perjantai 29. kesäkuuta 2018

Viikko kipeän varpaan kanssa



Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.
Ihania auringonlaskuja ja itikoita.
Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,
en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.
Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,
kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?


Ystävien kanssa herkuttelua.
Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.
Mummollakin on jälkipalamaha.
Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,
nyt jokainen uusissa haasteissa.
Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.


Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.
Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,
joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.
 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.
Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan
ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.


Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.
Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä
kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.


Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 
ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.


Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.
Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.


Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.


Tämä projekti on odottanut pari vuotta.
Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,
joten kyse ei ole kaunistamisesta.
Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan
ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.
Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.
Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 


"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista
ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.
Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.


Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.
Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.
Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 
ja lepäillä sohvalla.


torstai 28. kesäkuuta 2018

Inspiraatiota ja ohjeita; Joridin neuleita Lapsille



Vaikka neulonkin pääasiassa ihan peruslapasia ja sukkia,
niin välillä tekee mieli opetella jotain uutta.
Tästä ihanasta neulekirjasta löytyy paljon ohjeita
myssyihin, lapasiin ja sukkiin lapsille.
Jorid Linvik, Joridin neuleita Lapsille (Sitruunakustannus, 2018)


Melko tarkalleen vuosi sitten kerroin teille saman tekijän Sukkakirjasta.
Ihastuin silloin yksityiskohtaisiin, aloittelijallekin sopiviin ohjeisiin,
selkeisiin piirroskuviin ja tekstiin.


Niin nytkin.  Tämäkin kirja alkaa ohjeosiolla ja jatkuu ohjeisiin.



Voit nyt neuloa samankuvioiset lapaset, sukat ja myssyn.
Kokoja reilusti 0-8 vuotiaille.


Ja ettei mummon tarvitsisi arvuutella, että mikähän koko käy,
niin malliesimerkkejä löytyy ikä+tyttö/poika.


Kirjasta löytyy monenlaisia, kivoja malleja.


Näistä löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle.


Ja jos haluaa hieman kokeilla omaa malliakin,
löytyy tyhjät ruutupiirrokset kirjan loppupuolelta.


Vaikka kesä onkin parhaimmillaan,
niin syksy tulee yllättävän pian ja lapasia ja sukkia tarvitaan taas.
Ja ainahan niitä kannattaa olla varastossa annettaviksi.
Kesällä on myös aikaa selailla erilaisia käsityökirjoja.
Tämä kirja kannattaa ottaa lukulistalle.


Arvostelukappale Sitruunakustannus , kiitos!

 

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus takana



Kuten ennen vanhaan, halusin juhannuskoivuja rapun pieleen.
Ihana vanha säilykepurkki ei kestänyt pystyssä,
niinpä Mies kaivoi sen osittain maahan.


Kyllähän se sitten kesti pystyssä,
 mutta idea siitä kauniista lasipurkista rappusten vieressä,
ei ihan toteutunut. 


Juhannusta vietettiin meilläpäin viileässä ja sateisessa säässä.
Vasta sunnuntaina aurinko alkoi lämmittää.


Ei päättynyt sateenkaaren pää tontillemme,
mutta kauniilta se näytti.


Pikku Prinssi vanhempineen saapui Juhannuspäivän iltana.


Pikku Prinssi oli touhukas kuten aina,
ei  haitannut ylämäki menoa.
Mummon menoa juhannuspyhinä haittasi murtunut pikkuvarvas.
Juhannusaattoiltana iskin pikkuvarpaani todella voimalla 
tuolin jalkaan.  Pikkuvarvas varmaankin murtui,
koska kipu oli niin kova ja varvas ja jalkaterän syrjä turposi 
ja tummui.  Kävely on ollut sisällä paljain jaloin helpompaa,
mutta kengät jalassa ulkona todella kivuliasta.
Netistä löytyi tietoa, ettei varpaiden (paitsi isovarpaan)
murtumia hoideta vaan ne parantuvat itsestään ajan kanssa.
Ja alkoholilla oli osuutta asiaan, olinhan juonut koko illan aikana
vajaan lasillisen 5 % Lidl'n kuohuviiniä.
Mies tästä jaksoi muistuttaa, ettei olisi kannattanut sitäkään ottaa.
Heh heh!


Pikku Prinssillä ihmettelyä riitti.


Ja Koira tietenkin vieressä vahtimassa valppaana puuttumaan asioihin.


Tyttö ihmetteli, että onko raparperipiirakka jotenkin juhannusleivonnainen,
kun sitä on nyt tarjolla kuten anoppilassakin.
Raparperisato nyt vaan sattuu meilläpäin juhannuksen aikoihin parhaimmilleen.


Lehtikuohua nautittiin juhannuksen ja Vävyn toisen nimen nimipäivän kunniaksi.
Vävy ei nimittäin ollenkaan ymmärrä perheemme tapaa juhlistaa myöskin nimipäiviä,
niinpä päätimme Tytön kanssa onnitella häntä myöskin toisen nimen johdosta.


Tässä vaiheessa on aina haikea olo.
Lapset varmaan ihmettelevät, että haluanko heidät nopeasti pois,
kun alan jo järjestellä tavaroita heidän pakkaillessaan.
Se on minun keinoni torjua haikeaa lähdön hetkeä ja ikävän tuloa,
puuhastelen, jotten vallan alkaisi itkemään.



perjantai 22. kesäkuuta 2018

Mitä kaikkea viikkoon mahtuikaan



Mummon viikko on ollut kiireinen, mutta juhannusaatto rauhallinen,
niin, että ennättää bloggaamaankin.



Viikko sitten saapui pikku Prinsessa ja Poika viikoksi mummolaan,
lomailemaan ja etätöihin.


Harmi vaan,  kun sattui juuri epävakaiset ja etenkin hyvin itikkaiset säät.
Itikoita tunki jopa sisälle ja kaikki mahdolliset karkottimet piti ottaa käyttöön.


Itikoista huolimatta uskaltauduimme luontoon.


Kävimme Närelenkillä, reilut 2 km.


Koskialueella söimme eväitä.


Toisena päivänä kävimme Reposuolla, jossa Prinsessa huomasi käärmeen
aivan pitkospuiden vieressä.
Onneksi ennätimme perääntyä ennenkuin mitään sattui,
Koirakin kun oli silloin mukana.

 
Yleensä Koira haluaa kulkea ryhmän kärjessä,
mutta pitkospuilla antoi suosiolla tilaa ja siirtyi Prinsessan taakse.
Pelotti varmaankin kulkea kapeaa puuta pitkin.


Suo oli täynnä suovillan kukkia, ihanan valkoisia, jotka keinuivat tuulessa.


Jouduimme käymään myös terveyskeskuksessa tutkituttamassa Prinsessan korvia.
Onneksi ei mitään löytynyt, pientä punoitusta vain.
Samalla reissulla kävimme myös Pappilanluhdan pitkospuilla ja lintutornissa,
vaikka vettä satoi.
Itsekin jouduin käymään viikolla gynekologilla polyypin poistossa,
huomattiin kohdunkaulasyövän seulontatutkimuksessa.
Toinenkin siellä kohdussa olisi, mutta sen poisto vaatisi nukutuksen,
joten sitä nyt sitten vain seurataan ensi kevääseen saakka.


Ruokahuollosta vastasi pääasiassa Poika, joka loihti hyviä, 
meille erikoisia, pääasiassa kasvisruokia.
Mieskin löysi uusia suosikkeja.


No, mahtuihan retkiohjelmaan yhdet munkkikahvitkin läheisessä kesäkahviossa.


Viikkoon mahtui myös Mummon ja Vaarin sekä ystäväpariskunnan Osuuskaupparokki -reissu.
Poika ja Prinsessa olivat Koiran ja kissojen vahteina. 
Samalla juhlimme ystävien kanssa Miehen syntymäpäivää.
Hyviä esiintyjiä, hyvä sää, mutta kallista ja jaloille käypää.
Jälleen kerran totesimme, ettei tällä iällä enää tällaiset festarit sovi,
mielummin konsertit pehmeillä penkeillä.


Rokista palatessamme Pielinen näytti kesäisen kauneutensa.
Oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.


Ei se rokkireissu turha ollut.
Sain kassillisen raparperin varsia ystäviltä.


Tytön perhekin kävi moikkaamassa pikaisesti Poikaa ja Prinsessaa.
Serkukset pääsivät yhdessä käymään Koiran kanssa lenkillä.
Viime sunnuntai olikin lämmin päivä,
jopa minä innostuin heittämään talviturkin vihdoinkin.
Meidän rantavesi, kun on virtaavaa, niin pinnassa oli 16 astetta,
mutta syvemmällä paljon kylmempää.


Keskiviikkona Poika ja Prinsessa lähtivät kohti omaa kotia ja
mummo lähti pikku Prinssin luo, jotta Tyttö pääsi käymään asioilla.
Heidän lähikaupasta löytyi ainakin minulle uutta vadelma-lakritsijäätelöä.
Oli hyvää, muttei voita salmiakki- ja suklaajäätelöitä.


Kuopuskin ilmestyi yllättäen aaton aattona käymään saunomassa.
Hänellä onkin muuten koko juhannus töitä.
Täällä me Miehen ja eläinten kanssa vietetään juhannusaattoa,
Mies polttopuita halkoen, minä sisällä puuhaillen.
No, melko touhukkaan ja tapahtumarikkaan viikon jälkeen, onkin mukava välillä rauhoittua.
Juhannusruusujen tuoksuista Juhannusta kaikille!



P.s. ne Adlibrikseltä tilaamani langat, joiden toimitus otti niin päähän
saapuivat pari päivää postauksen jälkeen.