Ei Pikkukissa, vaan Mummo.
Kävin tällä viikolla vuosittaisessa diabetestarkastuksessa
ja luin juuri äsken lääkärin kirjoittaman lausunnon oma kannasta.
Jännitin vähän labratuloksia, koska onhan tuossa ruokavaliossani paljonkin petraamista.
Sain taas tämän vuositarkastuksen jälkeen intoa pitää paremmin huolta itsestäni.
Ja saihan tuo lääkärin lausunto hymyn huulille.
Syksy väistyy talven tieltä täällä itärajallakin.
Aamulenkillä oli taas tie valkoinen ja pikkupakasta ilmassa.
Talitintit koputtelevat päivittäin talon nurkkia.
Olemme ostaneet jo monia kiloja auringonkukan siemeniä
ja ahkerasti linnut niitä lintulaudalta noukkivatkin.
Mummon syksy on mennyt mummoillessa.
Olen kuitenkin nyt osannut pitää myös vapaapäiviä,
päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua, ei erikoisempia kotitöitä,
vaan ihan vain kotoilua.
Paljon on tullut myös neulottua villasukkia syksyn aikana,
uusi tuttavuus langoista on minulle Kaupunkilanka,
jota metsästän verkkokauppojen alennuslangoista.
Edelleenkin neulon vain ihan perusvillasukkia,
niitä, joita voi neuloa hämärässäkin ja ilman ohjetta.
Silmälääkärikäynnillä syksyllä huomattiin molemmissa silmissäni kaihi,
joka nyt sitten huonontaa näköä ennenkuin on kypsä leikattavaksi.
Jo nyt jännitän leikkausta valtavasti.
Mutta niin kauan kuin vaan voin, jatkan neulomista.
Ihanan raikasta viikonloppua kaikille!
