Hauskaa Vappua!

Oikein hauskaa vappua kaikille!
Muistakaa pukeutua lämpimästi ja nauttia simaa kohtuudella.

Lankalaihis huhtikuu

Taas alkaa olla kuukausi lopuillaan ja lankalaihiksen tuloksen julkaiseminen tältä kuukaudelta.  Kulutettua tuli hyvä määrä lankaa, osaksi myytyäkin, mutta ostettuakin tuli, joten kulutukseksi jäi 850 g, metreinä 2266 m.  Aika tasaiselta tuo nettokulutus näyttää alkuvuodesta.  Kun nyt jotenkin saisi nuo ostot nollille, niin laihis tulos paranisi.  Ehkä se onnistuu kesän aikana ennen syksyn käsityömessuja.

Vappupallo

Tänä vuonna saakin vappupallot tehtyä lumesta, tänne sitä satoi oikein kunnolla.  Koirat tykkäs.  Heistä oli taas hauskaa juosta lumessa ja tonkia kuonolla lunta. Rapakelistä ja uppoavista tassuista ei tietoakaan.
Kaunistahan täällä taas on, muttei oikein vappukeliltä tunnu.

Villasukkakeli

Vaikka vannotin, että sukkaneuleet jätän kesän ajaksi, niin palkko oli tarttua puikkoihin, kun lankavarastostani "löysin" näitä Fortissima Mexico Cotton Stretch lankakeriä.  Olen joskus aiemmin neulonut näistä kesäsukat ja ne on kestävät ja mukavat jalassa.
Langassa on 41 % villaa, 39 % puuvillaa, 13 % polyamidia ja 7 % polyesteriä.  Sukat joustavat mukavasti ja ovat todella ohuet.  Neuloin kakkosen puikoilla.  Lankaa 100 g kerässä on 460m, joten sitä jäi vielä toisiinkiin sukkiin. 
Tänään kyllä täällä villasukkia tarvitaankin.  Iltapäivällä alkoi lumisade ja kova tuuli.  Koirat ovat taas säikkyinä ja varmaankin valvottavat meitä ensi yönä.  Sähköt on olleet välillä poissa ja netti toimii välillä hitaasti, välillä ei ollenkaan.  Kiva vappukeli tulossa.

Päiväkävelyllä

 

Tultiin tänään kaupunkiin pariksi päiväksi kelirikkoa pakoon.  Matkaa ei ole kuin vajaat 30 km ja ollaan kuin eri vyöhykkeellä.  Täällä ei tietoakaan lumesta ja kevät tuoksuu ja tuntuu.  Tehtiin koirien kanssa matkan varrella pitkä lenkki noin ajallisesti, haisteltavaa ja tutkittavaa oli niin paljon.  Hyvin onnistui kahden koiran ulkoiluttaminen flexeilläkin.  Ongelmia tuotti vain pyöräilijät, siksipä piti olla valppaana.  Vaikka ympäristö oli ihana ja kevään tuoksu toi jo kesän mieleen, niin jatkuva liikenteen kohina häiritsi.  Poika ja Miniä varmaan kysyvät tässä kohtaa, että mikä liikenteen humina siellä pikkukaupungissa kuuluu verrattuna pääkaupungin meteliin.  Mutta kun on taas viettänyt pitkän aikaa siellä metsän keskellä, jossa lintujen laulu ja koiran haukunta ovat suurinta meteliä, niin kyllä se autojen jatkuva kohina häiritsee Mummon päiväkävelelyä.

Tuotekehittelyä

Muistan, kun joskus nuorena oli tehtaan konttorissa töissä ja sanoin tuotekehitäjälle, että mitä te siellä kehittelette.  Hän loukkaantui, he kehittävät, eivät kehittele.  Minä kyllä kehittelen, amatööri kun olen. Olen parantanut kaulapantojen ompelua, hankkimalla kestävämpää ompelulankaa, polttamalla nauhojen päät purkautumattomiksi ja pidentänyt taitettavaa osuutta, jotta kovemminkin vetävä koira ei saa kiskottua ketjua irti.  Nämä pannat menevät pitkäkarvaiselle mäyräkoiralle. Pehmeää ja entistä kestävämpiä.

Tilaukset

Minua jännittää silloin kun teen suoraan jollekin toiselle pyynnöstä.  Silloin pitää onnistua, tehdä juuri sellainen kun toivotaan.  Itselle jos tekee tai vaikkapa kirppikselle, niin ei haittaa vaikka siitä tulisikin erilainen mitä piti, se kelpaa silti.  Siksi en mielelläni ompele tai neulo toisen pyynnöstä. Toiveita otan mielläni vastaan, silloin kun saan itse suunnitella ja toteuttaa. Tämä korjauspyyntö tuli Tytöltä ja Vävyltä, joten se ei jännittänyt. 
Heidän viikonloppukassistaan oli sangat rikki, toinen oli jo kokonaan poikki, toinenkin melkein.  Liekö sitten osaksi Kissaherran töitä, se kun tykkää purra naruja, sankoja sekä johtoja poikki.
Lupasin korjata, jos ei muuten niin vaikka ilmastointiteipillä ; )
Onneksi minulta löytyi vähän leveämpää polypropeeninauhaa, jäänyt koirien kaulapannoista.
Leikkasin nauhan kahtia ja sulatin päät tulitikulla, jottei nauha purkaannu.  Taitoin sen sitten  kahtia ja ompelin, on siten kapeampana miellyttävämpi pitää kädessä.  Nauhan/sankojen päihin jätin noin viisi senttiä ompelematta.
 
                                                    

Laukun sisäpuolella oli jo ennestään pienet neliöt laukkukangasta tukevoittamassa sankojen kiinnityskohtaa.  Ompeleminen oli hiukan hankalaa, kun laukun pohjapahvi ei ollutkaan irroitettavissa ja käänteleminen ja väänteleminen oli työlästä.  Ompelin kiinnityskohdat useampaan kertaan ja ristikkäin ja pitkittäin ja poikittain yms.
Nyt ainakin kiinnitys kestää.  Pari senttiä lyhyemmät sankoista tuli, mutta uskon että "tilaajat" ovat tyytyväisiä.

Kevätpallo

Styrox-pallo ja puuvillalankoja.  Kevyt ja kevään värinen pallo leikkeihin.
Tein kaksi samanlaista puolikasta ja yhdistin ne pallon ympärille ommellen.  Kostutin hieman ja muotoilin. Ja kevätpallo oli valmis.

Lämmintä

Tänään on täälläkin keväinen lämmin päivä.  Juotiin Miehen kanssa päiväkahvit etuterassilla ensimmäistä kertaa yhdessä tänä keväänä.  Koiratkin odottivat omia herkkujaan valmiiksi jo istuen.  Kuvassa näkyvä ruukku oli talvella täytetty havuilla, nyt odottaa kesäkukkia.  Pelargonian oksat ovatkin jo tehneet juuria ja ne pitäisi saada istutettua, kun multaakin muistin ostaa.  Ennättäisivät sitten kasvaa ja kukkia kesällä.
Terassille on kertynyt talven aikana liukureita, pulkkia, sukset ja potkuri.  Nekin voisi jo viedä varastoon ja laittaa keinu kuntoon ja ommella uusi päällys pyöreään korituoliin.  Ikkunatkin pitäisi pestä.  Mutta ehkä ensi viikolla. tänään nautitaan sunnuntaista ja auringosta.

Virkkausta ja valkkaria

Perjantai-illan virkkaukset jäi vähiin, nuorison tullessa yökylään.  Vävy ja Tyttö toivat vuosi sitten
tuparilahjaksi saadun valkoviinin maisteltavaksi.  Hyvää oli.
Sain valmiiksi Novitan Kaisla langasta virkatun pikkukorin.  Nauhamainen lanka ei ollutkaan täysin puuvillaa kuten olin olettanut vaan siinä oli puolet polyesteriä.  Hyvä sinänsä, että puuvilla on kierrätyspuuvillaa.  Lanka on muuten tässä kuussa tarjouksessa Novitan verkkokaupassa.

Pojat ja minä

Olen juuri raahannut kaksi painavaa ruokakassia maantien reunasta kotiin, välillä piti pysähtyä ja vetää happea ja manailla sitä miksi tulikin ostettua noin paljon tavaraa.  Koiran ruokapussin 8 kg sekä Miehen kivennäisvedet jätin suosiolla auton takakonttiin samoin postista tulleen paketin.  Pitänee nekin illalla sieltä kotiin raahata, Mies saa kyllä auttaa kantamisessa. Nuorisokin on tulossa illalla, joten kyllä sitä ruokaa meneekin.  Naapurimökin poikakin jätti autonsa suosiolla tien puoleen väliin ja oli hauska katsoa, kun he tyttökaverinsa kanssa tennareissa yrittivät upottavaa tietä päästä eteenpäin.  Kannattaisi kumppareita käyttää
Nyt kun tässä kerään voimia imurointia varten, huomasin, että tänä viikonloppuna tulenee 8000 vierailua täyteen blogissani.  Kun loppiaisen tienoilla aloitin kirjoittelemisen, niin toivoin että edes 100 käyntiä täyttyisi.
Silloin tietäisi, että tätä lukee muutkin kuin omat lapset. 
En vieläkään osaa kuvia käsitellä ja manailen aina kun yritän saada ne oikeisiin paikkoihin.  Opettelua siis vielä on.
Kirjoittamisessa olen tullut enemmän avoimemmaksi.  Alussa mietin tarkkaan miten asiat ilmaisen anonyymisti,  nykyisin kirjoitan ajatuksiani päiväkirjamaisesti.  Käsityöt ovat edelleen se ykkösjuttu ja tavoitteena on tuota lanka- ja kangasvarastoa vähentää
vuoden aikana.  Huonolta se vähän näyttää näin vuosi kolmanneksen lähestyessä loppuaan.  Ompelemisen suhteen pitää tormistautua.  Kävin kauppareissun yhteydessä varaamassa paikalliselta kirppikseltä paikan.  Halusin sellaisen, jossa on oma rekki, niinpä myyntipaikka vapautuu vasta kuukauden päästä.  Nyt olisi siis hyvin aikaa ommella jotain kirppiksellekin tai sitten koota tarvikepusseja myyntiin, tuohan se ainakin vaihtelua päiviin.  Nämä minun pojat kun eivät turhia puhele. vaikka seuraa niistä kyllä on.

Pienen pieni otus

Halusin tehdä jonkun pienen maskotin reppuuni.  Ainoa reppuuni sopiva väri oli tämä ruskea. Puuvillalanka oli ohutta ja tästä tulikin sellainen reilut viisi senttiä korkea.  Sopisi myös avaimenperäksi. Sitä olisi kiva hypistellä taskussa. 
Nyt on taas inspiraatio hukassa.  Olen niin tottunut aina neulomaan tai virkkaamaan, jotta tuntuu ihan oudolta kun ei ole käsillä mitään tekemistä telkkaria katsoessa. En osaa vain olla.  Pitänee varmaan selailla nettiä ja toivoa, että jokin innostaisi.
Voinhan tietenkin siihen saakka hypistellä tätä pienen pientä otusta.

Bisnestä

 

Tänään olen hoitanut bisneksiä, kuten lapset toimintaani nimittävät.  Aika-ajoin siivoan kaappejani ja laitan tavaroitani myyntiin tori.fi ja huuto.net sivustoille.  Niitä sitten pitää seurailla ja vastailla sähköpostikyselyihin yms.  Hoidan siis bisneksiä.  Eilen totesin, että olen kiitettävästi saanut kulutettua lankavarastojani huolimatta uusistakin ostoista, mutta kangasvarastot ovat aivan liian valtavat.  Minulla on huono tapa ostaa varastoon, tarvitsen varmasti joskus, kun on halvalla, en varmaan toista kertaa tänne tule, sekä monilla muilla tekosyillä.  Niinpä niitä sitten kertyy kaappeihin ja laatikoihin ja niistä on pakko luopua, että saisi taas ostaa uutta.  Sama vaatteiden kanssa.  Olen mieltynyt Gudrun Sjödenin vaatteisiin, tiedän niistä mikä mahtuu ja kestää.  Mutta joskus niillekin käy niin, että talven aikana mieli muuttuu tai vaate kutistuu ja pakko luopua osasta, koska mökillämme on vähän säilytystilaa.  Bisnekset siis pyörii ja vie aikaa.              

 

Nyt onnistui kissa

Ikävintä käsitöissä on viimeistely.  Siinä vaiheessa intoni lopahtaa.  En millään enää jaksaisi yhdistellä ja päätellä, sen takia yritänkin aina keksiä työskentelytapoja, joissa jää vähemmän yhdistämistä ja päättelemistä.  Nytkin tein kissan takajalat, vartalon, pään ja korvat yhtenä palana.  Lisäksi tietenkin sitten etujalat ja häntä.
Ei tuosta ensimmäisestä kuvasta voisi arvata, mikä on tulossa.
Tällainen punaruskea pyöreävatsainen, hieman pienipäinen ja lyhythäntäinen kissa siitä tuli, aivan esikuvansa näköinen.  Terveisiä vaan Tytön  ja Vävyn Kissaherralle.

Lankana on varastoistani löytyneet kaksi kerää Novitan Joki lankaa, joka on sopivan karvaista tähän tarkoitukseen, muttei sopivaa aivan pienen lapsen leikkeihin, jää siis mummolaan odottamaan.
Kait tämä sitten kissaa muistuttaa, kun  Mieskin sen siksi tunnisti.

Kettuliini

                                                                                           

                             
Virkkasin illalla puuvillalangasta kissaa.
Tein vartalon ja pään+kuonon yhtenä kappaleena.                      
Hännän ja neljä jalkaa tein erikseen.
Laitoin turvasilmät ja kuonon kärjen.
Täytin kappaleet ja yhdistin.
Näytin kissaa, Kisulia, Miehelle ja kysyin,
mikä eläin?  Mies vastasi,että kettu, paitsi häntä on vääränlainen.
Ei siis tullut kissaa eikä kettua, vaan tuli
Kettuliini.                  

                         

HeVi-tavaraa

Perunoita, päärynää, omenoita, banaania ja sitruunaa, nämä lisänä jo aiemmin tekemiini porkkanoihin ja hevi-osaston ostokset pikku Prinsessalle alkaa olla kasassa.
Pieneen käteen sopivia, eikä kuitenkaan suuhun mahtuvia.

Kevätkaivuut

Keväässä parasta on, kun pääsee tekemään ojia pehmenevään hiekkaan.
Tuntee itsensä ihan lapseksi, kun kumisaappaan kantapäällä tai kepillä saa vetään ojia ja saa veden virtaamaan.  Tie alkaa jo sulaa ja pehmenee koko ajan.  Meille tulee taas muutaman päivän - viikon kävelyaika, jolloin joudumme jättämään auton maantien viereen ja sieltä metsää pitkin kävelemään, kun tie pehmenee niin ettei autolla pääse.  Lunta on edelleen vielä siellä mistä sitä ei ole aurattu pois, pihassa valtavat penkat ja metsäkin vielä valkoinen.
Eilen Mies kertoi ilouutisen, vettä oli noussut kaivoon ja meidän kantovesivaihe  päättyy tällä erää.  Olemme pesu- ja "vessanpönttö"veden joutuneet kantamaan saunalta, johon saamme pumpulla järvivettä,  juomavesi on tuotu kaupungista.  Meillä ei siis ole ollut juoksevaa vettä vaan kävelevää vettä.  Meidän pikku talomme kun on tehty lähinnä vapaa-ajan asumiseen, vaikka onkin talviasuttava ja sähköt, vedet, viemärit ja muut on kunnossa, mutta mitoitus ehkä liian pientä.  Vesikin riitti, kun kävimme täällä vain viikonloppuisin ja lomilla, talvella vähemmänkin. Nyt asumme pääasiassa täällä.  Vapaa-ajan asunnollahan ei saa asua vakituisesti, mutta saa asua vapaa-ajat ja niitähän minulla riittää.
Olen nyt vajaan yhdeksän kuukauden maalla asumisen aikana kokenut varmaan jo kaikki mahdolliset vaikeudet, enkä silti ole muuttamassa vielä pois.  Mies tuskailee välillä, mutta me koirien kanssa halutaan pysyä täällä.

Valkoista

 


















Valkoisesta ohuemmasta ontelokuteesta tuli pieni neliskulmainen kori.
Valkoistakin oli vain pieni vyyhti.  Valmistui samalla, kun katsoin tallennuksesta vanhan länkkärin "Etsijät".  Tykkään vanhoista länkkäreistä.  Nuo ommellut nahkaiset handmade-merkit antavat tavallisellekin korille ilmettä.

Kimalletta

 
Vaalivalvojaisia vietimme Miehen kanssa punaviiniä nauttien.
Illan aikana tuli virkattua kimallelankavyyhdistä neliökori. Lanka riitti mielestäni ihan sopusuhtaiseen tulokseen ja niin on jälleen yksi vyyhti saatu kulutettua.  Olen joskus aiemmin virkannut ison ja vähän pienemmän violetin maton vessaan ja tämä varmaankin päätyy sinne tarvikekoriksi.