Meren tällä puolen

Kaksitoista tuntia kestäneen matkan jälkeen pääsimme vihdoin perille.  Luulin, että saisin paljon neulottua matkalla, mutten jaksanut.  Herätys kello neljältä aamulla, sai koko päivän kestävän väsymyksen aikaiseksi. Merimatka kesti vain kaksi tuntia, sinä aikana kävimme katsomassa kauppojen valikoimat ja kahvilla ja pikkusuolaisella.  Kyllä oli kalliit hinnat kahvilassa.  Supermarketissakin halpaa oli vain juomat ja niitä riitti.  Oli monenlaista pulloa, kultahipuilla ja ilman ja tietenkin oli myös maistiaisia.

Onneksi satamassa odotti tuttu taksi-/pikkubussiyrittäjä ja kuljetti kahdenkymmenen hengen porukkamme suoraan hotelliin.  Olo oli nuhjuinen, hikinen ja nälkäinen,  niinpä sitten tavarat superior-huoneeseen jätettyämme, suuntasimme syömään.  Ruokailun jälkeen kävelimme hieman viereisessä ostoskeskuksessa ja löysimme ihanan monipuolisen ruokaosaston alakerrasta ja ostimmekin kahvileipää mukaamme.  Kahvit otimme automaatista, useita vaihtoehtoja kaikki euron ja hyvää kahvia olikin.
Kävelymme aikana teimme ensimmäiset ostoksemme paikallisesta apteekista; hyväksi tunteemaamme kipuvoidetta neulojan kipeisiin hartioihin ja käsityölehti, jossa paljon virkkausta sekä yömyssyksi punaviiniä.
Nyt vain suihkuun, vähän telkkaria ja punaviiniä ja sitten nukkumaan.                                      

 



 

Lankalaihis heinäkuu 2015

Nyt se sitten tapahtui, ostot olivat suuremmat kuin kulutus.
Ei paljoa, mutta kuitenkin; 341 g eli 281 metriä, vaikka yritin merkata osaa jo kahteen kertaankin kulutetuksi.
No, lomallahan tässä on oltukin.  On reissattu Etelä-Suomessa ja vieraita on ollut luonamme.  Eikä heinäkuussa oikein käsityöt muutenkaan ole ykkösjuttu.  Elokuussa sitten parannetaan tahtia, jotta heinäkuukin saataisiin kuitatuksi.  Nyt ei sitten viikonlopun reissulta saa mahdottomia määriä lankoja ostella.  Onneksi matkan aikana tulee jotain tehtyäkin. 
Ensimmäiset kuusi kuukautta olin kuluttanut lankoja oikein urakalla eli 6500 g/15602 metriä.  Ostojakin oli tullut, vaikkei pitäisi, 2550 g/ 5518 metriä.  Nettokulutus huikeat 3950 g/ 10084 metriä.
Heinäkuussa ostin siis lankoja lähes puolet siitä mitä ensimmäisenä kuutena kuukautena yhteensä.  Ote herpaantui ja alelangat houkuttelivat.

Suojaa ja pehmikettä matkalle

Huomenna alkavalle matkalle haluan ottaa mukaan pienen kannettavan.  Ei sillä mitään suojusta ollut, mutta fleeceviltin jämiä oli jäänyt koiranpantojen teosta.  Sommittelin kukkakuviot näkyville ja ompelin kaksinkertaisesta fleecestä mittojen mukaan suojuksen ja laturille johtoineen myös suojapussin.  Pussit suljetaan tarranauhalla ja yhdistetään tarvittaessa toisiinsa nauhalla, joka toimii myös isomman suojuksen kantohihnana.
Sopii väreiltään reissureppuun.

Korjausompelua

Tänään olen vihdoinkin saanut korjatuksi Kuopuksen uimashortsit, Miehen parit työhousut ja ommellut pussukan, johon mahtuu vähimmäismäärä mukaan otettavia lääketarvikkeita.  Normaali lääkepussukkani sisältää myös verensokerimittarin, piikkikynän, liuskat ja muistivihkon sekä muihin sairauksiini tarvittaessa otettavat lääkkeet, lääketalkin ja voimakkaat kipulääkkeet.  Nyt, kun ylihuomenna lähdemme vihdoinkin viikonloppureissulle meren tuolle puolen, niin otan mukaani vain päivittäiset aamu- ja iltalääkkeet sekä lääkepistoskynän.  Toivon selviäväni niillä ja selviäni myös tullin kanssa, jos joudun tarkastukseen.  Pussukan "kangas" on jotain sadetakkikangasta, kosteuden ulkopuolella pitävää ja muotoutuvaa. 
Tänään kävimme illalla tutustumassa Koiran viikonloppukotiin.  Vaikka perheen pentukoira oli todella vilkas ja pyöri Koiran ympärillä jatkuvasti, ei Koira hermostunut.   Olin ylpeä.

Porkkanoiden harvennus

Siemenistä kasvatetut kasvit ja kukat ovat kasvaneet hyvin.  Porkkanaa piti jo harventaakin tai olisi jo pitänyt ajat sitten harventaa, mutta onnistui se nytkin.  Kuusi perunaamme täyttää yhden laatikon.
Ainakin perunan varret kasvaa, kukkia ei näy, mutta kaikki lajit eivät taidakaan kukkia, näin luulen.
Tämän perunapellon nostossa ei kyllä selkä tule kipeeksi.

Jojoilua lankalaihiksessa

Kävimme Miehen kanssa tänään ruokakaupassa ja hän huomasi alelankalaatikot.  Pakkohan sitä oli taas niitä penkoa.  Lankalaihikselle tämä ei tee hyvää.  En ole aiemmin kokeillut Novitan 7 veljestä Nostalgiaa ja ostin siksi niitä kolmea eri väriä kerät.  Yksi tummansininen puuvilla-bambulanka lähti myös mukaan, kun eilen lainasin kirjastosta Virkkataan kirjaimia kirjan ja siinä oli ohje tiskirättiin.
Ensimmäisenä aloitin neuloa puna-valkoisesta Nostalgia langasta junasukkia.  Ensinnäkin, näistä tulee liian isot vauvaikäiselle, toiseksi en tykkää väriyhdistelmän käyttäytymisestä.  Ehkä tuo tummempi sävyinen näyttäisi "rauhallisemmalta".
Taas kerran langat, joista pidin enemmän kerällä kuin valmiissa työssä.  Onneksi en ole ostanut näitä normaalilla hinnalla.
Pienet villasukat tein Novitan Nalle Taika-langasta.  Lankaa jäi vielä reilusti, joten siitä pitää vielä kokeilla noita junasukkia. Junasukat ovat vauvaikäsille kätevät, kun ne kestävät hyvin jalassa ja kasvavat lapsen mukana, vaikka malli kuluttaakin paljon lankaa.  Toisaalta, sehän tekee hyvää lankalaihikselle.

Lakkoja

Kävimme iltapäivällä läheisellä suolla lakkoja etsimässä.  Suolle pääsee mökiltämme helposti kävellen ja siksi siellä voi käväistä lyhyemmälläkin ajalla.   Mies oli käynyt jo viime viikolla katsomassa, että lakat alkavat kypsyä vähitellen.  Nyt lakkoja voi löytää jopa kuivemmilta reuna-alueilta runsaista sateista johtuen. 

Joku oli kuopinut maata suon reunalla, olisikohan hirvi.  Löysimme myös piikkilankavyyhdin kantoon nojaamassa.  Tuosta olisi saanut moniin askarteluihin tarviketta.  Ei vaan viitsinyt kantaa.  Suolla tarpominen on aika uuvuttavaa muutenkin, joten turhaa lastia ei halunnut ottaa.
Lakkoja oli siellä täällä jo kypsiäkin, mutta paljon on vielä raakojakin.
Olimme noin vajaan tunnin koko reissussa ja saimme noin puolitoista litraa lakkoja.  Ihan ok. 

Mustikatkin ovat jo lähes kypsiä meidänkin korkeudella.  Kiire ei   niillä vielä ole, vaikka uutisissa äsken niin väitettiinkin. 

Onneksi Miehellä alkoi juuri loma, niin voimme tehdä marjamatkan veneellä tuonne suuremman järven saariin tai järven takaisille soille, kun vaan emme eksy ja ylitä vahingossa valtakunnan rajaa.  Silloin voi jäädä marjat saamatta.

Villapeitto ja German Brass

Eilen illalla tai iltayöstä kävimme kirkkokonsertissa, jossa esiintyi German Brass puhallinorkesteri, joka koostuu eri puolilla Saksaa asuvista ammattimuusikoista ja yliopiston professoreista.  Menimme paikalle hyvissä ajoin, koska paikat eivät olleet numeroituja.  Kirkossa oli jo jonkun verran väkeä ja se alkoikin täyttyä mentyämme.  Miehelle totesin, että tässä olisi ollut puoli tuntia hyvää aikaa neuloa.  Mies epäili, ettei se oikein sopisi.
Mutta jälleen kerran totesimme, että kannatti tulla.  Konsertti oli huikea.  Saimme myös kuulla hauskasti juonnetut välispiikit yhden jäsenen kertomana osaksi saksaksi, osaksi suomeksi ja pääosin englanniksi. Konsesrtin alkuosa oli klassisempaa ja väliajan jälkeinen osa kevyempää musisointia.  Mennessämme epäilin, että mitenkähän Mies jaksaa konsertin loppuun, mutta hänhän oli innoissaan.  Jatkossa ei tarvitse enää niin paljoa houkutella.
Ennätin ottaa muutamn kuvan ennenkuin valokuvaus kiellettiin, niinpä soittajista ei ole kuvaa.

Matkakäsityönä minulla on ollut jo jonkin aikaa
vaalean lilan (roosan?) värinen helmineuleinen
vauvan peitto.
Lankana on Palino, the finest merino wool-lanka, jota ostin viimeksi Lankamaailmassa käydessäni.  Kyseeessä oli alennettu hinta ja poistuva tuote, joten ostin varalta viisi kerää
(50 g = 125 m).  Peittoon käytin 4,5 kerää ja siitä tuli noin 65 cm x 75 cm eli mielestäni aivan reilun kokoinen peitto vaunuihin.
Kunpa ystäväperheen sukulainen, joka saa vauvan syyskuussa, saisi tytön.  Voisin lahjoittaa peiton hänelle.
He ovat jo vuosia halunneet yhteistä lasta, nyt 37-vuotiaana se onnistui.  Itse oli 37- vuotias, kun Kuopus syntyi ja olen niin onnellinen siitä.  Uskon, että myös tämä, jo teini-ikäisten poikien äiti, on onnessaan vauvan tulosta.
Peitto vaatii vielä viimeistelyä ja ehkä höyryttämistäkin, koska pätkissä neuloen teen epätasaista.  Muutenkin puikkokoko 3,5 oli minun käsialaani liian iso.  Uskon kyllä, että saan tästä vielä edustuskelpoisen lopputuloksen.

LNPO all stars

Hetki ennen esitystä, täysin tyhjä lavan edus ja istuimet ja soittimet valmiina.  Sitten lavalle nousee LNPO all stars ja yleisö ryntää lavan eteen.  Viimeistään siinä vaiheessa, kun Diandra aloittaa laulamisen viimeisetkin ulkona odotelleet ahtautuvat sisälle.  Mahtava tunnelma, mahtavat nuoret soittajat ja yleisön mukaansa tempaava orkesterinjohtaja sekä mahtavan lauluääneen omaava Diandra, siinä oli onnistuneen iltamme ainekset.  Me kaikki nautimme suuren orkesterin valtavan hyvästä musiikista ja Diandran laulusta.  Ainut mitä kaipasimme oli Diandran suomenkieliset laulut, luultavasti niitä ei ole sovitettu vielä tällaiselle orkesterille..
Ja miten hienoa oli, että kun paikkakunnan omista nuorista soittajista koottu orkesteri aloitti soittamisen, yleisö eläytyi mukaan ja kannusti valtavin suosionosoituksen. Kosketinsoittajaksi paljastui aikoinaan vuoden 1990 Tenavatähti kilpailun yleisön suosikki Timo Turunen, joka lauloi myös muutaman todella hienon kappaleen.  Timo on
nykyään klassisen laulun opettaja.  Hieno ilta!


Tänä iltana sitten on toisenlainen musiikkielämys odotettavissa.
German Brass esiintyy illalla kirkkokonsertissa.  Sitä ennen formulat ja pyykin pesu, villapeiton viimeistely ja jotain pitäisi varmaan syödäkin.

Ideoita muistiin

Aamulenkillä Koiran kanssa kulkiessani muotoilin kosteasta männyn kuoresta kranssin pohjan.  Sateet ovat taas pehmittäneet jo kuivumaan ehtineet männyn kuoret puiden hakkuupaikoilla.  Nyt voisi etukäteen jo tehdä kranssipohjia talvea ja jouluvaloja varten.
Lainasin kirjastosta kirjat Innostu & onnistu, ideoita & tuunauksia kauniiseen kotiin, Ilona Pietiläinen sekä Luonto sisustaa, Susanna Uusitalo ja Ritva Tuomi.  Kirjoissa on käytetty hyödyksi luonnon antimia monenlaisiin koristeluihin.  Ideoita ja vinkkejä omiin luoviin töihin.  Harvoja ideoita tulee ihan sinällään toteutettua, mutta kirjoja selaamalla tulee itsellekin uusia ideoita omiin töihin, sama vaikutus on käsityölehtien selaamisella.  Kirjastossa käydessäni selailenkin uusimmat käsityölehdet ja joistakin otan kännykällä  ideakuvia.  Novitan uusimmassa syksy 2015 lehdessä esim. oli vauvan villakapalo, sain siitä idean juuri neulomaani vauvanpeittoon.  Nyt tuntuu, että ideoita on runsaasti neulomuksiin, pitää varmaan laittaa niitä muistivihkooni talteen, jotta sitten talvella, kun valittelen tekemisen puutetta, on sitten jotain tarjolla.

Päivityksiä

Katselin tuossa vanhempia blogikirjoituksia ja siellä muutama asia on jäänyt avoimeksi.

Nyt voinen jo huokaista helpotuksesta ja todeta, että ainakaan kolmeen viikkoon ei ole tullut sakkolappua kameravälähdyksestä huolimatta.  Aivan samoin ei voi Poika huokaista, kun ajoi eilen poliisin tutkaan ja sai melkoiset sakot.  Harmittaa kovasti.  Heillä olisi muutakin rahanmenoa nyt, kun häät lähestyvät.

Lyhyt lomamatkamme toteutuu ensi viikolla, kun Koiran hoito järjestyi.  En halua viedä Koiraa koirahoitolaan ja sitä kun murehdimme, niin tuttavapariskunta keksi, että heidän 16-vuotias lapsenlapsi voisi ottaa koiran hoitoonsa.  Heillä on 4 kk ikäinen espanjalaisen vesikoiran narttupentu ja mielellään ottaisivat Koiramme sinne viikonlopuksi kaveriksi.  Koira pääsee siis ihanteelliseen kotihoitoon omakotitaloon ja hoitajana koirista pitävä teinityttö, joka varmasti hemmottelee Koiraa tarpeeksi.

Haaveeni toisesta koirasta olen jo haudannut.
Varaamamme kissanpentu on kuitenkin kasvamassa ja muuttaa elokuussa meille.

Ensimmäinen blogihaasteeni onnistui mielestäni hyvin.  Sain haasteen myötä uusia lukijoita ja blogituttuja.  Mielelläni otan jatkossakin erilaisia haasteita vastaan.

Syksyn suunnitelmissa oli eri vaihtoehtoja.  Yksi niistä oli pikku Prinsessan hoitajana toimiminen syyslukukauden, jotta Miniä saisi jatkaa opintojaan.  Tämä vaatisi muuttamista neljäksi kuukaudeksi pääkaupunkiin ja väliaikaisen asunnon vuokraamista, jotta myös perhesopu heillä säilyisi.  Teimme yhdessä laskelmia ja mietimme miten tämä toimisi.  Itseäni kiinnosti kokeilla asumista suuressa kaupungissa ja päästä paremmin tutustumaan sen mahdollisuuksiin.  Myös pikku Prinsessan hoito omassa kodissa painoi asiassa.  Silti minun oli pakko vetäytyä tästä mahdollisuudesta, koska en usko, että tässä kunnossa jaksaisin hoitaa täysipäiväisesti niin lyhyenkään aikaa pikku Prinsessaa.  Lupasin kuitenkin käydä kuukausittain ja antaa vanhemmille vapaailtoja.

Toisena vaihtoehtona syksyksi oli uuden alan opiskelu.  Pääsin pääsykokeisiin, mutta jätin menemättä, koska tässäkin tuli vastaan omat rajat.  Opiskelu kestäisi kolme vuotta ja joutuisin ajamaan päivittäin sata kilometriä suuntaansa.  Asiaa jahkaillessani, mietin Kuopuksen sanoja, että ethän sinä kuitenkaan teksisi sitä ammatiksesi.  Niinpä, veisin ehkä opiskelupaikan joltain nuorelta, joka todella tarvitsee sitä saadakseen ammatin.

Henkilökohtaisemman asian takaraja on tämän kuukauden lopussa.  Tämän en usko toteutuvan ja se taas vaikuttaa syksyn suunnitelmiin.

Jotain jatkuvaa, toistuvaa, uuden opettelua, sosiaalisten suhteiden luomista, sitä etsin siis edelleenkin. Kenties uutta harrastusta, vapaaehtoistyötä tai jotain lyhyt kurssia. Pientä, satunnaista työtäkin voisin tehdä ja saada siitä lisätuloja lankahankintoihin. 

Harkitsen myös takaisin entiseen kotikaupunkiini muuttamista,
koska kaipaan kovasti niitä paikkoja ja ihmisiä sekä läheisiäni.

Hiljaisuus

Nyt on pikku Prinsessa vanhempineen lähtenyt jo kotimatkalle.  On niin hiljaista ja autiota.  Pikku Prinsessan ensimmäinen piirustus jäi pöydälle ja lelut lattialle.  En heti raaski raivata niitä pois.  Piirustuksen laitan seinälle tietenkin.
Ikävä jo nyt.  Onneksi näemme pikaisesti ensi viikolla ja sitten kolmen viikon päästä jo vähän enemmän. Siihen asti skypepuhelut ja kuvat pitävät ikävää loitolla. 

Postaustauko

 

Postaustauko on johtunut kahdesta syystä.  Toinen on se, että pikku Prinsessa on ollut viikon vanhempineen meidän luona ja aika kuluu kuin siivillä yhdessä puuhatessa.  Toinen on se, että täällä on ollut kesän kovimmat rankkasateet ja nettiyhteys on siksi ollut heikko.  Sitä valokuituyhteyttä odottelemme kärsimättömästi.  Kuidun päät odottavat kytkentää ja sitä sisälle tulevaa boxia.  Itse en näistä asioista ymmärrä, onneksi perheessä on toisia, jotka ymmärtävät.

Vaikka täällä meillä on satanut, niin toisaalla on ollut lämmintäkin ja kuivaa.  Lähdimme nimittäin eräänä päivänä ajalemaan varasuunnitelman kanssa.  Uimavaatteet oli mukana kylpyläkäyntiä varten, mutta koska aurinko paistoikin, niin menimmekin Pikku Kilin elämyspihaan.  En olisi uskonut, miten paljon jo yksivuotias voi nauttia siellä.  Kaikki eläimet herättivät mielenkiintoa ja ihmettelyä, mutta parasta kaikista olivat hevoset.  Taitaa pikku Prinsessasta kehkeytyä melkoinen hevostyttö.

Isänsä sylissä syötti hevosille heinää ja taputti turpaan ja hihkui ilosta, kun hevoset tulivat lähelle.  Tietenkin myös emut, silkkikanat, alpakat,  aasit, villisiat ja monet muut herättivät huomiota.  Paikkaan kannattaa varata aikaa.  Mekin olimme useamman tunnin, vaikka loppupää reitistä kierrettiinkin nopeammin.  Reitin varrella oli kaksi näköalatornia, toinen jopa 22 metrin korkeudessa, johon vain Miniä uskalsi ylös asti kiivetä.  Poika kiipesi puoliväliin ja me pikku Prinsessan kanssa tyydyimme matalampaan torniin.
Itse nautin suunnattomasti pikku Prinsessan ilosta sekä kauniista perinteisistä maalaismaisemista.  Vaikka alueella oli paljon vierailijoita, niin silti missään ei ollut "ruuhkaa" ja saimme rauhassa katsella niin kauan kuin halusimme.  Automatkoilla olen neulonut vauvan peittoa, työ on edistynyt hitaasti, mutta jotain kuitenkin olen aikaiseksikin saanut.
Eilen kävimme naisporukalla shoppailemassa paikallisissa alennusmyynneissä.  Oli mukavaa huomata, että omastakin pikkukaupungista löytyy vaatteita helsinkiläiseen runsauteen tottuneelle.
Poika taas oli kaverinsa kanssa golfaamassa ja tulivat sitten mökillemme saunomaan.  Tänään nuoriso meni koskenlaskuun kumilautalla ja me pikku Prinsessan kanssa vietämme rauhallista kotonaoloaikaa.  Prinsessa nukkuu tyytyväisenä päiväuniaan, samoin koirat ja mummo bloggaa.
Vaikka Pojan perheelle sattuikin säiden puolesta kesän kurjin viikko, niin silti monenlaista puuhaa on löytynyt ja aikaa kuluu myös ihan "ollessakin". Tänään he lähtevät jo Miniän isän luo ja siitä sitten viikonlopun aikana kotiin etelään.  Elokuun puolessa välin näemme jo onneksi uudelleen.

 

Mansikkakakkua

Tänään ostimme ensimmäisen laatikollisen mansikoita.  Ei vielä paikallisia, tuotu 200 kilometriä etelämmästä.  Paikalliset kypsyvät vähitellen, viikon-parin päästä pääsato.  Mutta hyviä olivat nämäkin.  Piti tietenkin tehdä ensimmäinen mansikkakakku.  Valmispohja, paljon mansikoita ja kermavaahtoa.  Pikku Prinsessakin sai tänään syödä mansikoita jälkiruuaksi ja oli niistä innoissaan. Mansikan syönnin lomassa Prinsessa onnistui lähettämään viestin Kuopukselle; kaksi kirjainta ja kolme riviä hymiöitä.  Hymy nousi kasvoille, kun Kuopus laittoi kuvansa vastauksena. 

Paremmat yhteydet

Tänä aamuna se sitten vihdoinkin tapahtui.  Valokuitukaapeli kaivettiin meidänkin mökin nurkalle.  Iso kaivuri pelotti koiria, mutta pikku Prinsessa oli haltioissaan.  Hän parkkeerasi oman autonsa pihan reunaan ja katseli siitä kaivuria ihaillen.  Selitystäkin riitti, vaikken siitä mitään ymmärtänyt.  Kun kaivuri meni kauemmas, pikku Prinsessakin malttoi leikkiä hiekkalaatikolla.  Kävimme myös etsimässä kypsiä mustikoita rinteestä.  Prinsessa maistoi ensimmäistä vähän varoen, mutta sitten loput menivätkin nopeasti suuhun.  Taisi maistua, ihmetteli varmaan aluksi, että uskaltaako pihalta syödä.
Itikoita oli taas ihan valtavasti.  Onneksi mummolta löytyi lasten itikkasuihketta, joka vaatteisiin sumutettuna esti pahemmat hyökkäykset.  Muutama paukama pikku Prinsessalta jo löytyy.  Eilen illalla tein oransseista pilleistä tähtihimmelin aiemmin tekemäni vihreän kaveriksi.  Pikku Prinsessa tykkää mummon himmeleistä, etenkin kun vaari puhaltaa ja himmeli pyörii.