Arvonta käynnissä

Mummo ilahtui lukuisista katselukerroista ja kustantaa ihan itse arvontapalkinnon. Osallistu.

Lisätietoja täältä

Tavoite 2 kesäkuu 2016

Siinä se nyt sitten on.  Kolmensadan euron säätötavoite puolessa vuodessa.  

Arvokin on tällä hetkellä +2,11 euroa, välillä oli jopa +7 euroa. 

Eihän se säästäminen sujunut niinkuin piti.  Tuhlattu on edelleen pikkuostoihin ja lankojakin hankittu.  Kirjanpitoinnostuskin hiipui muutaman kuukauden jälkeen.  Toisaalta tiedän nyt melko tarkkaan miten menot jakautuvat.  

Ns pakolliset laskut ja lainakulut ovat joka toinen kk noin viisisataa, joka toinen noin 750 euroa (sähkö ja valokuitu joka toinen kk).  Eläimiin menee vajaa 100 euroa/kk ja ruokaan noin 300-500 euroa riippuen ketä on syömässä.  Osaan noista laskuista  myös Mies osallistuu sekä tietenkin ruokakuluihin myös.  Osa taas on omia henkilökohtaisia kuten mm puhelinkulut ja Kuopuksen "elatusmaksut". Kun tulot eivät lisäänny, niin säästöjä pitää löytää, koska näin ei voi mennä jatkuvasti eli "keplotellen".  Olen nyt kuitenkin päättänyt kerätä tuota hätävararahastoa eli säästää edelleen 50 euroa heti eläkkeen tultua tilille.  Sitten loppukuukausi lasketaan senttejä ja palautellaan pulloja ja myydään netissä ja kirpparilla tavaraa.

Tavoite 1 kesäkuu 2016

Olen kukkaseppeleen ansainnut.  

Kesäkuun painon pudotus oli 1,6 kg ja puolen vuoden tavoite täyttyi.  Tavoitteenanihan oli pudottaa maltillisesti yksi kg/kk eli yhteensä kuusi kiloa puolessa vuodessa.  Painoa tippui kuitenkin 8,1 kg.

  Jos loppuvuosikin jatkuu samaan malliin, niin olen todella tyytyväinen.

Paastoverensokerin lähtötilanne oli 14,3 ja nyt 7,9.

Uusi lääke ja annoskoon lisäys ei vielä tässä kuussa näyttäydy, mutta jatkossa senkin pitäisi jo vaikuttaa eli tuon paastoarvon tulisi painua sinne kutosen tasoon.  Toivottavasti.  

Hyvään suuntaan siinäkin ollaan menossa.

Lankalaihis kesäkuu 2016

Eipä tässä kuussa ollut kulutusta.  Yhdet maastokuvioiset junasukat neuloin sekä parit jämälankasukat, joiden kulutusta ei enää lasketa.  Muuten olen virkannut trikookudetta matoksi ja tehnyt kaikkea muuta.  Enpä uskonut, että ihan näin vähiin on käsityöt menneet kesäkuussa.  Pienoista motivaation puutettakin on ilmassa ollut.  Ideoita on ilmassa, mutten saa niitä aloitetuksi.  Aikaakaan käsitöille ei liioin ole ollut. Tuleekohan heinäkuusta yhtään parempi?

Nyt kulutusta vain 25 g eli 100 m ja ostoja (tarjouksesta) 750 g eli 1500 m.  

Nettokulutus jäi näin ollen miinukselle 725 g eli -1400 m.

Ite! Ite!

Pikku Prinsessa oppi melko myöhään kävelemään, mutta sen jälkeen on vauhtia riittänytkin.  Eilen hän keksi, että jos levittää kädet ja juoksee, niin voi lentää.  Muhkuraisilla metsäteillä kävellessämme yritän välillä auttaa häntä, mutta pikku Prinsessa vaan vastaa; Ite!  Joko se uhmaikä alkaa kaksivuotiaana?  

Illalla oletin, että kun olimme touhunneet koko päivän, lämmittäneet saunan ja saunoneet, niin pikku Prinsessa nukahtaisi nopeasti.  Mutta ei, hänelle oli sattunut päivän mittaan niin paljon mielenkiintoisia asioita, jotta kysymyksiä sateli lähes tunnin ajan sängyssäkin.

O:lla siivet (sai synttärilahjaksi keijupaketin, jossa myös siivet).  Voiko O lentää?

Onko Vaari missä? Nukkuuko Vaari?

Missä mummon peitto? Onko mummolla kuuma?

Onko O:lla kylmä?

Voiko käärme tulla sisään?

Missä hämähäkki on? Onko omassa kodissa?'

Onko muurahainen lattialla? Nukkuuko se?

Missä muumipaita?

Mummo junalla tulee O:n kotiin.

Ajaako Vaari mummon autoa? 

Onko O:n istuin autossa?

Lentääkö muumi?

Onko noita kiltti?

Muumiäiti (Muumimamma) pelkää leijonaa.

Miksi Nipsu itkee?

jne jne jne

 Mummo vastasi parhaan tietonsa mukaan.  Vihdoin pikku Prinsessa väsähti ja nukahti unipupu kainalossa.  

Silloin mummokin oli valmis jo yöunille.

Tänään Vaari toi töistä tullessansa lähes paikallisia mansikoita maisteltavaksi.  Maistuivat sekä pikku Prinsessalle että mummolle.

Välipalalle!

Tänään pikku Prinsessa nukkui parin tunnin päiväunet ja kun viime yönä sain jo itsekin nukuttua kunnolla, niin ennätin päiväunien aikaan tehdä välipalaksi napostelulautasen porkkanoista, tomaateista ja omenasta.  Iltaruuankin ennätin valmistella ja laittaa kiehumaan.  Välipalan jälkeen menemme yhdessä viemään saunalle puita valmiiksi.  Kun olemme syöneet iltaruuan, laitamme saunan lämpiämään.  Vaari tulee tänäänkin myöhään töistä, joten lämmitämme saunan jo valmiiksi.  Kaksin en pikku Prinsessan kanssa uskalla ulkosaunaan mennä, siellä on kuitenkin sen verran pienet tilat ja sekoitettavat vedet, jotta vaaratilanteita riittää. Illalla varmaankin sitten uni maistuu molemmille.  Mutta sitä ennen vielä varmasti piirtelemme, ulkoilemme ja luemme monta satua.

Ihan itse kustannettu arvonta

Pelkästään siitä ilosta, että  eilen iltayöstä sivun näyttöjä yhteensä-mittariin pyörähti täyteen 40000, päätin ilahduttaa lukijoitani arvonnalla.  Juhannuksen aikaan nuoriso kyseli, että mikä minun blogini tavoite on, mihin tähtään, miksi teen tätä? Ei minulla ole blogillani tavoitetta, en tähtää mihinkään, mutta se miksi teen tätä, on selvänä mielessäni.  Olisihan se tietenkin hienoa, jos mummo näin vanhoilla päivillään olisi Suomen suosituin mummobloggaaja, joka saisi kutsuja kaikkiin mahdollisiin blogitapaamisiin ja paikallinen postimies kantaisi joka päivä monta pakettia monenlaisia tavaroita yhteistyökumppaneilta.  EI! Ei se olisi hienoa.  Ensinnäkin, minulta puuttuu rohkeus mennä isompiin ja pienempiin tapaamisiin, välttelen jopa sukulaisten ja ystävien juhlia sekä harmillisesti jopa yleisötilaisuuksia.  En toivo saavani runsaita pakettimääriä, minulle tulisi hirveät paineet kirjoittaa jokaisesta, kiittää jokaisa lähettäjää ja kehua tuotteita, vaikken niistä pitäisikään. Ja mitä minä niillä kaikilla edes tekisin.  Minulle paras saamani lähetys on ollut lukijaltani saamani posti, siis ihan oikea posti.  Se lämmitti mieltä. Samoin ystäväni, entisen työkaverini toteamus, että kun hän lukee blogiani, tuntuu siltä, että itsekin olisi ollut mukana.

Mutta miksi sitten teen tätä.  Olen jo monta kertaa ajatellut lopettavani, mutta olen kuitenkin kokenut tämän mieltä virkistäväksi harrastukseksi.  Olen kuitenkin suurimman osan vuotta yksin päivät kotona, jolloin ei ole juttelukaveria, ei ketään kenelle kertoa mitä näin postinhakureissullani tai mitä ajatuksia herätti juuri lukemani blogikirjoitus.  Kun kirjoitan blogiini, niin tuntuu aivan siltä kuin juttelisin jollekin ja jos vielä saan kommentin, niin sehän on kuin keskustelua.  Ilahdun suuresti jokaisesta kommentista.  Luen itsekin säännöllisesti monia blogeja ja on kuin olisin heidän tuttavansa, jolle kerrotaan päivän kuulumiset. 

 

Tyttö kysyi kerran, että ihan itsekö maksat arvontapalkinnot ja postimaksut.  Ihan itse.  

"Kun sinulle annetaan. saat hetken onnen, mutta kun itse annat, tunne kestää"

Ja jokainen harrastushan maksaa jotain.

Olen ostanut Kukkea luonto kirjan  paikallisesta kirjakaupasta.  Siinä on joka aukeamalla jokin ajatelma, kannustava mietelause tms ja väritettävä kuva.

 

Olen saanut Avonilta tilaamieni tavaroiden mukana meikkinäytteitä, joista voi katsoa lisätietoja avonin kotisivuilta.

Avonilta olen ostanut myös kynsienvahvistaja-tuotteen.  Nämä tuotteet haluan lahjoittaa yhdelle teistä lukijoistani.   Tällä hetkellä blogini sivupalkissa oleva jäsenet-määrä näyttää 28.  Olisi kiva jos tietäisin teitä olevan paljon enemmän.

Niinpä, ne arvonnan säännöt.

Voit osallistua arvontaan, jos olet Mummo ja Koira -blogin jäsen, liityt jäseneksi tai ilmoitat mitä muuta kautta seuraat blogiani.

Lisäarvan saat, jos blogini löytyy sinun blogisi sivupalkin blogiluettelosta.

No niin, nyt te luulette, että kyllä se sittenkin haluaa olla se suosituin mummobloggaaja, kun haluaa lisää jäseniä ja mainontaa.  Ei sittenkään, kuten pikku Prinsessa sanoo, vaan minusta olisi hauska kuulua johonkin ryhmään, kuten esim. toisen blogin blogiluetteloon.

Arvonta päättyy jo ensi maanantaina eli 4.7. klo 24.  Pikku Prinsessa saa sitten arpoa tiistaiaamuna voittajan.

Ihanaa, kun olette olemassa!

"Elämää ei pidä säästellä, se pitää käyttää!"

Nyt sitten vaan komenttikenttään tietoa ja olet mukana arvonnassa. Muista ilmoittaa myös yhteystietosi.

Mummolasänky

Kirjoitin aiemmin siitä, miten ratkaisimme pikku Prinsessan nukkumisen mummolassa.  Tässä vielä sängyn koon havainnollistamiseksi kuva päiväunilta.  Tein fleecevuorisen päiväunipeiton tilkuista, mutta sitä käytetään lähinnä päiväpeittona, koska pikku Prinsessa haluaa mielummin päiväunilleenkin "oman peiton".   Sängyssä on tosiaankin vielä kasvun varaa, nyt kaksivuotiaalle nukkujalle.  Pussilakana on tehty Paapiidesignin Siiri&Myyry puuvillasta, ostin sitä silloin pari metriä keväällä Kankaiden yönä.  Nyt huomasin, että kangas olisi taas tarjouksessa, pitääkin varmaan ostaa vähän lisää, jotta saan myös tyynynpäällisen siitä.  Nyt tyynynpäällinen on Ikean ruusukuvioista pyyhekangasta ja se on kyllä pikku Prinsessasta ihana.  Valkoinen lakanakin on jo varattuna sänkyyn, nyt en ehtinyt sitä pestä oston jälkeen, joten entinen sininen sai juhannuksena kelvata. Olemme ihan tyytyväisiä tähän pyörälliseen vuodevaatelaatikko-lastensänkyyn.  Sänky ei vie tilaa silloin, kun olemme kotona vain kahdestaan Miehen kanssa, mutta on valmiina prinsessan yövierailuille.

Jutellaanko?

 Pikku Prinsessa nukahti jo.  Taisi olla niin touhukas päivä, että uni sai heti vallan.  Kömpi ensin omaan sänkyynsä ja sitten pyysi mummoa omaansa, viereiseen sänkyyn.. Totesi vielä, että jutellaanko?  Mummo ehdotti, että nukutaanko nyt ja niin pikkuinen otti unipupunsa kainaloon ja kohta jo tuhisi unessa.  Tänään teimme monta Koiran ulkoilutuslenkkiä ja postinhakulenkin, kävimme uittamassa varpaita järvivedessä sekä piirtelimme ja askartelimme.

Hyvin pian pikku Prinsessa oppi, miten taustapaperi irroitetaan kimalletarroista.  Niitä sitten liimasikin reilusti piirustukseensa.  Monta kirjaakin luettiin tänäänkin sekä katsottiin välillä muumeja.

Mukana seurasivat aina kissat ja Koira.  Meillä oli tosiaankin ihan mukava touhukas päivä.

Ihana mummonen

Pikku Prinsessa jäi kolmeksi päiväksi ja kolmeksi yöksi mummolaan äidin ja isän lähtiessä käymään kotonaan Helsingissä.  Poika kysyi aiemmin, että autatko pikku Prinsessan hoidossa, kun Miniä tekee opinnäytetyötään ja hän kävisi pari kertaa golfaamassa.  Lupasin, vaikka silloin oletin, että hän tarkoittaa lähikaupungin kenttää. Onhan pikku Prinsessa ollut aiemminkin yötä mummolassa, esim viime kesänä Ilosaarirockin aikaan  ja muutamia muitakin kertoja, muttei kuitenkaan näin montaa päivää ja yötä.

Eihän se pienen lapsen hoito suju niin luontevasti enää kuin aikoinaan omien lasten kanssa.  Nyt lapsen läsnäolo vaatii koko huomiokyvyn ja läsnäolon ja muut työt jäävät siihen hetkeen, kun pikku Prinsessa nukahtaa.  Päiväunien aikaan pystyy jotain tekemään, vaikka toisaalta pienet päiväunet tekevät mummollekin hyvää.  Ennen sitä osasi tehdä kotihommia lapsen hoidon sivussa. Nyt ruuankin valmistelu on turhan hankalaa, saati sitten pyykin pesu tai siivoaminen.  Onneksi pikku Prinsessa on reipas kävelemään, joten pystymme yhdessä käymään postilla ja Koiran kanssa pissilenkillä. Hetken hän viihtyy myös Muumeja katsellen, jolloin ruuan lämmitys onnistuu.  Silmällä kuitenkin pitää pitää kokoajan, sen verran nopealiikkeinen ja utelias pikku Prinsessa on. Mummon mieltä lämmitti tänään kovasti, kun pikku Prinsessa leikki pikku karhua ja höpötteli itsekseen ja sanoi välillä: ihana mummonen!

Mummo ei aina jaksa

Olen monta kertaa jo huomannut, että vaikka olisi kuinka mieluista tekemistä/olemista, niin en vain aina jaksa.  Pari-kolme päivää muiden seuraa on tarpeeksi yhdellä kertaa. Sitten pitäisi saada jo omaa aikaa.  Parasta tietenkin olisi, että päivittäin olisi se tunnin-parin oma aika, jolloin ei tarvitsisi nähdä ketään, jutella kenellekään, olla vaan.  Sairauteni myötä keskittymiskykyni ja muistini huononi.  Muiden seurassa joudun pinnistelemään ja väsyn.  Kun väsyn tarpeeksi, käyn ylikierroksilla, enkä sitten saa edes nukutuksi, vaikka olisi mahdollisuus.  Tätä väsymistäni ja yksin olon tarvettani on vaikea läheisten ymmärtää.  Vielä vaikeampi siitä on muita muistuttaa. Niinpä nytkin, vaikka pikku Prinsessan ja lapsieni seura on mieluista, olen todella väsynyt.  Silloin en jaksa innostua, hermostun helposti ja olen saamatonkin. Nyt kun autoni on vielä remontissa, en voi lähteä edes kaupungille asioille vähäksi aikaa.  Hetki esim kirjastossa auttaisi jo kummasti.  Muiden on varmasti vaikeaa ymmärtää sitä, että vaikka nautin pikku Prinsessan seurasta, en pysty koko päivää, saati sitten montaa päivää peräkkäin olemaan koko ajan hänen kanssaan.  Hetki yksin ja taas jaksaisin paremmin. Vaikea asia, jonka toiset voivat tulkita siten, etten halua olla, kun kuitenkin kyse on vaan sairauteni jälkiseuraamuksista, niistä samoista, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet myös työkyvyttömyyteni.  Siksi monet muutkin asiat, joita suunnittelen tekeväni, jäävät yleensä suunnittelun asteelle, vaikka haluja olisikin. Muidenkin on varmasti tätä vaikea ymmärtää, kun se vielä itseltänikin vaatii sopeutumista.  Mummo ei aina jaksa, vaikka haluaisi.

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai

Sunnuntaina kävimme nauttimassa munkkikahvit matkallamme kaupunkiin.  Kaupungista piti käydä ostamassa hieman täydennystä ruokavarastoihin sekä "kolmen hengen ilmapatja" .

Tyttö ja Vävy lähtivät jo juhannuspäivänä kotiinsa, koska toinen heidän kissoistaan on erikoisruokavaliolla ja pärjää vain yhden yön kotona ilman hoitajaa.  Poika, Miniä ja Kuopus kokeilivat kotirannassa ilmapatjalla lekottelua, kaiken varalta sidoimme köyden laituriin kiinni, jottei patja lähtenyt liikaa seilaamaan koskia kohden. Parasta tuossa taisi olla se, ettei itikoita ollut.  Itikat olivat tämän juhannuksen inhottavin asia.  Niitä ja mäkäräisiä ja paarmoja oli koko ajan rasittavuuteen saakka.

Sunnuntaina vaari korjasi mummon autoa ja se oli kiinnostavaa pikku Prinsessasta. 

Vävy totesi juhannuspäivän kävelylenkillämme, että horsmakin on oikeastaan aika kaunis kukka.  Niinhän se onkin.

Juhannuspäivänä

Jokainen päivä on aloitettu pikku Prinsessan kanssa aamulenkillä, johon osallistuu myös Koira ja Pikkukissa.  Pikku Prinsessa on koostaan ja iästään huolimatta reipas kävelijä.  Juhannuspäivän aamulenkille osallistuivat meidän lisäksemme myös Tyttö, Vävy ja Miniä.

Kokosimme retkellämme myös luonnonkukkia, joista Miniä teki ihanan kukkaseppeleen.  Kuvat seppeleestä Prinsessan päässä eivät oikein onnistuneet, joten Miniä kuvasi sitä sitten ulkona.

Pikku Prinsesas halusi lähteä ajelemaan Vaarin "laivalla".  Varusteena piti tietenkin olla pelastusliivi ja unipupulle piti sitten pukea pelastusliiviksi kelluke.

Lähtö ja alkumatka sujui Prinsessalta hiljaisena jännityksen vallassa.  

Vaari ohjasi venettä sähkömoottorilla.  Matka rentoutti myös pikku Prinsessan, joka lopulta nukahti äitinsä viereen.

Tämän juhannuksen ruokiin vaikutti Pojan halu kokeilla savustettua lihaa.  Sähkösavustin oli ahkerassa käytössä ja maistuvaa syömistä tulikin.

Juhannusaattona

Juhannusaaton vastaisena yönä oli taas ihanan näköinen auringonlasku.  Tuli taas valvottua vähän liian myöhään.

Juhannusaattoaamuna terassin oven takaa kuului taas tuttu haukahdus.  Naapurimökin pikkukoira oli tullut hakemaan Koiraa ulos leikkimään.

Yhdessä ne kulkivat taas tutkimassa pihaamme. Erikoista, miten nämä kaksi uroskoiraa tulevatkin niin hyvin toimeen.  Naapurin saman rotuinen toinen koira käy pihassamme tosi harvoin.  

Minulla oli jäänyt puolikas kermapurkki jääkaappiin ja teimme siitä pikku Prinsessan kanssa Hanna Tädin kakkutaikinan.  Pikku Prinsessa sai sekoittaa ja sitten leipoa.  Taikinaakin tuli vähän maisteltua.

Pikkuleivät onnistuivat hyvin ja maistuivat hyvin.   Kuopus tuli jo aamupäivällä omalla autollaan ja iltapäivän puolella sitten Tyttö ja Vävy.  Porukka oli koossa.

Ruokaakin tehtiin.  Illemmalla vielä grillailtiin makkaraa ja vaahtokarkkeja grillikatoksessa ja keitettiinpä vielä nokipannukahvitkin.

Pikku Prinsessan jo käytyä nukkumaan, aloitettiin seurapelien pelaaminen.  Ensiksi Poika opetti meille pokerin peluuta.  Pelimerkkeinä olivat suolakalat.

Pelimerkit voi järjestellä omalla tavallaan, osa taisi niitä syödäkin.  Korttipelien jälkeen pelattiin Aliasta, se vasta hauskaa olikin.

Juhannus

 Hyvää keskikesän juhlaa, Juhannusta, kaikille!

Ihanan lämmin päivä

Pikku Prinsessa saapui perheineen viime yönä yhden jälkeen, mutta silti jo aikaisin aamusta Prinsessa nousi pirteänä ylös.  "Mummon kanssa metsään", oli heti toiveena.  Niinpä heti aamupalan jälkeen lähdimme yhdessä aamulenkille.

 

Vanhempien vielä nukkuessa, emme löytäneet hattua tai huivia, joten sedän eli Kuopuksen vanha sai kelvata.  Reippaasti Prinsessa käveli ja huolehti, että Pikkukissa kulkee mukana.

Koiralla oli jo heti aamusta kuuma.  Tänään olikin todella lämmin päivä, ainut haitta on joka paikassa pörräävät paarmat, itikat ja mäkäräiset.

 Välillä piti poiketa ihan oikeasti metsään, Metsäkoneen jälkiä kuljettiin sitten jonkin matkaa yhdessä kunnes palattiin tielle jälleen.  Tänään tehtiinkin monta kävelylenkkiä; metsään sekä postia hakemaan ja välillä laiturille uittamaan varpaita vedessä.

 

Pikku Prinsessa pääsi välillä leikkimään vedessä viime kesänä hankkimaani kilpikonna-altaaseen.  Vesipyssy oli uusi tuttavuus ja onneksi vaatii vielä harjoittelua, joten säästyimme suurimmilta vesivahingoilta.

Poikakin sai etäpäivän tehtyä ja pääsi rentoutumaan.  Vieraat toivat tuliaisina rannalle riippumaton, johon Pojalla on tämän juhannuksen ajan etuoikeus.  Näkymät matossa rentoutuessa ovat mahtavat, offia vaan tarpeeksi, niin siinäkin kestää makoilla ja lukea kirjaa.