Lankalaihis marraskuu 2015

Lankalaihis onnistui tässä kuussa hyvin.
Kesäkuun lisäksi marraskuu oli toinen kuukausi, jolloin ei tullut yhtään lankaostoja.  Jeee!
Kulutus oli tässä kuussa 1300 g eli 3020 metriä.
Koko vuoden kulutus on 12993 g eli 32138 metriä ja ostot koko vuonna 7697 g eli 18444 metriä.  Tästä tulee nettokulutukseksi
tänä vuonna 5296 g eli 13694 metriä.

Aika moiset määrät lankaa on tullut käytettyä, niin ja ostettuakin.
Mutta en olisi ikinä uskonut ilman muistiinpanoja, että kulutan lähes 13 kg lankaa vuodessa ja vielä joulukuun kulutus puuttuu.

Syö hyvin

Tänään oli diabeteshoitajalla käynti.  Sain "syö hyvin" ohjeita.  Periaatteessa sitä tietää kyllä, miten pitäisi syödä, mutta miten sitä muistaisi tehdä niin.  Omasta asenteestahan se on nyt pitkälti kiinni, miten verensokeritason saan laskemaan.  Lääkkeet on nyt kunnossa, ruokavalio pitäisi vielä saada kuntoon.  Paheenani on herkuttelu.  Karkkeja ja makeita pullia on vaikea vastustaa.  Diabeteshoitaja sanoikin, että kaikesta hyvää mieltä tuottavasta ei pidä kieltäytyä, mutta niitä pitää syödä vain harvoin ja vähän.  Nauttia silloin, kun syö.  Sitten muulloin syödä terveellisesti, hedelmiä syönkin jo reilusti, mutta kasvisten määrää on vara lisätä reilusti.  Vaaleat pastat, riisit ja leivät pois.  Kyllä se siitä sitten.  Viimeistään joulun jälkeen.

Tulomatkalla pysähdyin lähikaupassa ostamassa lisää joulupostimerkkejä.  Valaistu joulukuusi lumettomalla pihalla, oli orvon näköinen.  Kylän ilmoitustaulu kaupan ulkoseinällä sai tällä kertaa lahjoittamani sukkapussin tarjolle.  Villasukat kokoa 43 odottavat siinä tarvitsijaa.  Huomenna vesijumppaan mennessä aion ajaa kaupan ohi ja tarkistaa, onko sukat vielä paikallaan.

Joulukortit ja ensimmäinen adventti

On taas se aika vuodesta, kun osoitekirja kaivetaan esille.  Perinteisesti olen kirjoittanut joulukortit silloin, kun Mies on kaveriporukan pikkujoulu-/saunaillassa ja joudun odottelemaan sitten kutsua hakemaan. Niin nytkin.
Tänä vuonna en tee itse joulukortteja, vaan kaivoin varastostani edellisinä vuosina käyttämättä jääneet.  En koskaan muista kaupalla ollessani, paljonka joulukortteja lähetän ja olen sitten ostanut niitä summamutikassa.  Viime vuonna tein joulukortit itse ja niitäkin jäi muuta ylitse.
Ensin pitää tarkistaa joulukorttilistalta, kuka on mennyt yhteen jonkun kanssa ja kuka eronnut ja kenen lapset ovat jo omillaan ja kenelle on syntynyt vuoden aikana pienokaisia.  Olen vielä sen verran vanhanaikainen, että pidän todellakin joulukorttilistaa.  Lapset ovat nauraneet, että jos äiti ei saa joltain joulukorttia, niin se vetää nimen yli listaltaan.  Toivottavasti vaan posti kulkee ennen joulua.
Huomenna on ensimmäinen adventti ja partiolaisten joulukalenterin ensimmäisen luukun saa jo avata.  Hyvää adventtisunnuntaita!

Ontelokuteiden jämät

Tässä nyt on sitten viimeiset ontelokuteet virkattuna koriksi ja pannunaluseksi.
Yritän kovasti kiriä tätä loppuvuotta myös lankalaihiksen suhteen, vaikkei nämä ontelokuteet siinä mukana olekaan.
Olen vähitellen onnistunut olemaan myös ostolakossa uusien lankojen suhteen.  Paljolti siksikin, kun rahaa on mennyt nyt tähän asuntoasian järjestämiseen. 
Tänään tuli taas ikävä tieto, että muuttoilmoitusta ei voikaan tehdä vielä, vaan lopputarkastus tulee tehdä ennen sitä.  Taas tätä byrokratiaa eli valmiiseen taloon pitää tehdä lopputarkastus ja sitten vasta saa "muuttaa".  Käytännössähän olemme jo täällä. 
Edellisestä lopputarkastuksestakaan ei ole kauaa, kun viimeiset jutut eli viemäröintiasiat on tarkastettu vajaa pari vuotta sitten. 
Voisi siis olettaa, että lopputarkastus sujuisi nopeasti, kunhan vaan saadaan sovittua aika siihen. Nyt joulun alla olisi muutakin puuhaa, mutta muuttoilmoitus pitäisi tehdä tämän vuoden puolella, jotta kiinteistövero tulisi sitten ensi vuonna pienempänä.  Kaikenlaisia kiemuroita tuossakin asiassa.  Ymmärrän nyt hyvin,  miksi monet asuvat mökeillään ilman, että ryhtyvät muuttamaan sitä vakituiseksi asunnoksi.  Pitävät vaan postiosoitteensa jossain muualla.

Virkatut matot

Kuvausassistentit olivat turhankin ahkerina ja halusivat itse kuviin.  Taitaa siellä omakin villasukan kärki vilahtaa kuvassa.  Minulla oli varastossa kahta eri sinistä sävyä ontelokudetta ja virkkasin niistä sekä neliön että kuusikulmion muotoisia mattoja, jotka sopivat hyvin meidän vessaan.
Nyt lopuista teen vielä pari koria niin sitten on noikin ontelokuteet käytetty loppuun.  Pikku hiljaa ennen vuoden vaihdetta vähenee nämä käsityövarastotkin, kun vielä malttaa olla mitään uutta ostamatta.

Harmaa päivä

Tänään on ollut harmaa ja synkkä päivä monestakin syystä.  Minun piti tänään mennä tuonne suurempaan kaupunkiin tapaamaan pitkästä aikaa kahta ystävääni, mutta meidän maantie oli siinä kunnossa, että Mies suositteli kotiin jäämistä.  Hänelläkin oli mennyt kaksinkertainen aika töihin ajaessa, kun tie oli niin sohjoinen ja minun ajotaidoillani, olisin päätynyt ojaan.
Synkkää ja harmaata on ollut ulkonakin.
Tällaisena päivä ei voi muuta tehdä mielialan kohentamiseksi kuin ottaa päiväunet Koiran ja
Pikkukissan kanssa.  Kissaa ei saa viereen päivällä.  Eilen, kun sää lämpeni, tuli myös katolta lumet pois.  Sekös oli Koirasta pelottavaa.  Kohina ja jymähdys.   Kun Koira ryntäili ikkunasta toiseen ja haukkui, säikähti Pikkukissakin ja meni sohvan alle.  Se ei vaan muistanut, ettei enää mahdu entisestä paikasta pois, niinpä pari-kolme kertaa jouduin nostamaan sohvaa ja onkimaan Pikkukissan sieltä pois.  Illallakin oli rauhallista, kun Kissa nukkui päiväpeittomme alla, Koira päivysti ikkunasta toiseen kiertäen ja Pikkukissa oli sohvan alla.
Tänään Koira haukkui vielä varmuuden vuoksi katolle ja lumipenkoille pihalla.

Tarvitsetko

 

Olen jo pitkään suunnitellut, että voisin lahjoittaa noita tekemiäni juttuja johonkin paikalliseen.  En ole löytänyt tältä paikkakunnalta muuta kuin maahanmuuttajille suunnattua avustustoimintaa.  Niinpä sitten ajattelin kokeille toimisiko tämä.  Laitoin pusseihin imetyskaulakoruja ja tuttiketjuja sekä yhdet villasukat.  Tein niihin laput, joissa luki;  tarvitsetko......, ota käyttöön, ole hyvä.  Eilen kävin ensi kertaa paikallisessa neuvolassa, jossa siis oli tämä influenssarokotuskin.  Samalla reissulla laitoin tuttiketjupussit esitepöydälle ja imetyskaulakorut vauvan hoitopöydälle.  Sukkapussin laitoin nastalla ilmoitustaululle.  Toivottavasti tarvitsevat löytävät.  Ensi viikolla menen käymään diabeteshoitajalla, joten voin jatkaa lahjoistusoperaatiotani ja laittaa sinne ilmoitustaululle vaikkapa miesten villasukat. 

Tänään

Tänään olikin sitten synkkä ja pimeä päivä.  Eilinen auringonpaiste oli muisto vain.
Kävin tänään ottamassa influenssarokotteen.  Saan sen riskiryhmään kuuluvana.  Jonoa siellä oli edelleenkin, vaikka varsinaiset rokotuspäivät olivat jo muutama viikko sitten.  Rokotuskohta ei ole kipeytynyt eikä  muitakaan oireita tullut.  Toivottavasti myös rokote on tehokas.
Samalla kaupunkikäynnillä kävin myös optikolla.  Toisen silmäni näkö on paljon heikompi kuin toisen, eikä sitä saanut optikon keinoilla paremmaksi.  Onneksi toiseen silmään vahvuuden lisäys toi parannusta ja yhteisnäkö silmillä on vielä hyvä linsseillä korjattuna.  Olen lähes sokea ilman silmälasejani, aamulla ensimmäiseksi laitan ne silmille ja illalla viimeiseksi otan pois.  En pysty edes kotona liikkumaan ilman laseja.  Koska ne ovat minulle niin tärkeät, yritän kalleudesta huolimatta uusia ne tarvittaessa.  Lähinäkökin on iän myötä huonontunut, joskin ilman laseja näen tosi lähelle hyvin.  Tarvittaessa olen siis ottanut aina lasit pois ja tihrustanut ilman laseja pienet tekstit.  Nyt tätä lähinäköäkin korjattiin.  Optikko suositteli hankkimaan erikseen lukulasit, mutten raaskinut.  Jos lasit edullisilla kehyksillä maksavat noin 1500 euroa, ei siihen enää halua toisia laseja ostaa.  Onneksi nykyään voi silmälasiliikkeissäkin maksaa osamaksulla.  Eihän sitä eläkeläisellä muuten olisi varaa.  Aina näköjään löytyy jotain maksettavaa, vaikka kuinka olisi säästeliäs.  Nyt on ollut noita rakennuslupa- ja poikkeuslupamaksuja, kohta on joulu, sitten keväällä on taas käytävä hammaslääkärillä ja lääkekulutkin tulee kolmen kuukauden välein.  Sellaista se on, ei helpota eläkkeelläkään.
Olenkin harmitellut sitä, että kun jouduin yllättäen eläkkeelle, niin en ollut mitenkään varautunut siihen taloudellisestikaan.  Minunhan piti olla vielä yli kymmenen vuotta työelämässä ja lapsetkin olivat juuri muuttaneet nuorinta lukuunottamatta omilleen eli olisin vihdoinkin voinut saada jotain itselleni.  Nyt sitten kävi niin, että jouduinkin eläkkeelle ja nuorin lapsikin vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä.  Ei jäänyt itselle sitä vaihetta, jolloin koko palkan olisi voinut tuhlata itseensä.
Elämä on.  Epäreilua.  Yllättävää.  Jatkuvaa taistelua. 

Eilen

Eilen puut olivat vielä kauniita, joskin  raskaan lumen peitossa.  Meillä ei ole ollut sähkökatkoja, vaikka lunta on paljon myös sähköjohtojen päällä.
Eilen tuli iloinen yllätys postissa.  Saimme rakennusluvan talolle eli tarkoittaa sitä, että jälleen ollaan yksi askel lähempänä mökin muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi.  Laitoin tänään sähköpostilla "muut ehdot" kohtaan selvitykset.  Nyt sitten odotellaan toimistonhoitajan ilmoitusta, että
onko tiedot uudesta asunnosta siirtyneet jo maistraattiin.  Sen jälkeen sitten on muuttoilmoituksen aika.  Rakennukselle pitää vielä pitää ns. loppukatselmus, mutta sen voi siirtää vaikka ensi vuodelle.
Illalla ajoimme vielä tuonne suurempaan kaupunkiin Ismo Leikolan stand up showta kuuntelemaan ja katselemaan.  Hauska mies ja jotenkin niin luonnollinen koheltaja.  Kotiintulo menikin sitten lähelle puolta yötä,  mutta se kannatti.  Vaihtelua arkeen.

Virkattu neliömatto

Meidän vessa on sen mallinen, että siihen pitää olla kaksi mattoa.  Parhaiten siihen sopii yhdessä neliönmuotoinen ja pyöreä.  Suosimastani pyöreästä tähtimatosta kehittelin tälläisen neliön muotoisen maton.  Tämän pariksi pitäisi sitten vielä virkata se tähtimatto.  Sitten saisin laittaa jouluksi uudet matot.  Sininen on lempivärini ja se sopiikin tänne siniharmaaseen taloon hyvin.  Kun veljeni näki kuvan talostamme, niin hän kysyi, että ostitko värin perusteella.  Siniharmaa väritys sopii mielestäni myös tänne rantamaisemiin.  Sisällä seinät ja katto ovat valkoiset, mikä antaa pieniin tiloihin avaruutta ja rauhoittaa.  Piristystä voi aina lisätä verhoilla tai värikkäillä tyynyillä.

Rohkeus

"Ei pidä jämähtää sellaiseen mistä ei varsinaisesti nauti", tämä teksti iski silmääni viimeisimmästä Me-lehdestä, jonka nappasin lähikaupassamme käydessä.
Kun olen märehtinyt oman elämäni tylsyydessä ja miettinyt valintojani, niin se tärkein mikä on noussut esille, on rohkeuden puute.  Jos olisin ollut lapsena rohkeampi, olisin vaatinut enemmän huomiota, mennyt kesälomalla sukulaisten luo eri puolille Suomea ja harrastanut ja kokeillut erilaisia asioita.  Jos nuorena olisin ollut rohkeampi, olisin valinnut eri koulut, eri poikaystävät, eri opiskelupaikkakkunnat. Olisin mennyt ulkomaille harjoittelemaan,  matkustellut  eri maissa.  Jos minulla olisi aikuisena ollut enemmänn rohkeutta, en olisi jämähtänyt niihin töihin, joista en nauttinut.  Jos minulla olisi ollut enemmän rohkeutta, niin en olisi jämähtänyt huonoon parisuhteeseen, vaan lähtenyt jo aiemmin irti siitä. 
Muutamia "poikkeavia" juttuja olen elämäni aikana rohjennut tehdä.
Olen uskaltanut pitää välivuoden ylioppilaaksi tuloni jälkeen yli 35 vuotta sitten, jolloin välivuosi käsiteenä oli tuntematon.  Olen uskaltanut ja saanut kolme lasta, vaikka se oli lääketieteellisestikin riski.  Olen uskaltanut erota, vaikka se ei sukuni periaatteisiin sovikaan. Olen siksi suvun musta lammas ja kuten nuorin veljeni sen kerran sanoi, olemme hänen kanssaan sukumme köyhällistöä.  Ei sukumme kuulu Suomen rikkaisiinkaan, mutta omassa pienessä lähisuvussa olemme veljeni kanssa poikkeuksia.  Lähisukumme on täynnä menestyneitä yrittäjiä, uraa luoneita toimihenkilöitä, korkeasti koulutettuja nuoria.  Ehkä heillä on ollut sitä rohkeutta tehdä ja uskaltaa, kokeilla ja tehdä onnistuneita valintoja.
Jos minulla olisi sama rohkeus, olisin viime kesänä mennyt niihin pääsykokeisiin ja lähtenyt opiskelemaan tai perustanut sen haaveilemani yrityksen, ottanut riskejä ja toiminut.
Mutta minusta on kasvatettu kiltti tyttö, se joka syntyi perheen toiseksi tytöksi ja jonka jälkeen vanhempani saivat kaipaamansa pojan ja vielä toisenkin. Se oli silloin tärkeää, jotta heidän uurastuksensa sai jatkajan.  Ei tyttöjä silloin arvostettu.  Siskoni osasi valita oikein, meni opiskelemaan haaveilemaansa alaa, uskalsi lähteä ulkomaille asumaan perheensä kanssa ja on osannut tukea miestään ja lapsiaan eteenpäin elämässään.  Minä taas en ole koskaan tiennyt mikä minusta tulee isona.  Tein vain töitä ja yritin selvitä elämäni läpi.  Pelkäänpä, että olen tartuttanut tämän arkuuteni myös lapsiini.  Toivon, että heillä olisi rohkeutta tehdä niinkuin heistä itsestä tuntuu eikä jämähtää sellaiseen mistä ei varsinaisesti nauti ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Viikonlopun aikana

 

Viikonlopun aikana lähes kaikki tekemiset liittyivät lumeen.  Ja sitä lunta on täällä paljon.  Mies sai korjattua lumilingon ja linkosi kotitiemme ja oli ylpeä osattuaan sen uudella vuosimallin -59 traktorillaan.  Pikkukissakin pääsi kokeilemaan ulkona olemista.  Ei arkaillut samalla tavalla kuin aikanaan Kissa päästyään ensi kertaa  ulos.  Pikkukissa tavalleen uskollisena oli rohkea ja liikkui pihassa ja kävi talon ja auton alla.

Koira puolestaan seurasi perässä ja vahti "lastaan".  Vanhempi Kissamme taas seurasi tätä kaikkea turvallisen välimatkan päässä rappusilla.  Ihmetteli varmaankin, että mitä toi rääpäle täällä ulkona tekee, eihän se osaa metsästääkään.  Pikkukissa pääsi sen verran ulkoilun makuun, että maukuu ulko-oven vieressä ulospäästäkseen.  Yksin sitä ei vielä uskalla laskea, mutta silloin, kun itsekin puuhaamme pihalla, niin se voi turvallisesti ulkoilla.

Tytön ja Vävyn ollessa viikonloppuna yökylässä, laitoimme Tytön kanssa rannassa olevaan pikkukuuseen jouluvalot ajastettuna niin, että palavat iltaisin kuusi tuntia.  Nykyisin, kun noita valoja saa myös pattereilla toimivia, niin voi yksittäisen pienen kuusenkin koristella omaksi ja metsäneläinten iloksi.
Saimme vihdoinkin vietyä uuden postilaatikkomme  naapurin postilaatikon viereen.  Emme vieläkään ole saaneet virallisesti muutettua tätä vakituiseksi osoitteeksi, mutta laatikko on nyt jo valmiina.
Tänä aamuna kävimme Koiran kanssa aamulenkillä ja kurkkasin postilaatikkoonkin.  Ilokseni postinjakaja oli noteerannut laatikkomme ja sieltä löytyi ensimmäinen postimme.  Kuinka sitä voikaan ilahtua pienestä mainospostisesta!
Viikonloppuna tuli myös virkattua.  Tytön ja Vävyn vessanmaton trikookuteesta jäi ylimääräistä ja virkkasin niistä toiveiden mukaan koreja.  Kaksi isompaa ja yksi pienempi.
Seuraavaksi pitäisikin saada vihdoinkin omaankin vessaan uudet matot.

Kissanpäivät

 

Pikkukissa osaa nauttia elämästään.  Aamulla hurjasti leikittyään, nukahti korituoliin.  Pikkukissalla on tapana nukkua mitä eriskummallisimmissa asennoissa.  Eilen illalla Pikkukissan nukkuessa, vaihdoin verhot ja pöytäliinan, laitoin ikkunoille kynttelikköjä sekä pieniä enkeleitä, tonttuja ja poroja.  Pikkukissa heräsi, hypähti penkille ja katsoi unenpöpperöisenä ympärilleen.  Taisi hetki mennä, että tajusi olevansa kotona, vaikka ympäristö oli muuttunut.  Mies arveli, että koristeet eivät saa pitkään olla paikoillaan, mutta vain yksi tonttu oli aamulla tiputettu. Isompi Kissa, jo useamman joulun kokeneena, katseli tuttuja esineitä ja näytti Pikkukissalle, että tämä nyt vain kuuluu jouluvalmisteluihin. 

Päiväkahville

 

Aamulenkillä oli jo huopatossukeli.
Eilisen synkistelyn jälkeen kävely lumisessa luonnossa teki hyvää.  Koirakin oli taas innoissaan, kun pääsi pihapiiristä kauemmaksi haistelemaan.  Näimme matkallamme myös Rajavartioston auton kierroksellaan.
Lahden peräosa näytti olevan jo jäähyyhmässä, vaikka lämpötila on ollut vain muutaman asteen pakkasella.
Sain illalla silitettyä ja ripustettua pari päivää sitten ompelemani verhot ikkunaan sekä vähän siivottua.  Kuinka paljon paremmalta tuntuikin tänä aamuna herätä, kun ei ollut niin pölyistä ja ikkunalaudoilla paloi kyntteliköt.
Pienet asiat merkitsevät paljon tai ehkä niihin kiinnittää enemmän huomiota, kun viettää suurimman osan ajasta kotona.  Töissä ollessa ei ennättänyt nauttia pienistä asioista samalla tavalla.  Pitänee nyt keittää päiväkahvit, istua rauhassa ja katsella ulkona talipallon kimpussa pyöriviä talitinttejä ja nauttia siitä, että tämä on nyt mahdollista.

Tähtimatto

On niin vaikeaa kuvata, kun on koko päivä pimeää.
Tämänkin virkatun maton pitäisi olla viininpunainen.  Näyttää joulun punaiselta enneminkin.
Tyttö osti trikookudetta Joensuun Taikasormet messuilta ja pyysi että tekisin heille samanlaisen vessan maton, kun olin aiemmin tehnyt mustasta kuteesta.
Tämä kude oli mukavan tuntuista virkata ja tuon tähtikuvion osaan tehdä ilman ohjettakin.  Kudetta keriessäni huomasin, että se oli useammassa pätkässä ja siksipä pelkään sitä, miten matolle käy kunhan se joutuu pesukoneeseen.  Siihen saakka se palvelee vessan mattona Tytön ja Vävyn luona.

Jotain tänäänkin

Olen niin väsynyt, turhautunut ja katkeroitunut. Väsynyt siihen, että kotityöt jäävät aina lopulta minulle.  Kun en jakasa siivota, niin ei sitä tee kukaan mukaan.  Näin on ollut aina ennenkin ja niin on nytkin. Ja kun on sotkuista, niin mielikin on sotkuinen ja rauhaton.  Yritän vähentää tavaraa tuloksetta, aina sitä vaan tulee lisää.  Koko ajan on tunne, että pitäisi siivota, mutta kun ei jaksa.
Olen turhautunut siihen, etten saa mitään aikaiseksi. Yritän kuntoutua ja aloittaa uusia juttuja.  Mutta niitäkään en saa lopulta tehtyä.  Olen katkeroitunut, miksi juuri minä, miksi minulle käy näin, miksi muut onnistuvat elämässään ja menevät eteenpäin.
Ja ehkä eniten, olen väsynyt siihen, että olen niin yksin.  Tiedän, että osasyy on minussa itsessäni, en jaksa pitää yhteyttä.  Mutta osasyy on myös tässä paikkakunnan vaihdoksessa, paikkakunnan, josta en tunne  ketään.  En voi kävellä kaupungilla, pysähtyä juttelemaan tuttujen kanssa, vaihtamaan kuulumisia.  En voi soittaa kaverille, että tavattaisiinko kahvilla.  Ei ole ketään kelle kertoa murheista, iloista, suruista.  On muutamia ystäviä, joille ennen pystyin kertomaan, nyt he ovat liukuneet pois elämästäni.  Onko syy sairasteluissani, olenko rasittanut heitä liikaa vai ovatko he muuten vaan itse kiireisiä, onko elämämme erkaantuneet niin paljon?
Olkoon syy mikä tahansa, niin pahalta se tuntuu.
Oletteko joskus menneet johonkin tilaisuuteen, jossa jotain pitää tehdä parin kanssa ja huomanneet, että olette ainut jolla ei ole paria?  Yritätte siinä sitten olla niinkuin ette välittäisi ja teette ohjeen mukaan kuten parhaiten yksin pystytte.  Näin käy, kun ei tunne ketään edes vesijumpasta.
Olen yrittänyt etsiä täältä jotain vapaaehtoistyötä, mutta sitäkään ei tunnu löytyvän kuin maahanmuuttajien auttajana ja siihen en koe sopivani.
Tiedän, että kunhan saan jonain päivänä siivottua, keitettyä kahvit ja ulkoiltua Koiran kanssa, nautin taas tästä paikasta ja rauhallisuudesta.  Mutta jos tämän paikan saisi siirrettyä 100 km etelämmäksi, niin en aikailisi, vaan toimisin.

Kahvipusseista

Vuosi sitten aloin kerätä kahvipusseja.  Sain avukseni veljeni perheen ja vanhempani, Tytöltä ja Vävyltäkin tuli jokunen.  Yhteensä kahvipusseja oli pikkasen vajaassa vuodessa kertynyt 90 kappaletta, josta samanlaisia eli Juhla Mokka kahvipusseja oli 82 kpl.  Ollaan siis suvussa melko yksituumaisia kahvimaun suhteen.  Ompelutyötä ajatellen oli helpompaa, kun pussit olivat samanlaisia, pystyi leikkamaan ne samoista kohden mittaamatta. 
Aluksi suunnittelin peseväni pussit, mutta totesinkin, että ne ovat tarpeeksi puhtaita ja kahvin tuoksu vain parantaa tuotetta.
Jäykähkön pussin ompelemisessa oli omat haasteensa, mutta näin kasseistakin tuli jämäkät.  Näissä ei ole käytetty mitään muita tukimateriaaleja, sangatkin on tehty pusseista.  Yhteen kassiin meni kaksikymmentä pussia.  Nämä on siis tehty kaksinkertaisiksi. Kaikkiaan tein kolme kassia.
Näistä tuli mielestäni aika kivat.  Kaksi niistä menee pussien kerääjille joulun aikaan ja yksi jää itselle vaikkapa lankakoriksi.
Pusseja jäi vielä käyttämättä, joten teen niistä vielä jotain muutakin. 
Esimerkiksi erilaiset korit onnistuisivat näistä.
Nyt vain pitää jatkaa kahvin juomista.  Juhla Mokkaa tietenkin!