Ohikulkevien mielestä olen varmasti jonkinlainen kummajainen, kun kuvaan aivan tavallista katukuvaa.  Monta kertaa sitä ei huomaa omissa tutuissa ympyröissä olevaa kauneutta tai erikoisuutta, niihin silmä tottuu niin helposti.  Minäkin varmaan useamman vuoden täällä asuttuani totun näihin.

Kun kävelimme Koiran kanssa keskustassa, tuli mieleeni, että joku kerta pitäisi kuvata kaikki alueen patsaat ja muistomerkit.  Niitäkin kun tuntuu olevan, vaikken edes tiedä missä kaikkialla.  Onneksi kaupunkimme keskusta on pieni eikä vaadi mahdotonta kuntoa kierrellä ympäriinä tutkimassa.
Tulisihan siinä tutkiessa hyvää liikuntaa ja Koiralle paljon uusia haisteltavia paikkoja.

Rauhallista sunnuntaiaamua

Syksy on vaan niin kaunis.  Lähden tänään lähes viikoksi pois kotoa ja pelkäänpä, että kun tulen takaisin syyskuun vaihtuessa lokakuuksi, niin suurin osa puista on jo varistanut lehtensä ja on pimein ja synkin aika syyssateineen edessä.

On kerättävä vielä viimeiset muistot kesästä ja syksystä talven varalle.  Näitä katsoessa muistaa miltä näyttää järvi kauneimmillaan, kuinka rauhoittavaa sitä on katsella.

 

Kunhan pahimmista räntäsateista pääsee yli, niin sitä odottaa taas lunta ja talvea.  On mukava päästä tuolle samaiselle järvelle pilkille, ottaa eväitä mukaan ja istua ja nauttia talven rauhasta. 

Koirakin tuntui viihtyvän rantakivillä astellessa, silläkään ei ollut kiire mihinkään.

Illalla astelen jo toisenlaisia rappusia pikku Prinsessan kotiin.

Kynttiläaika

Nyt on kynttiläaika ja kestää lumen tuloon saakka, totesi lähikaupan myyjä, kun ostin näitä kynttilöitä.  Mielelläni olisin ostanut vahvan oranssin ja mustankin, mutta en halunnut mennä isompaan markettiin, vaan tyydyin siihen valikoimaan mitä lähikaupasta sai.  Miellän myös tuon tumman violetin syksyn väreihin ja harmaa ja sininen taas ovat muuten lempivärejäni.

Kissaa kiinnosti kovasti uudet jutut pöydällä.  En uskallakaan polttaa tavallisia kynttilöitä sisätiloissa, kun kissat ovat  liian kiinnostuneita niistä ja hyppivät ja juoksevat, jotta pelkään kynttilöiden kaatuvan.  Ulkona ne jättävät ihme kyllä ne rauhaan.  

Tämä sininen lyhty on hieman kärsineen näköinen.  Syksyn myrskyssä se oli lentänyt terassilta maahan ja liitokset olivat vähän auenneet.  Onneksi lasit pysyivät ehjinä.
 Olen talvisin ripustanut lyhdyt amppelikoukkuihin terassille, mutta nyt syksyllä, kun tuulee usein kovasti, ne heiluvat ja rämisevät niin paljon ilmassa, että Koira haukkuu ihmeissään sisällä.

Ihastellaan niitä nyt sitten pöydillä ja lattialla.

Sadetta ja kirppistelyä

Tänään, vaikka oli sateinen päivä, oli silti kaunista ajella kaupunkiin kirppikselle.   Autossa kuuntelin Radio Novaa (ainoa mikä kuuluu kunnolla meilläpäin) ja Liikenteessä-ohjelmaa.  Tulipa vaan mieleeni, että vaikka täällä ei kaikki ole lähellä ja kaikkea ei heti ole saatavilla, niin onpa tässä maisemassa kivempi ajella kahdeksaakymppiä kuin madella kehä ykköstä kotiin.

Kirppiksellä on siis eka viikko taas takana ja toinen alkamassa.  Tällä kertaa minulla on rekillinen Tytön ja Vävyn vaatteita ja alahyllytila sitten omia juttujani mm. käsityölehtiä, ompelutarvikkeita, trikookankaita (kun se saumuri ei ole kunnossa) ja joitakin askartelutarvikkeita.  Hinnat 0,50 - 5 euroa.  Oletin, että myynti ei nyt ole niin hyvä kuin viimeksi, mutta yllätyin.  Ensimmäisen viikon myynti oli 137 euroa, huikea!  Katsoin pikaisesti, että siinä on noin puolet ja puolet kumpienkin tavaroita.  Pitää vielä laskea tarkemmin ja tilittää eteenpäin.  Kyllä tuonne kannattaa viedä mielummin kuin heittää menemään. Lahjoittaakinhan tietenkin kannattaa myös, mutta itselleni nuo muutamatkin kympit tulevat ihan tarpeeseen kuten myös mielekäs tekeminen.  Innostuneena hyvästä myynnistä varasin lokakuun lopulle viikon paikan syksyisempien vaatteiden myyntiä varten.  Suurin työhän siinä on hinnoittelu, joka vie aikaa, muutenhan riittää, kun vaikka käy kerran viikon aikana katsomassa ja tarkastamassa onko hintatarrat (maalarinteipit) paikoillaan ja pöytä siisti.  Ensi viikolla, kun olen pikku Prinsessan luona, en pääse edes käymään kertaakaan, onneksi perjantaiksi ehdin kotiin purkamaan ja hakemaan lopputilityksen.

Nyt aloittelen ruuanlaittoa ja sitten odottelemaan Miestä töistä kotiin ja Tyttöä ja Vävyä yökyläilemaan.  Ohjelmassa ainakin saunomista ja pelaamista.  Hyvää viikonloppua sinulle sinne ruudun toiselle puolelle!

  

Villamakuupussi

 Villamakuupussi tai miksi tätä nyt nimittäisikään.  Tein näitä eri kokoisina pikku Prinsessalle ja Miniä totesi niiden olleen parhaita asuja vaunussa nukuttaessa.  Tästä yritin tehdä sopivan vastasyntyneelle, syntyyhän pikku Prinssi keskelle talven pakkasia.  Lankana hyväksi ja pehmeäksi toteamani Extrafine Merino 120 hieman tummempana violettina.  Pussi on alhaalta ommeltu kiinni, jotta jalat pysyvät siellä lämpimänä.  Napit olen joskus ostanut jostain nettikaupasta, mutten muista enää mistä, olisin nimittäin ostanut niitä lisää eri värisenä. Violettiin kyllä sopii mielestäni tämä oranssikin.  Nyt pitäisi vielä löytää hyvä haalarin ohje, lanka siihen on jo varattuna.