Chicago

Eikö olekin tyylikäs?

Tykkään tästä, vaikka mitään erikoista sidettä kaupunkiin ei olekaan.

Olisiko tämä tai kentis joku muu valintasi

Kaupunkijulisteen  verkkokaupasta.

Käy osallistumassa blogiarvontaani  ja voit voittaa sen itsellesi.

Osaanko arvostaa tarpeeksi

Kesäinen maisema olohuoneemme ikkunasta ja minä vaan istun sisällä ja virkkaan.

Tätä mietin eilen ja ajattelin, että kun mökkimaisemasta tulee arkipäivää,

unohtaa sen, miten hieno se oikeastaan onkaan.

Samoin ihmettelin aina turistien intoa Punkaharjulla,

syntymäkunnassani, nyt itse ihailen sitä harjumaisemaa hiljalleen harjutietä ajaessamme.

Nautin tietenkin suunnattomasti täällä asuessamme tästä maisemasta.

Kesäisin täällä ei edes ole niin hiljaistakaan,

veneliikenne pitää siitä huolen.

Mutta koska asumme täällä jatkuvasti, tulee arki väistämättä eteen,

eikä voi jatkuvasti vain ihailla ympäristöä.

Kyllähän se kesä kuitenkin täällä tuntuu kesältä,

aikaisempaan kaupunkiasumiseen verrattuna.

Enkä väsy koskaan ihailemasta järven pintaa,

sen värejä ja väreilyä.

Taas on juhlien aika

On taas se heti vuodesta, kun posti tuo kutsuja valmistujaisiin.

Meillekin saapui yo-juhlakutsu.

Kiitos, aina on mieltä lämmittävää, kun saa huomata, että

meidätkin halutaan mukaan.

Mutta sitten se toinen puoli.

Juhlijaa on aina muistettava lahjalla.

Päänvaivaa se harvoin tuottaa, koska nuoret ainakin toivovat

mielellään rahalahjaa.

Mutta jos kevääseen sattuukin useampi valmistujaisjuhla,

niin kyllä se taloutta jo vavisuttaa.

Toinen, suurempi päänvaiva on; mitä päälle?

Voiko saman juhla-asun laittaa saman perheen kolmannen ylioppilaan

juhliin? 

Voiko arkisemman tunikan laittaa, kun sille on käyttöä muulloinkin?

Uusiin vaatteisiin ei nyt olisi varaa.

Juhlissa olisi kuitenkin hyvä olla sellainen asu, jossa viihtyy,

eikä tunne itseään ali- tai ylipukeutuneeksi.

Jos vaate kiristää tai tuntee olevansa liian arkinen,

menee koko tilaisuus pilalle.

Kyllä miehillä on helppoa, sama tumma puku kelpaa juhliin kuin juhliin

vuodesta toiseen.

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan.

Arvonta

Olen asunut elämäni aikana 13 eri osoitteessa viidellä eri paikkakunnalla.

Punkaharju on syntymäkuntani ja sillä on aina  paikka sydämessäni, mutta

yksi paikkakunta on silti ylitse muiden.

Joensuu on kuitenkin aina SE kaupunki.

Edelleenkin koen olevani joensuulainen, vaikka olen jo neljä vuotta asunut muualla.

Tämä Kaupunkijulisteen Joensuu on muisto siellä vietetyistä vuosista.

Selkeä ja yksinkertaisen kaunis.

Onko sinulla jotain erityistä paikkakuntaa, josta haluaisit muiston seinällesi

tai onko kenties haavetta, minne haluaisit matkustaa?

On valintasi sitten Kuopio, New York tai Oulu,

niin voit nyt voittaa 50x70 cm julisteen valitsemastasi kaupungista itsellesi

Kaupunkijulisteen valikoimista. 

Käy katsomassa valintasi yli 200 julisteen valikoimasta ja

kerro se kommenttikentässä yhteystietosi kanssa.

Arvonta päättyy 3.6.18 klo 23.

P.s. Kaupunkijulisteella on tosi nopea ja ilmainen toimitus,

itse tilasin viikonloppuna ja keskiviikkona sain jo ilmoituksen postista.

Kotikaupungin juliste olisi hyvä lahjaidea myös valmistuvalle nuorelle.

Kiitos yhteistyöstä Kaupunkijuliste /Arttu

 

Kunnostusta ja taas lähti lapasesta

Kun ostimme tämän talon, niin ulko-ovi oli todella haalistunut ja surkean näköinen.

Ostin sitten puuöljyä ja ovi muuttui kuin uudeksi ja on edelleenkin

viiden vuoden jälkeen hyvässä kunnossa.

Kaivoin öljypullon esille.

Ulkomuoto oli hieman kärsinyt ulkovarastossa säilytyksestä,

mutta aine oli vielä ihan ehtaa tavaraa.

Tämä vanha pöytä oli ollut parvekkeella anopillani kesät, talvet.

Ensin haaveilin, että maalaisin sen tumman harmaaksi.

Olen katsellut ulkotiloihin soveltuvia maaleja useasta paikasta,

mutta harmaata en ole onnistunut löytämään ja toisaalta,

pienikin purkki ulkokalusteille soveltuvaa maalia,

maksaa yli 10 euroa.

Siksipä turvauduin puuöljyyn,

Ensin vähän hiomista.

Sitten "maalausta".

Talon takana oli hellepäivänäkin riittävän varjoista puuhastella.

Koira hoiti vartiotehtävää mallikkaasti.

Ja kuten niin usein, homma lähti taas lapasesta.

Eli käsittelin myös terassilla olevan penkin.

Ja rantasaunan ulko-oven sisäpuolelta. Ulkopuolelta on sininen.

Ulko-ovi oli vuosien myötä kärsinyt kosteudesta ja tummunut.

Kyllä tämänkin käsittely kannatti.

Vielä olisi lähes puoli pulloa jäljellä, todella riittoisaa.

Mitähän vielä voisi öljytä.

Kaikenlaista puuhaa

Kaikenlaista puuhaa on viimeisen viikon aikana riittänyt.

Jostain syystä nämä vuositarkastuksetkin osuvat kaikki samalle kuukaudelle.

Olen käynyt hammaslääkärissä, diabeetikkojen silmänpohjakuvauksessa,

sekä rinta- ja kohdunkaulasyöpätarkastuksissa.

Osallistuin myös paikallisen diabetesyhdistyksen tutustumisiltaan paikallisessa kenkäkaupassa.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ollut aiemmin käynyt siellä.

Todella monipuolinen valikoima ja asiantunteva opastus.

Toinen asia, mikä täytyy tunnustaa, on se, että kummasti nämä mukavat, tilavat ja mukautuvat "mummokengät" alkavat tuntua parhaimmilta jaloissa.

Eivätkä ne edes näytä niin "mummokengiltä", toisaalta mummohan jo olen ja

mummoiässäkin.  En ole koskaan tykäänytkään korkeista koroista ja

juhlakengät tuntuvat aina olevan niin epämukavat jaloissa.

Harmi vaan, että jos haluaa mukavat juhla- tai arkikengät,

niin ne kyllä maksavatkin melkoisesti.

Viime viikolla tapasin myös entisen työkaverini pitsan merkeissä.

Kyllä siinä useampi tunti meni kuulumisia vaihtaessa,

joten jälkiruokakin maistui.  Ihanaa kyllä oli nähdä ja jutella.

Lauantaista sunnuntaihin saatiin Pikku Prinssi ensimmäistä kertaa yksin yökylään,

Tytön ja Vävyn viettäessä ystäväporukan kanssa Tytön 30 v syntymäpäiviä.

Tarkkaan Pikku Prinssi seurasi Vaarin hiekkalaatikon katoksen korjausta,

mutta päätti sitten kuitenkin leikkiä laajemmalla hiekka-alueella.

Onneksi on tullut säilytettyä noita omien lasten leluja,

nyt niille on käyttöä.

Hyvin meillä meni ensimmäinen yökyläily,

tottakai yöllä herättiin muutaman kerran,

mutta sain hyvin rauhoiteltua ja uni jatkui.

Uudestaan sitten viimeistään Ilosaarirockin aikaan.

Eilen sitten lähdettiin iltakalalle.

Isommalla veneellä ja moottorilla päästiin koskikin ylös ja isommalle järvelle.

Mies sai kaksi ahventa, mutta minä vain muutamia nykäisyjä mato-ongella.

Mutta mikäs sen rentouttavampaa kuin katsella kohoa järven pinnalla.

Kolmas kerta toden sanoo

Muistattekohan nämä; neulomani kaulurin sekä kietaisuhuivin ?

Huomasin muutama viikko sitten, etten ollut käyttänyt huivia kertaakaan

vaan pitänyt entistä, mieleistä, ohuempaa huivia.

Purin jälleen kerran.

Koska väri on pikku Prinsessan mielivärejä ja lanka kutiamatonta

Baby merinoa ja Alpaca silkkiä,

niin neuloinpa Prinsessalle lapaset jo ensi syksyksi.

Vaikka lapaset näyttivät valmiina isoilta,

ei ne sovitettaessa kovin isot olleetkaan.

Ehkä ne jo syksyllä ovat sopivat.

Ja kun lankaa vielä jäi,

niin neuloin sitten vielä sukatkin.

Ehkä nyt en enää pura näitä.

Mutta huomasinpa neuloessani ja purkaessani sen,

että hyvin langat kestivät vatvomistani.

Kissanpäivät

Pitkän, kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen meitä on hellitty kissanpäivillä.

Aurinkoa ja lämpöä.

Pikkukissakin on nauttinut ja viettää suurimman osan vuorokaudesta ulkona.

Viikonloppuna oli taas reissuillaan jopa yli vuorokauden.

Alkukesästä aina hermoilen, että pärjääkö se,

eihän metsän eläimet vaan syö sitä,

tuleeko se takaisin ollenkaan.

Isompi ja vanhempi, aikoinaan viisi vuotta elämästään sisäkissana viettänyt Kissamme on sisällä vietetyn talven jälkeen alkanut myös ulkoilla terassilla ja sen ympäristössä.

Koirakin on ulkona seuranani ja nauttii kesän tulosta.

Kuumalla ilmalla pitää aina houkutella se välillä sisälle viileään ja juomaan vettä.

Luin viime toukokuun 23.päivän postauksesta, 

että silloin oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja pääsin haravoimaan pihateitä.

Nyt sain eilen jo pihatiet haravoitua ja grillikatoksenkin siivouttua kesää varten.

Joka kevät olen haravoinut pihatiet ja rannalle vievän tien sekä oikopolun

kävyistä ja havun neulasista.

Tänä keväänä olen hieman laiskistunut (vanhentunut?) tai sitten

järkiintynyt enkä enää kerännyt metsäalueelta kaikkia maahan tippuneita oksia,

vain suurimmat.

Välillä piti pitää mehutaukoja.

Mikäs näissä maisemissa on hetki istahtaakin ja nauttia olostaan.

Nyt ei ollut edes itikoita riesana, vaikka niitä muutama iso jo saunailtana

vilvoitellessamme nähtiinkin.

Vesi on tänä vuonna ennätys korkealla ja laituri osittain veden alla.

Mieskin sai kiinnitettyä virkkaamani valeampiaispesän katon rajaan.

Saas nähdä toimiiko, eka kesää kokeilemme.

Löysin tuollaisen hassun ampiaisenkin siihen koristeeksi.

Lunta löytyy vieläkin

Meiltä löytyy kotitien risteyksestä kuvattuna vielä näin paljon lunta.

Tämä alue on varmaankin tuosta vesistöstä johtuen erilainen,

koska reilut kymmenen kilometriä meiltä, on lunta huomattavasti vähemmän.

Talvisinkin täällä on pakkasta enemmän kuin tuolla kauempana.

Päästiin me jo Koiran kanssa metsäteitäkin kulkemaan.

Kyllä Koiralla riitti nuuhkittavaa, kun talven jäljiltä tutki tuttuja reittejä.

Meidän maantien viimeinen viisi kilometriä on hiekkatietä

ja kelirikko näin keväisin.  Joku oli laittanut syviin reikiin mäntyjä merkiksi.

Mietin, että kuinkahan syvä tuo ensimmäinen kuoppa oikein onkaan,

kun puusta näkyy vain vähän latvaa.

Vajaat kymmenen kilometriä meiltä, on silta, jonka kaitella istuu aina kesäisin lokkeja.

Joskus kymmenkuntakin.  Alkukeväästä ovat vähän arempia,

mutta kesää kohti eivät enää vaivaudu autojen ohittaessa lentämään pois.

Meidän lähin kesäkahvila ei ole vielä auennut,

mutta viikonlopun kaupunkireissulla huomasimme kesäkioskin avautuneen.

Tämä on  noin puolessa välin Joensuuhun matkatessamme ja aina mahdollisuuksien mukaan pysähdydymme siihen joko kahville tai jäätelölle. 

Mies osti minulle saunajuomaa.

Olen kuulemma ollut lievästi äkäinen viime aikoina.

Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, kyllä meilläkin lumikasoista huolimatta vihertää jo koivun lehdet.

Kesä tulee itärajallekin kohisten.

Ihanaa äitienpäivää

Onnea äitini,

4 lapsen äiti,

10 lapsenlapsen mummo,

7 lapsenlapsen isomummo.

Onnea minä,

3 lapsen äiti,

2 lapsenlapsen mummo.

Onnea Tyttö ja Miniä,

kumpikin yhden lapsen äiti.

Onnea kaikki äidit, mummot ja isomummot.

Ihana sininen kevät

Kevään ensimmäinen veneretki tuntuu aina parhaimmalta.

Pitkän talven jälkeen pääsee vesille ja katselemaan maisemia järveltä käsin.

Vaikka jollain tavoin pelkäänkin vettä/hukkumista uimataidosta ja pelastusliiveistä huolimatta,

niin silti on ihanaa päästä järvelle.

Ensimmäinen kalareissu on  merkki siitä,

että kevät on tullut meillekin.

Sähkömoottorilla on rauhallista ja hiljaista liikkua lähijärvellä.

Muttei sillä päässyt ylös edes tätä pientä koskea.

Ensimmäinen koskivenekin oli jo tuotu satamaan odottamaan.

Kohta niitä kulkee laiturimme päästä lähes päivittäin.

Yksi kevään merkeistä tämäkin.

Veneillessämme huomasimme majavan yrittäneen kaataa suurta haapaa.

Oli luovuttanut loppusuoralla.

P.s. kaloja ei tällä kertaa saatu.