sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lomailua




Kun on eläkkeellä, niin on aina loma.  Ei se ihan näinkään mene, ainakaan minulla.
Kun Miehellä on lomaa niin silloin minullakin on.
Nyt on lomailtu yhdessä, vaikka ensimmäisenä lomapäivänä sattui
 jo kuukausi sitten varaamani käsihoito.
Elämäni ensimmäinen, jo oli aikakin.
Oli niin ihanaa hemmottelua, että tätä toivon jatkossakin lahjaksi.


Vaikka lähes joka päivä on satanut vettä, niin on se aurinkokin välillä paistanut.
Ollaan saatu ihastella kauniita iltoja.




 Kummityttönikin kävi äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
Sain ystävältäni ihanat keltaiset ruusut.


Vaskiviikon konserttiinkin ennätin Diabetesyhdistyksen kanssa.
On ne vaan niin sykähdyttäviä hetkiä.


Lakkasuollakin ollaan käyty pari-kolme kertaa.
Suo on tuossa ihan kotitiemme toisella puolen ja tunnin reissulla tulee useampi litra kerättyä.
Korvessa asumisen etuja, kuten ystävälleni totesin.


Onkireissullekin ennätimme yhtenä iltana.
Kyllä se vaan on niin rentouttavaa tekemistä.


Kalasaalistakin tuli, useampi ahven ja iso hauki, joka laskettiin takaisin.
Kalat piti tietenkin savustaa ja samalla siinä herkuteltiin vaahtokarkeilla.
Loman ensimmäinen viikko on siis sujunut kaikin puolin leppoisasti,
vaikka joka päivä on jotain touhua ollutkin.
Alkuviikolla mennäänkin ystävien luo yökylään Koiran kanssa.
Leppoisaa sunnuntain jatkoa!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa - helteinen keltainen



 Keltainen on värinä minulle aivan vieras.
Keltaisia vaatteita tai tekstiilejä ei minulta löydy.
Keltaisista kukista kyllä pidän yli kaiken.


Juuri tuon vierauden vuoksi välitsinkin tähän keskikesään tämän värin.
Ongelma tuli vain siinä, että mitä siitä tekisin.
Harkitsin jo, että tekisinkö villasukat, mutta sitten näin kaupassa tällaista keltaista puuvillalankaa.
Ja mitäs siitä sitten voisi tehdä?
Keltaisia kukkia tietysti.


Tein vähän isompia ja vähän pienempiä kukkia.
Näitä voisi käyttää somisteena johonkin tai liittää vaikka korttiin.
Eiköhän nämä johonkin tule käytettyä.
Tällä kukkaryhmällä osallistun Sirpukan solmuissa blogin Vuosi väriterapiaa haasteeseen.











sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viikonlopun kuulumisia



Viikonloppuun mahtui taas monenlaista.
Perjantai-illaksi olimme varanneet liput Arttu Wiskarin jäähallikeikalle.
Sitä ennen kuitenkin sattui taas ikäviä juttuja.
Miehen äidin avopuoliso sai jonkinlaisen kohtauksen ja joutui sairaalahoitoon.
Koska Miehen äiti ei tule toimeen yksin,  vietiin hänetkin sitten sairaalaan.


Tilanteen ratkettua, lähdimme sovitusti keikalle.
Arttu Wiskarin näin ensimmäistä kertaa livenä ja keikka oli loistava.
Lisäksi Arttu vielä yllätti yleisön tulemalla lavalle lämppärinä toimineen
paikallisen Ape and the band kanssa.
Ilta oli mukavan rento.


Kävimme vielä ennen kotiin paluuta yöpalalla Miehen alkavan loman kunniaksi.


Aamukahvit maistuivatkin sitten terassilla joulutorttujen kera.
Siivosin pakastinta tulevia marjasatoja varten ja löysin vielä rasiallisen
jouluksi tehtyjä minijoulutorttuja.  Maistuivat näin kesälläkin.


Lauantaina hoideltiin sitten Miehen äidin asioita ja käytiin kuuntelemassa Pihasoittoa.
Vaskimusiikkia keskellä päivää ulkona.


Täällä alkaa mansikkasato vasta kypsyä ja teimmekin kesän ensimmäisen
mansikkakakun pikku Prinssin joitakin päiviä sitten olleen puolivuotissyntymäpäivän kunniaksi.
Saimme siis Tytön ja Vävyn pikku Prinssin kera vierailulle.


Puolivuotissynttärilahjaksi olin löytänyt pikkuiselle koko 22 olevat
Muumi-Reinot, samanlaiset kuin itselläni.
 Koira hoiti taas paimentamistehtäväänsä täysillä.
Tällä kertaa vartioi pikku Prinssin päiväunia.
Nyt alkaa vihdoinkin Miehen kesäloma, ei aivan niinkuin olisimme toivoneet,
mutta eiköhän sitä lomaakin ennätetä viettää, vaikka noiden "vanhusten" asioita hoidettaisiinkin.
Mukavaa alkavaa viikkoa!





lauantai 22. heinäkuuta 2017

Koiraoljyä kissalle



Meidän ihanalla, ulkoilevalla sisäkissallamme on kaunis kiiltävä musta turkki
paitsi "alaselästä" hännän yläpuolelta.
Liekö se tällaisten hieman isompi kokoisten (lihavien) kissojen ongelma,
koska myös Tytön vanhemmalla isokokoisella kissalla hilseilee turkki myös.
Olemme epäilleet, ettei kissat yllä pitämään sitä kohtaa puhtaana itse.


Sain Butik-O:sta testiin Koiraöljyä, mutta shelttimme ei nyt
sitä tarvinnut. Koska öljy käy myös muille lemmikki- ja tuotantoeläimille,
niin päätin kokeilla sitä Kissallemme.


Öljyn annostelu ja levittäminen on helppoa pipetin avulla. 
Näin levittäminen on myös siistiä eikä sitä leviä ympäriinsä.
Öljyä voi levittää useamman kerran päivässä hoidettavalle alueelle.
Se sopii sekä ihon että tassujen hoitoon, estämään hilseilyä, kuivuutta ja kutinaa.
Öljy ei sisällä lääkeaineita vaan luonnon omia marja-, kasvi- ja hedelmäöljyjä.
Ecoil koiraöljyä ei ole testattu eläimillä ja se on säilöntäaineeton.
Säilyvyys 18 kk huoneen lämmössä.


Levittäminen kävi helposti, Miestä tarvittiin apuun vain, koska halusin ottaa kuvan.
Levitin öljyä vain kerran päivässä muutamia päiviä.
Turkki kiilsi, muttei esim. kädelläkään silitettäessä jättänyt kättä öljyiseksi.


Jo muutaman päivän käytön jälkeen turkissa ei näkynyt hilseilyä.
Suunnitelmissani on viedä tätä myös koekäyttöön Tytön kissalle 
ja laittaa silloin tällöin jatkossakin myös Kissamme turkkiin kuivuuden estämiseksi.
Tätä kyllä riittää, on sen verran riittoisaa.
Nyt voit hankkia tätä ja muutakin edullisesti, sillä
tarjouskoodilla "MummoJa Koira"
saa kaikista Butik-O verkkokaupan tuotteista -15 % (ei aletuotteista)
ja kuponki on voimassa 29.7. asti.
 Suosittelen nyt hankkimaan myös Saaren Taika tuoksuetikoita,
joista on tullut isommat pullot. 
Näistä kirjoitin Pyykkipäivä postauksessani toukokuussa.


Kiitos Butik-O ja Kauppiatar blogiyhteistyöstä.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Hiljaisuus ja kova ikävä



Pikku Prinsessa lähti eilen kotimatkalle.
Mummo ja Vaari istuu tässä kuvassa hänen kanssaan puun juurella katulampun valossa.
Ennen lähtöä ennätettiin tehdä vielä paljon asioita.


Kun pikku Prinsessa oli parin kuukauden ikäinen ja lomalla täällä itärajalla,
niin kävimme Reposuolla patikoimassa ja makkaran paistossa.
Nyt pikkuisesta on tullut jo iso itse kävelevä kolmevuotias ja kävimme uudestaan saman reissun.
 Paluumatkalla satoi kovasti, mutta sekään ei häirinnyt.
Pikku Prinsessa tykkää todella paljon retkeillä,
ei retkien tarvitse olla lähimetsää kauemmas, kunhan ollaan luonnossa.
Ihana piirre Helsingissä syntyneelle ja kasvavalle, juuret  kuitenkin täällä Itä-Suomessa.


Tiistai iltana kävimme vielä kesäteatterissa.
Aiemmin kävin useamminkin, mutta Mies ei ole kovin innostunut lähtemään,
mutta nyt Pojan perheestä sain seuraa.
Pikku Prinsessakin oli mukana, todella hyvin jaksoi olla,
välillä isin kännykästä Ryhmä Hau'ta katsellen.
Tykkään kesäteattereiden tunnelmasta, aidosta eläytymisestä,
mahtavista talkooporukoista ja luonnon äärellä esiintymisestä.
Ennen teatteria pääsin vielä syömään paikalliseen hotelli-ravintolaan,
jossa jälkiruuaksi sattui vielä herkkuani, suklaamoussea tai suklaapuuroa
kuten pikku Prinsessa sitä nimitti.


Pojan perhe lähti paluumatkalle tosiaankin eilen iltapäivällä ja lähdin heidän kyydissään
"keskustaan", jotten jäisi tänne kotiin yksin ikävöimään.
Kunhan nyt tämän ja huomisen selviäisin niin sitten alkaa Miehelläkin jo loma.
Olen vähitellen koonnut pikku Prinsessalta kesken jääneitä leikkejä
lelulaatikoihin odottamaan seuraavaa käyntiä.
Ikävä on nyt jo kova.


Vaikka sitä väsyykin pikkuisen seurassa niin antaahan se niin paljon.
Eilen illalla todettiin Miehenkin kanssa, että lyhyemmissä pätkissä voisi olla vaikka useamminkin,
mutta pitkä yhtäjaksoinen lomailu väsyttää meitä molempia.
Harmi, kun tuota välimatkaa on niin paljon ja yksin ei voi vielä matkustaa.
 Mietin tuossa, että onneksi nykyaikana sitä kuitenkin näkee useammin ja
voi pitää yhteyttä muutenkin.
Mitenhän ne äidit ja mummot selvisivät ikävästään, joiden lapset lähtivät aikoinaan
Ruotsiin ja kävivät vain kerran vuodessa kesällä kotiseudullaan.
Me onneksi nähdään useammin.  
Seuraava varma sovittu tapaaminen on syyskuun eka viikonloppu.
Sitä ennen ainakin skypetellään.


Koirakin on odottavan oloinen.
Hänkin tottui paimentamaan pikku Prinsessaa ja odottaa
varmaankin, että kohta hän jostain esille putkahtaa.
Toivottavasti pikku Prinssi vanhempineen tulisi viikonloppuna käymään.


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ikääntyminen ja borrelioosi, osa 2



Meillä täällä itärajalla kukkii nyt vasta juhannusruusu,
ainakin Vaarin talolla, jossa vietimme Miehen kanssa vuorokauden 
vapaapäivän isovanhemmuudesta Pojan ja Miniän käydessä
ystävineen "mökillä" ja jatkaessa sitten Ilosaarirockiin.
Olen ollut Pikku Prinsessan kanssa juhannuksesta alkaen lähes koko ajan.
Välissä oli yksi pitkä viikonloppu, jolloin kävimme ystäväpariskunnan kanssa
paikallisessa musiikkitapahtumassa ja samaan viikonloppuun mahtui myös
perhepiirissä sattunut onnettomuus, josta olen luvannut olla kirjoittamatta.
Kuitenkin ne päivät menivät  säikähdyksessä, huolessa ja  asioiden selvittelyssä.
Lisäksi tuon viikonlopun jälkeen minulla todettiin borrelioosi
 aiemmin tapahtuneen punkin pureman seurauksena  ja sain kahden viikon antibiottikuurin.


Olen siis käynyt ylikierroksilla jo pitkään.
Niinpä en "vapaapäivänkään" aikana osannut rentoutua
vaan pesin viisi koneellista pyykkiä, niin viisi,
normaalipyykit + oksennuspäivän vuodevaatteet,
järjestelin ja siivoilin Vaarin talolla ja hoidin asioita kaupungilla.


Borrelioosidiagnoosin jälkeen ihottumarakkulat selässä levisivät ja
toinen rykelmä rakkuloita tuli kylkeeni.
Päätä on särkenyt, iho kyljessä on ollut kosketusarka ja
ajoittain niveliä on särkenyt.  Olen myös ollut todella väsynyt.
En osaa sanoa, että onko kivut ja väsymys johtuneet borrelioosista 
vai pikku Prinsessan kanssa touhuamisesta.
Enhän ole edes Prinsessan päiväunien aikaan osannut nukkua,
vaan valmistellut välipalaa ja ruokaa, tiskannut ja juonut rauhassa kahvit!


Nyt näyttää kuitenkin siltä, että rakkulat alkavat kuivua.
Antibiottikuuria on vielä jokunen päivä jäljellä.
Luin tänään netistä, että Sirpa Selännekin oli saanut borrelioosidiagnoosin
viime kesänä ja mietti, että tuleeko oireita vielä jossain vaiheessa.
Borrelioosihan voi oireilla vuosienkin jälkeen.
En kuitenkaan osaa sitä pelätä, tulee, jos tulee.
Iän myötä erilaisia kolotuksia ja särkyjä on muutenkin tullut lisää.
 
 
Vaikeampaa minun on hyväksyä se tosiasia, etten jaksa.
En jaksa, vaikka olisi miten kivaa ja mielenkiintoista tekemistä,
en, vaikka nautin pikku Prinsessan kanssa olosta ja ikävöin häntä
jo yhdenkin päivän aikana.
Haluaisin jaksaa olla molempien lasten lasteni kanssa.
Pikku Prinssikin kasvaa koko ajan ja on todella valloittava
ja alkaa kiinnostua enemmän ja enemmän leikkimisestä.


Mieli kyllä aina tekisi touhuta vaikka mitä, mutta kun ruumis ei jaksa.
Sitä kait pitää itseään niin nuorena ja touhukkaana vielä,
vertaa siihen, mitä ennen jaksoi ja teki.
Ja itse vertaan aina myös  muihin ikäisiini, jotka tuntuvat jaksavan 
ja olevan niin nuorekkaita vielä.
Viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana olen vanhentunut ainakin kymmenen vuotta.
On todella vaikeaa hyväksyä oma rajallisuutensa
ja luulenpa, että myös läheisten on tätä vaikea ymmärtää.
 
 



Hedelmäjäätelöä



Juhannuksena tein ensimmäisen kerran tätä ja 
nyt Pikku Prinsessan ollessa vierailulla, tein lisää.
Yksinkertainen, terveellinen ja helppo "jäätelön korvike".
Sopii sekä Pikku Prinessalle että Pikku Prinssille
eli myös vauvoille. Ja maistuu myös aikuisillekin.


Itselläni ei ole blenderiä, mutta onnistui sauvasekoittimellakin.
Banaania, päärynää, kiivi ja avokado.
Kaikki vain sekaisin.


Sitten vain jäätelömuotteihin ja pakastimeen jäätymään.


Nämä häviävät nopeasti pieniin ja myös vähän isompiinkin suihin,
joten kuvia valmiista ei ennättänyt ottaakaan,
pitihän minunkin saada osani!




torstai 13. heinäkuuta 2017

Onnea viisivuotiaalle Koiralle!



Tämä ihana hurmuri valoitti meidät kaikki viisi vuotta sitten syyskuussa tullessaan meille.
Surumielinen katse jo pienenä.


Koiramme syntyi 13.7.2012 ja heti kun saimme, kävimme katsomassa sitä ja sisaruksia.
Vierailimmekin useasti ennen kuin saimme sen kotiimme.


Yhteiselomme on sujunut hyvin jo alusta asti.
Paljon olemme kokeneet yhdessä.
Vaikka sinusta ei tullut emosi mukaista menestynyttä agilitykoiraa ja
sinut laitettiin ulos jäähylle pentukurssiltakin,
löytyy sinusta valtava määrä myötäelämisen taitoa ja lohduttajaa.


Tässä telmit siskosi kanssa parivuotiaana. Kummasti tunnistitte toisenne heti.
Siskostasi tuli menestynyt näyttelykoira, sinulla korvat eivät nousseet pystyyn
 ja kasvoit vähän liian suureksi,
vaikka turkkisi onkin erityisen hyväkuntoinen ja kauniin värinen.


Veden ääressä olet aina viihtynyt, mutta veteen sinua ei ole saanut kuin kerran vahingossa,
jolloin putosit laiturilta yritettyäsi juosta veneen kyytiin.


Mielestäni olet todella kaunis koira ja niin tärkeä minulle ja monelle muulle.


Pikkukissan otit "pennuksesi" ja paimennettavaksesi.
Isompaa ja vanhempaa Kissaa kunnioitat, olihan se talossa jo ennen sinua.
Uusia paimennettavia olet saanut niistä "pikkuihmisitä", joita on perhepiiriin tullut mukaan.



Omia leluja sinulla on paljon.
Muutama todella tärkeä ja mieluinen, joita otat aina unileluksikin.


Oikein hyvää syntymäpäivää uuden lelun myötä!