Lankalaihis tammikuu 2016

Tammikuussa kulutin ohuita lankoja neulomalla ison huivin ja pienen peiton sekä tein sukkia lisää.  Parit jämälankasukatkin tein, näiden osuutta en ole laskenut mukaan.

Kulutus oli siten 826 g eli 2649 metriä, ostoja ei ollut!

Tavoite 1 tammikuu

Tammikuun osalta tavoite 1 täyttyi hyvin.  Aamuverensokeri laski, ollen 1.1. 14,3 ja tänään vain 8,5.  Vielä olisi tiputettavaa, mutta hyvään suuntaan menossa.  Paino putosi 1,4 kg eli sekin tavoitteen mukaan.  Suurin muutos ruokavalioon on ollut karkkilakko ja hedelmien ja kasvisten lisääminen.  Nälkää ei ole ollut, koska olen syönyt muuten ihan tavallisesti.  Joskin ainakin tuo hedelmien lisääminen on täyttänyt vatsaa niin että isommat iltapalat on jääneet.  Kovat pakkaset ovat rajoittaneet ulkoilua, mutta eiköhän sitäkin tule jatkossa lisättyä.  Muuten tavoitteeseen kuuluu myös itsestä huolehtiminen ja hemmottellukin, niiden toteutus vielä puuttuu.  Ennen joulua aloittamani viikottainen vesijumppa on jäänyt, koska oma autoni ei ole kunnossa ja Mies tarvitsee omaansa  työmatkoilleen.  Tästä on kuitenkin nyt hyvä jatkaa ja paneutua muuhunkin kuin ruokavalioon.

Onko jo kevättä ilmassa

Tänään oli kaunis päivä.  Aurinko paistoi kuin keväisin ja lämmittikin jo.  Onneksi sää oli hyvä, muuten aamun aloitus lumitöitä tekemällä olisi tuntunut kurjemmalta.  Lunta tuli siis taas lisää ja tietenkin nyt, kun Mies ei pysty kolaamaan.  Pitää ottaa kuntoilun kannalta.

Viemärin sulatus ja putken korjaus odottaa Miehen kuntoutumista ja me siten jatkamme kahdessa paikassa reissaamista.  Kissat pärjäävät kyllä kaksistaan yön seudut kunhan ruokaa, vettä ja puhtaat hiekat on laitettu.  Pikkukissa kyllä odottaa aina meitä malttamattomana päästäkseen ulos.  Ulkona käytyään taas odottaa ruokaa ja silityksiä.  Isompi Kissa keskittyy vain ruoan saantiin.  Siis herkkuruuan.  Koira on ollut hieman hämillään reissaamisestamme, vakka molemmat paikat ovat tuttuja.  Silti Koira ei suostu syömään yöpaikassamme, mutta sama ruoka maistuu sitten kotona.  Koira myös on alkanut ulista jäädessään yksin sisälle.  Pelkää varmaan, että se jätetään yksin vieraampaan paikkaan. Tänä viikonloppuna Koira pääseekin kummityttöni hellittäväksi ja pienen tyttökoiran kaveriksi, kun me menemme syntymäpäiväjuhliin.  Aion muuten syödä kakkua hyvällä omalla tunnolla.

Surkean päivän pelastus

Juuri tälläisenä päivänä, kun tuntuu, ettei mikään asia mene hyvin.  Auto on ollut kohta kuukauden epäkunnossa, viemäri jäässä, viemäriputki halki talon alla, lunta sataa ja Mies toipilaana. Juuri tällaisenä päivänä sain Maijulta (Lempipäiväni tänään-blogi) paketin, jonka sisältö oli täysi yllätys.

Kaunis paketti ja kauniisti kirjoitettu osoitetieto oli jo ihana sinällään, mutta sisältö sai minut aivan sanattomaksi.  Olin niin iloinen ja hämilläni saamastani huomiosta, että joku on ajatellut minua ja nähnyt vaivaa lähettääkseen paketin ajatusten kera minulle.

 

"Iiris siirretään työelämästä syrjään muutama vuosi ennen eläkeikää.  Tarpeettomalla naisella on nyt aikaa tehdä tilit selviksi itsensä ja menneisyyden ihmisten kanssa."  Tämä teksti sai Maijun ajattelemaan minua ja se tuntuukin aivan kuin minusta kirjoitetun.  Nyt voin kuunnella äänikirjaa ja neuloa sukkia.  Ja ajatella, että maailmassa on vielä jotain hyvääkin, kun tällaista tapahtuu.  

Kiitos Maiju  sinulle suunnattomasti, pelastit päiväni ja sait minut uskomaan, että mukaviakin asioita on olemassa..  Kortin tekstin sanoin;

 

"Hän keksi pysähtyä nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä ja päätyi elämään elämänsä onnellisena loppuun asti"

Evakossa yön seudut

Mentiin eilen sitten taas evakkopaikkaan, jossa ensimmäisenä oli edessä lumityöt.   Nyt kun Mies on toipilaana eikä saa tehdä raskaita töitä, niin lumityötkin lankeavat minulle.  Kuntohan siinä kohoaa, kun vain siltä puuskutukselta selviää.  Pitäisi varmaan hieman rauhallisemmin aloittaa, mutta kun ei malta. Onneksi Mies eilen ennen lähtöämme sai tuon mökkitien aurattua traktorilla, mutta sai siitä sitten lisää kipuja, joten tämä päivä on pitänyt ottaa sitten ihan levon kannalta.

 

Ennätin eilen ennen lähtöämme ommella pienen Pikku Myy pussukan veljen tyttären lahjaan.  Harja ja muut hiusjutut mahtuivat siihen juuri sopivasti.

Parina aamuna olen jättänyt aamupuuron väliin ja se kostautui vatsakivuilla vai johtuivatkohan ne siitä, ettei sinne pihan perälle puuceehen tehnyt mieli kovin helposti mennä.  Onneksi vatsa rauhoittui aamupuurolla ja lämpimällä sisäwc:llä.  Nyt osaa arvostaa näitä arjen pieniä itsestään selvyyksiä.

Tänään kävin kirjastossakin pitkästä aikaa.  Kyllä piti taas ihastella remontoidun kirjastomme valoisuutta ja tilaa.  Lastenosaston puolella oli joku iltapäiväkerho tullut kirjoja tutkimaan ja pelejä pelaamaan.  Toisella laidalla oli silti rauhallista tutkia käsityökirjoja ja ruokakirjoja.  Lainasin molempia:  ruokakirjoista lähinnä vastuulliseen ruokailuun, suomalaiseen ruokavalioon, lähiruokaan ja sokerittomaan ruokavalioon liittyviä.  Käsityökirjoista pieniä virkkausideoita sisältävän kirjan sekä kauluri- ja kaulahuivikirjan.  Virkkausideoista toivon löytäväni jotain ystävänpäiväksi sopivaa.

Siskoni mun

Tänään isosiskoni täyttää 60 vuotta.  Lienetköhän jo palannut kaukomailta, jossa olit miehesi kanssa synttäreitänne paossa.  Luulenpa vaan, että tässä kevään aikana joudut keittämään vielä kakkukahvit meillekin.

Et varmaan aina arvaakaan, kuinka tärkeä olet isosiskon roolissa vieläkin.  Vaikka emme usein tapaisikaan, niin tiedän, että sinulle voi aina soittaa ja kysyä neuvoa. Olen myös voinut luottaa siihen, että sanot suoraan asiat.  Olet myös ottanut vanhempiemme jälkeen roolin suvun kokoajana järjestämällä sukutapaamisia kesäsaaressanne.  Viime vuodet olet myös huolehtinut ikääntyneistä vanhemmistamme, jotka tarvitsevat monenlaista apua.  Olet selvitellyt miten he pärjäisivät pitempään omassa kodissaan,  järjestänyt arkea helpottavia laitteita ja hoitanut lääkäriasioita.  Pikkuveljemme eivät taida tajutakaan, miten suuri asia on, että olemme voineet olla huoleti, kun sinä olet hoitanut asiat.  Ja tämän kaiken teet oman vaativan työsi ohella.  Viime viikolla sinusta tuli lisäksi jo nelinkertainen mummo, jonka olen huomannut auttavan paljon myös lapsiaan ja lasten lapsiaan  Kiitos sinulle, että olet olemassa.

Tänään  haluan toivottaa sinulle paljon, paljon onnea halausten kera.

Tämä se vielä tästä puuttui

 Tällä erää viimeiset villasukat, koska enää ei löydy sukkalankoja.  Nyt pitäisi työstää kaikki epämääräiset isot kartiot ohuen ohutta lankaa pois, kun vain nyt keksisi mitä niistä tekisi. Lankalaihis on siis kiitettävästi edennyt, ompeleminen ei ole vielä oikein päässyt alkuunkaan.  Kun oli kovat pakkaset, niin ei tehnyt mieli ommella, nyt taas tuo viemärin jäätyminen vie ajatukset niin, ettei pysty oikein keskittymään uuden aloittamiseen. Tänään kuului vessasta jysähdys ja todennäköisesti nyt viemäriputki halkesi.  En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa.  Miksi joskus ei voisi olla kaikki kunnossa edes vähän aikaa?  Nyt kun vihdoin saimme tämän varsinaiseksi asunnoksi, niin olisi ollut kiva hengähtää vähän aikaa.  Ainut onni lienee nyt siinä, ettei Miehen entistä kotitaloa ole myyty vaan voimme muuttaa sinne taas evakkoon.  Kissoja ei sinne voi viedä, niitä pitää käydä sitten täällä hoitamassa lähes päivittäin ja samalla lämmittämässä taloa. Olo on nyt aika turta, turhautunut, väsynyt ja haluton. Kaikki into on poissa.  Tekisi mieli vaan käpertyä sänkyyn ja unohtaa kaikki muu.

Ostoksilla

Viemärin sulatus jatkuu.  Vietimme tänään mahdollisimman paljon aikaa muualla.  Oli jotenkin helpompaa niin.  Minua ärsyttää ja ahdistaa, kun asiat ovat kesken tai sekaisin.  Mies taas ei ole millänsäkään, vaikka ympärillä kaikki hajoaisi.  Hänen mielestään hidas viemärin sulatus kotikonstein on ihan ok.  Helppoahan miesten on käydä ulkonakin pissalla, mutta naisilla se ei niin vaan onnistu.  Joka tapauksessa kävimme kaupungilla ruokaostoksilla, lahjaostoksilla, kissan ruokaostoksilla ja syömässä miehen entisessä kotitalossa.  Siellä ainakin toimii sisäwc.  Ylläolevat lahjatavarat ostin veljeni tyttärelle, joka täyttää ensi viikonloppuna 9 vuotta.  Hänellä on (samaan sukuun kun kuuluu) kiharat hiukset ja villinä poikatyttönä ei halua mitään tyttömäisiä juttuja.  Ostin kuitenkin "takkuharjan", pari pantaa sekä huulirasvan ja karkkia. Jos vielä onnistun löytämään varastoistani jonkin sopivan pussukan tai jopa ompelemaan sellaisen, on lahja valmis.  Isovelikin saa oman karkkipussinsa, jottei tule paha mieli.  Meillä on ollut tapana käydä veljentyttären syntymäpäivillä, kun Tyttö on kummitäti hänelle ja samalla tulee meidänkin nähtyä veljen perhettä.  

Lähikaupassa oli lohi tarjouksessa ja Mies tietenkin halusi ostaa sellaisen.  Pikkukissa oli mukana avustamassa fileointia.  Pieniä paloja saikin maistiaisiksi.  Yritti kyllä välillä itsekin ottaa lisää. Vanhempaa Kissaa ei kala kiinnostanut vaan se nukkui mielummin uunin lämpimässä.

Paska sunnuntai

Sanan mukaisesti.  Viemäri jäätyi.  Olihan siitä jo merkkejä aiemmin, kun vessa veti hitaasti, mutta sattui sitten tuo Miehen sairaalareissu ja toipilaspäivät, niin toivottiin vaan, ettei nyt jäätyis.  Tänään se sitten tapahtui, viemäri ei enää vetänyt. Nyt kun sateisen syksyn jäljiltä vettä riittää kaivossa ja sähköt pelaa, niin sitten tuli tämä ongelma.  Suoraan sanoen keljuttaa ihan pahimman kautta.  Yritettiin tänään sitten omatoimisesti sulattaa sitä.  Mieshän ei saa kantaa mitään kolmea kiloa painavampaa, joten minä keitin vettä ja kannoin sitä, kannoin akkua, jotta saatiin virtaa pumpulle.  Sitten laitettiin lämpökaapeli ja vielä auton sisätilan lämmitin itse kyhätyssä telineessä likakaivoon.

Eikä se toimi vieläkään.  Pitänee taas lähtee evakkoon siksi aikaa, että lämpökaapeli vähitellen sulattaa sen.  Toinen vaihtoehto on kutsua joku firma tänne, mutta ei raaskisi montaa sataa maksaa siitä.  Jo matkat tänne tekee yli satasen ja sitten työ ja likaisen työn lisä vielä päälle.  Ja se raha ei kasva täälläkään puussa, mutta jos ei omat keinot auta, niin pakkohan se jossain vaiheessa on tehdä.  Ei voi kevättäkään vaan alkaa odottelemaan.  Onneksi kuitenkin on varalla puucee ja pakkasetkin jo vähän hellittäneet, jottei pylly jäädy.

Kävimme sitten kaupungista hakee finnfoamia (sitä oli varastolla) ja sillä aikaa joku kolmesta oli tehnyt omat haisevat terveisenä sisälle.  Todennäköisesti Koira on ollut asialla, vaikka se oli jo päivällä useaan otteeseen ulkona.  Liekö sitten syönyt jotain sopimatonta, kun ei ole aiemmin tällaista temppua tehnyt.  Mattoahan ei päässyt nyt pesemään, kun ei voi vettä laskea viemäriin ja ulkona on vähän kylmä ilma maton pesulle.   Tällä hetkellä tekisi mieli lopettaa tipaton tammikuu, syödä loput joulusuklaat ja laittaa nuo lemmikit pihalle.  Ja tuo paskan haju, se tunkee joka paikkaan.

Ihanaa tää omakotitaloasuminen kaukana kaikesta.

Lisää jämälankasukkia

Sain vihdoinkin tänä aamuna kuvattua nämä jämälangoista tekemäni villasukat.  Etualalla olevat on tehty erisävyisistä kimallelankojen jämäkeristä.  Taempana taas Nalle Taika ja Wool langoista tehdyt lyhytvartiset ohuemmat sukat.  Kun vein joulun alla kaikki käyttämättömät tekemäni villasukat diakoniatyöhön, niin nyt on hyvällä syyllä voinut neuloa lisää.  Langat vaan alkavat loppua.  Uusia en ajatellut ostaa ennenkuin olen tehnyt aiemmin ostamistani suunnitelmieni mukaiset työt valmiiksi.  Vielä olisi muutama mohairlankakerä ja vähän useampi bambulankakerä kuluttamatta.

Kuivatusongelma

Tämä kuva on varmaan blogin pohjanoteeraus, mutta kun koko päivän touhusin muuta, niin ennätti jo pimeä tulla, kun olisi pitänyt kuvata blogia varten.  Itse kirjoitan näitä juttuja "suorana" eli en tee etukäteen ja julkaise ajastettuna kuin joskus reissussa ollessani.  Toisaalta myös en ota kuvia mitenkään varastoon vaan kuvaan juuri silloin ennen postausta.  Tänään oli pieniä siivousjuttuja ja pesin pyykkiä useamman koneellisen.  Kyllähän ne pyykit vielä pesee, mutta se kuivamaan ripustaminen sekä joka paikassa roikkuvien kosteiden vaatteiden väistely. Kesäaikaan on mukava, kun pyykkitelineen voi nostaa terassille, jonne on myös viritetty naru pyyhkeiden kuivatusta varten. Terassilla ei sateetkaan haittaa vaan pyykit kuivavat silti. Talvella taas tällaisessa pienessä asunnossa on ongelma, kun kosteat pyykit roikkuvat vaateripustimissaan ja pyykkiteline on keskellä tupaa.  Onneksi ei ole ketään vieraita tulossa.  Silti se pyykkien väistely harmittaa.  Kaiken lisäksi aina utelias (edelleenkin) Pikkukissa menee mielellään kuivaustelineen alle ja vetelee pyykkejä alas.  Tai sitten hyppää telineen päälle ja kaataa sen. Ja vielä yleensä yöaikaan.

Kaverukset lenkillä

Tänä aamuna saimme seuraajan aamulenkillemme.  Pikkukissa oli ulkona, kun lähdimme Koiran kanssa pienelle lenkille.  Ennen maantietä käännyimme takaisin ja huomasin silloin, että Pikkukissa oli reilun välimatkan päästä seurannut meitä.  Koirakin oli keskittynyt niin haistelemaan tien yli kulkeneita jäniksen jälkiä, ettei ollut katsonut taakseen.

 

Koiran huomattua Pikkukissan, juoksi se ja yritti käännyttää sitä takaisin kotiin.  Yhdessä ne sitten lähtivät juoksemaan pihaa kohden. Koira välilä Pikkukissaa paimentaen.

 

8,6

Tänä aamuna olin onnesta soikeena.  Ponnisteluni tässä elintapojeni muutoksessa on tuottanut tulosta. Aamun paastoarvo oli pudonnut alle 10.  Tietenkin se on vieläkin liian suuri, mutta parempaan kohti ollaan menossa.  Tavoitearvo olisi alle 7, mutta kun lähtötaso oli yli 14 ja välillä jopa 17, niin täytyy olla tyytyväinen tulokseen.  En ole mitenkään tiukasti edes noudattanut mitään diettiä, herkutellut jopa tavallisella pullalla ja syönyt pitsaakin.  Karkkilakko on kyllä pitänyt ja hedelmiä ja kasviksia olen syönyt enemmän.  Omenat ovat nyt olleet todella mehukkaita ja pari päivää sitten ostin appelsiinejä pitkästä aikaa ja ne maistuivat myös hyviltä.

Mutta askel kerrallaan eteenpäin.

 

Sairaalareissu

Äidilläni oli ennen soittaessaan tapana kysellä, ootteko pysyneet terveinä.  Nytkin vastaisin, että ollaan me.  Silti, kun miettii viime kuukausia, on sekä Pikku Prinsessa että Tyttö olleet sairaalassa  ja nyt Mies oli leikkauksessa.  Pikku Prinsessa oli myös pari päivää kuumeessa, päiväkodin aloitus sai pöpöt liikkeelle. Silti pidän meidän perhepiiriämme pääsääntöisesti terveinä.   

Eilen siis mentiin tuonne suurempaan kaupunkiin ja vähän ennen puoltapäivää jäi Mies päiväkirurgian osastolle ja jo reilun viiden tunnin kuluttua hain hänet Tytön ja Vävyn luo.  Nykyään kotiin pääsee jo muutaman tunnin päästä leikkauksesta, vaikka nukutettaisiinkin.

Jäimme kuitenkin varalta yöksi sinne lähemmäksi, jos olisi tullut jotain "takapakkia".  Tänä aamuna nukuimme sitten pitkään ja lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kotiin. Kissat olivat täällä pitäneet riehumisillan ja levitelleet ja tiputelleet tavaroita.  Nyt sitten nukkuvat kaikessa rauhassa.

Koira oli tietenkin meillä mukana, oli Kuopuksen luona sen aikaa, kun vein Miehen sairaalaan ja kävin asioilla.  Koira on aivan onneton kaupunkiolosuhteissa.  Ensinnäkin se pelkää kiiltäviä lattioita ja oli jo unohtanut miten portaissa kuljetaan.  Illallakin Tytön ja Vävyn luona Koira kierteli mattoja pitkin paikasta toiseen, vaikka ei ole ennen siellä pelännyt parkettilattiaa.  Ulkona taas pakkasesta huolimatta seisoi paikallaan varmaan viisi minuttia haistelemassa muiden merkkauksia.  Sisälle päästyä uikutti ja ulkona haistelu jatkui.  Taisi olla joku narttu juoksuillaan lähistöllä.

Kotiin tultua Koira seurasi tarkasti laukkujen purkamista ja kun näki, että mekin asetumme aloillemme, niin sekin kävi nukkumaan.  Rankka reissu.

Porkkanaletut

Tämä omasta hyvinvoinnista ja taloudesta huolehtiminen on saanut minutkin valmistamaan ruokaa.  Parhaiten tietää mitä syö, kun tekee sen itse ja siinä myös säästää rahaa.  Tavallinen arkiruoka on parasta myös diabeetikoille.   Olen pyrkinyt lisäämään kasviksia ja hedelmiä ja teinkin viikonloppuna ison satsin porkkanaraastetta.  Sitä oli vielä jonkin verran jäljellä ja tein lopusta porkkanalettuja.  Kananmunat syötiin viikonloppuna enkä muistanut niitä ostaa lisää, joten laitoin taikinaan leivinjauhetta ja mausteeksi vähän kanelia.  Sopii porkkanan kanssa.  Ohukaiset kohosivat hyvin ja niistä tulikin paksuja ja hyvän makuisia.  Tulipahan hyödynnettyä sekin raaste ja tyydytettyä "jotain hyvää" tunne.

Päivät kuluvat leppoisasti

Luin jokin aika sitten Pekka ja Riitta-Liisa Aukian Täyttä päivää - elämää eläkkeellä kirjan. Se oli jotenkin lohduttavaakin luettavaa.  Ei kaikki eläkeläiset ole kiireisiä, kalenterit eri menoja täynnä, vaan joillekin päivä rytmittyy ruokailujen yms kotiaskareiden myötä.  Itse kuulun varmaankin näihin jälkimmäisiin.  Näin pakkasten aikaan päivä rytmittyy ruokailujen, uunin lämmityksen, puiden haun ja Koiran ulkoilutuksen myötä.

Syksyllä olin paljon menossa, pikku Prinsessa kaipasi hoitajaa ja itsekin kävin messuilla yms.  Nyt pikku Prinsessa on aloittanut päiväkodin ja koko perhe opettelee uutta rytmiä.  Minulle on  jäänyt nyt hengähdysaikaa ihan vaan olla ja huolehtia omasta hyvinvoinnista.  Ihmeen nopeasti päivät kuluvat silti.  Jotain pientä poikkeavaa on joskus normaaliarkeen, muttei mitään suurempaa.  Pikku Prinsessaa alkaa kyllä jo olla kova ikävä, onneksi on skypepuhelut.  Olen myös luvannut hakea Koiraherran tänne joksikin aikaa.  Koiraherran toilailut ovat saaneet kotiväen hermot siellä kiristymään. Ehkä erossa olo tekee hyvää kaikille osapuolille.  Samalla reissulla saan viettää aikaa myös pikku Prinsessan kanssa. Mutta reissua ennen on vielä muuta tehtävää.

Asialla on aina kaksi puolta

Tällaisena pakkaspäivänä, kun aamulla mittarissa oli -34,3, tekisi mieli asua keskustan kerrostalossa, jossa posti kolahtaisi luukusta sisään ja lähikauppa olisi kadun toisella puolen.  Mutta kesän helteiden tullessa on onnellinen, ettei asu kerrostalon kuumuudessa vaan voi omalta pihalta pulahtaa järven viileyteen.

Koiran kanssa on pakko lähteä ulos, on sää mikä tahansa.  Tänään piti pukea vaatteita jälleen yksi kerros lisää, jotta tarkeni edes vähän aikaa olla ulkona.  Toisaalta, kun ulos pääsi, niin ei sitä eroa huomannut.  Sitä alkaa varmaan jo tottua näihin koviin pakkasiin.  Koiraa yritin juoksuttaa, jottei palelisi.  Välillä se kyllä nosteli taas tassujaan kylmän merkiksi, mutta kun koirat järven toisella puolella aloittivat haukkunsa, ryntäsi Koirakin rannalle, eikä kylmästä ollut tietoakaan.

 

 

Tämän aamun hyviin uutisiin lukeutuu se, että postisetä toi postit kotiovelle saakka.  Postien joukossa oli pieni paketti ja hän sitten ajatteli tuoda kaikki.  Mukava yllätys ja pelasti kylmettymiseltä postin hakureissulla.

Taikasukat

Näitä villasukkia olen neulonut viikonlopun aikana silloin, kun olen telkkaria katsellut.  Sukat ovat Nalle Taika-lankaa.  Mielestäni ihan kivan väriset.  Tein hieman pitemmät varret, jotta nilkatkin pysyvät lämpiminä.  Sukat ovat miellyttävän ohuet ja mahtuvat siten myös talvikenkiini.  Näillä kovilla pakkasilla olen pitänyt kotimaisemissa pelkästään huopatossuja, mutta keskiviikkona tuonne suurempaan kaupunkiin lähtiessä, pitää laittaa vähän paremmin päälle.  Enkä osaa ajaa autoa huopikkaat jalassa, muutenkin kun joudun Miehen autolla ajamaan.  Siinä tarvitaan jo Taika-sukkiakin.

Yksinkertainen kaalikeitto

En ole koskaan ollut mitenkään innostunut ruuanlaitosta.  Se on aina tuntunut jotenkin pakottavalta velvollisuudelta.  Lapsille piti tehdä itse ruuat vauvasoseista alkaen.  Ensimmäisellä kissallamme oli myös erikoisruokavalio, jolle keittelein jauhelihaa ja riisiä ja lisäsin apteekista saatua jauhetta, josta en muista mitä se oli. Mies on tottunut jo ennen minua syömään paljon eineksiä, joten hänen taholtaan ei ruuanlaittovaatimuksia ole ollut.  Syö kyllä mitä teen, mutta lämmittelee eineksiä, jos en tee.  Ainoa mitä hän ei halua syödä on kaaliruuat, joista minä taas pidän.  Minä taas en syö ollenkaan kalaa, josta hän taas pitää.  Eilen minun alkoi tehdä mieli kaalikeittoa ja sovittiin, että hän sitten syö kalaa.  Koska en todellakaan ole mikään hyvä ruuanlaittaja, niin etsin ohjeita netistä.  Kaikissa tuntui olevan jotain selaista ainesta, jota ei meiltä kaapeista löytynyt, joten sovelsin sitten itse tosi yksinkertaisen kaalilkeiton ilman lihaa tai perunoita.

Kuullotin kaalisuikaleita, sipulisilppua ja kaapista löytyneitä suippopaprikan paloja paistinpannulla.  Laitoin ne sitten kattilaan porkkanapalojen kanssa veteen kiehumaan.  Tuohon määrän laitoin kaksi litraa vettä, koska tykkään liemestä.  Mausteeksi lisäsin kaapista löytyneen yrttimaustetun tomattimurskan, maustepippuria, suolaa ja pari ruokalusikallista siirappia.

Keitto sai kiehua puolitoistatuntia, kunnes tuoksu oli niin hyvä, että oli jo pakko maistaa.

Hyvää, yksinkertaista ja edullista ruokaa, jota voi syödä vaikka kuinka paljon painoa pudottaessakin.

Kaunis talvipäivä

Kylläpä olikin tänään kaunis ja kuulas talvipäivä.  Aurinkokin paistoi vähän aikaa ja heti tuntui, että ei se talvi ikuisuuksia kestä. 

Autoni on lakossa eli ei suostu käynnistymään.  Mies lupasi sitä katsoa, kunhan pakkanen hellittää.  Muoviliitokset ei oikein kestä, jos pakkasessa pihalla niitä rassaa.  Autossa oli sama vika jo viime keväänä, onneksi on korjaustaitoa omassa perheessä.
Nyt sitten yritetään tulla toimeen yhdellä autolla, tällaisilla välimatkoilla se on melkoinen järjestelykysymys.  Mitään julkista liikennettähän ei täällä ole. 
 

Käytiin tänään ostamassa korillinen vihanneksia ja hedelmiä sekä muita perusruokatarvikkeita.  Niillä pärjääkin useamman päivän. Pakkasella keittoruuat ovat parhaita.

Käytiin myös lämmittämässä nykyisin varastona toimivaa Miehen entistä kotia.  Ilmalämpöpumppu ja sähköpatterit pitävät siellä peruslämpöä, mutta välillä on hyvä lämmittää reilummin uunien avulla.

Uunien lämmityksen lomassa katsottiin mäkihyppyä ja minä tietenkin neuloin sukkia.

Ulkovalot

Paikallislehden tekstiviestipalstalla oli viesti; Nuutinpäivä oli jo, heittäkää nyt viimeistään ne kirotut jouluvalot pois.  En millään ymmärrä, miten joku voi olla noin tuohtunut joulu-/ulkovaloista.  Itsestäni ne on kiva piristys pimeään vuoden aikaan.  Syksyllä valitettiin, että valoja laitetaan liian aikaisin ikkunoihin ja parvekkeille, ketä ne häiritsee. Kohta varmaan joku valittaa jo liian värikkäistä verhoista ja kesän parvekekukistakin.  Eikö voisi antaa kaikkien nauttia siitä, mikä tuntuu itsestä mukavalta ja olla katsomatta sinne muiden parvekkeille ja pihoille.

Lauantaita

Lauantaiaamu aloitettiin kunnon aamiaisella.  Kaura- ja ruispalojen, kananmunien, juuston, kinkkuleikkeen ja kirsikkatomaattien lisäksi tein ison kulhollisen hedelmäsalaattia. Taisi tulla tämän päivän hedelmäannos syötyä. Päälle vielä muumimukillinen kahvia.

 

 Vävy oli ostanut jo aiemmin uuden talvitakin alennusmyynnistä, muttei halunnut pitää huppuun kuuluvaa karvareunusta.  Tytön takki taas kaipasi jotain uudistusta, kirpparilta joku vuosi sitten ostettuna.  Kauluksessa oli molemmilla reunoilla pienet kuminauhalenkit, joilla kaulus kiinnitetään hupun reunaan.

 

 Napit piti ommella samalla kertaa molemmille puolille, siten karvareunus kiertää hyvin hupun reunan.  Takki sai kaipaamansa piristyksen ja suojaahan karvareunus tuulelta ja tuiskulta.

Raikkautta pakkasesta

Kirpeä pakkassää on tänäänkin, kolmissakymmenen on koko päivän pyörinyt pakkanen.  Kovasta pakkasesta huolimatta kävimme aamulenkillä postilaatikolla.  Paluumatkalla Koirakin jo nosteli tassujaan, muttei tuntunut silti kiire olevan sisälle.   Pikkukissakin pyrki aamulla ulos ja olikin siellä melkoisen tovin, mutta ei halunnut enää toista kertaa lähteä.

Aamulenkin jälkeen vein mattoja ulos raikastumaan.  Nyt onkin hyvä, kun on kevyttä lunta, niin voi ensin pyöritellä matot lumessa ja sitten tampata ja jättää tuulettumaan vielä pakkaseen.

Sisällekin saa siten raikkaan tuoksun.