Villasukkia taas

Villasukkia vaan syntyy, vaikka haastoin itseni tänä vuonna tekemään jotain muutakin.

Villasukat vaan ovat niin helppoja neulottavia, jotta ne pystyy tekemään vaikka seuraisi mielenkiintoistakin tekstitettyä telkkariohjelmaa.

Nämä sukat neuloin vuodenvaihteessa Lankamaailmasta ostetusta tarjoussukkalangasta.

Kerästä saisi varmasti vielä toisetkin lyhytvartiset koon 38 sukat, mutta en itse oikein tarvitse tällaisia ohuempia lisää ja en oikein pitänytkään tuosta värikuvioinnista.

Tämä alkuvuosi on mennyt vähän viime vuodesta palautuessa eli käsitöiden suhteen on ollut melko hiljaista.  Aivot lyö tyhjää ideoinnin suhteen ja toisaalta, kun ei ole tarvetta tehdä mitään.

Silti jotain tekemistä pitäisi käsille olla, en osaa katsoa telkkariakaan ilman neuletta.

Ja onhan siinä se paha juttu, että jos en neulo tai virkkaa, niin sitten etsin jotain syötävää.

Eli mielummin sitten vaikka neulon noita sukkia.

Meidän joulukaktus taitaa olla myöhästelijä.  Joulu meni jo.

Pikku Prinssi

Tässä hän on, meidän pikku Prinssimme, vahva tumma tukka ja mietteliäs ilme.

Ikää kymmenen päivää.

Pikkuinen kuunteli ja selvästi jo katseli hämmästyneenä kuka toi on, joka höpöttelee

hänelle ja sanoo olevansa mummo.

Ensimmäinen skypepuhelu serkullekin, pikku Prinsessalle, on jo soitettu.

Kylläpä Prinsessa vaikuttikin jo isolta tytöltä verrattuna pikkuiseen.

Pikku Prinsessalla on nyt ollut kuumetta ja mummo onkin nyt alkuviikon valmiudessa,

jos tarvitsee hoitoapua.

Miten te, joilla on monta lastenlasta ennätätte tasapuolisesti kaikkialle?
Itse jo mietin tulevia vuosia ja pahimpia flunssakausia, kun mummoa tarvittaisiin parissakin paikassa samaan aikaan. Entäs sitten, kun ja jos Kuopus saa joskus lapsia?

Mummolla pitää sitten kiirettä.

Mies vaan naureskelee, että nythän saat sitä kaipaamaasi tekemistä päiviisi.

Niinpä.

Ja arvonnan voittajat ovat...

Heijastimet ovat todella kivoja pikkulahjoja kenelle tahansa, vauvasta vaariin.

Ne sopivat postitettavaksikin.  Ja ovat todella tarpeellisia.

Sain Heijastinkaupasta arvottavaksi kaksi palkintoa.

Voittajat voivat valita Sulka-heijastimen (Iso Sulka, Pieni Sulka, Saapassulka tai Tuplasulka)

tai sydänheijastimen (Love Or Die tai Stars&Lovers).

Tällä kertaa arvonnan suoritti juuri äidiksi tullut tyttäreni.
Ja voittajat ovat:
Piiuli ja Mirjam-Matilda

Onnea molemmille ja suuri kiitos kaikille osallistuneille!
Muistakaa käyttää heijastinta!

Hissukseen

Mummo ja Koira ovat olleet tällä viikolla aika hissukseen.

Päivät ovat menneet arkirutiineissa sekä kirppistavaroita kootessa.

Blogiin on ollut jotenkin etäinen ote.

Ilmassa on jotain odottamisen tuntua.  En vaan tiedä mitä odotan,

tunne on vaan sellainen, että jotain muutosta tapahtuu kohta.

En osaa oikein selittääkään, enkä ole tietoisesti mitään tehnyt,

 silti, on pysähtynyt olotila, niinkuin jonkin suuren muutoksen alla.

Ehkä kaikki jatkuu kohta kuten ennenkin ja tunne katoaa.

Siihen saakka, odotan jännityksellä.

Vielä muutama tunti aikaa käydä osallistumassa arvontaan.

 

Muistutus arvonnasta ja kortti pikkuiselle

Sain tällaisen lapasheijastimen Tytöltä ja Vävyltä synttärilahjaksi joulukuussa.

Tämäkin on kotimaisen Saintex Oy:n tekemä Taitoshopeille.

Oletko jo muistanut käydä osallistumassa heijastin arvontaan täällä.

Tyttärenpoikani on tänään viikon ikäinen.  Pääsemme häntä katsomaan toisen kerran tulevana lauantaina. Sain tällaisen ihanan lastenvaunukortin

välitettäväksi pikkuiselle.  Nämä kortit tehdään pääasiassa käsityönä Vietnamissa, mutta niitä saa suomalaisesta verkkokaupasta Popupkortit.

 Todella hienot yksityiskohdat.  Kävin kurkistamassa verkkokauppaa ja silmiini sattui ainakin jääkiekko-, kitara- ja merirosvoaiheinen kortti.

Perhoskortti olisi varmasti pikku Prinsessan mieleen.

Käykäähän ihastelemassa, kortin koko on suljettuna 12x12 cm, joten on niissä ollut näpertämistä.

 

Pakkaspäivän lämmikkeeksi

Olen joskus ostanut punajuurivalmiskeittoa ihan kokeilumielessä ja tykkäsin.

Nyt huomasin kaupassa tällaisen pötkylän punajuuri-perunasosetta alle euron hintaan. 

Ajattelin, ettei siinä paljoa rahaa menisi hukkaan, jos epäonnistuisin.

Puolisen litraa vettä, sose ja lisäksi yrttisuolaa ja päälle creme fraichea.

Siitä tuli hyvää.

Keitto on ihanan lämmittävää pakkaspäivän ruokaa ja tuosta tuli 3-4 isoa annosta.

Kannatti kokeilla.

Lopuksi vielä (ja taas) aurinkoisen pakkaspäivän luontokuvia ihan tuosta meidän pihapiiristä.

Postinhakureissulla tien vieren koivut ja pajut olivat saaneet ihanat lumikoristeet.

Karkkisukat ja käännettävät tuplalapaset

Karkkisukat Socki Candy Store langasta (Adlibris).  

Väritys tuo Englannin lakritsisekoituksen mieleen.

Neuletuntuma oli samantapainen kuin Novitan seiskaveikassa, lankakin melko riittoisaa.

Kahdesta kerästä sain sukat kokoa 37-38 ja lapaset  ja vieläkin sitä jäi. 

Voisin kyllä ostaa tätä Socki lankaa muissakin väreissä.  

Onko muilla kokemusta tästä langasta, onko miten kestävää käytössä?

Nyt neuloin tuplalapaset siten, että ne ovat käännettävät.

Lauantaina istuin saunassa ja mietin, että jos vasemman käden lapasen kääntää nurinpäin, 

tuleeko siitä oikean käden lapanen.  Tuleehan siitä.

Lapaset on neulottu samoin kuin aiemmat tuplalapaset.  Nyt neuloin kuitenkin näistä käännettävät.

Yksivärinen lanka on Extra Fine Merino lankaa, joka on pehmeää ja lämmintä.

Kaunis, talvinen luonto

Eilinen päivä oli harmaa, mutta silti tuntui, että kevättä on ilmassa.

Tiet ja piha olivat roskaisia kovien tuulien tiputtamien neulasten ja oksien takia. 

Tänä aamuna luonto oli taas niin kaunis ja erilainen, talvinen.

Lumisade muistuttaa taas, että ollaan vielä tammikuussa.

Tuntuu, että täällä blogissani on aina näitä talvisia puita, 

mutta jostain syystä ne vaan ovat niin kauniita.

 Viikonloppuna oli tavallista kotipuuhaa;  siivoamista, kaupassa käyntiä ja saunomista.

Iltaisin katseltiin urakalla suomalaisia poliisisarjoja Robaa ja Sorjosta.

Noita katsoessa tuli neulottuakin taas tuplalapaset, sellaiset käännettävät.

Lapaset pitää vielä päätellä ennenkuin ne voi esitellä.

Oletteko muuten muistaneet osallistua heijastinarvontaan,

ohjeet löytyvät täältä.

Mukavaa, talvista uuden viikon alkua kaikille!

Ystävänpäivalahjaidea

Eilisiltana, kun kävimme katsomassa uutta tulokasta, pientä tyttärenpoikaa, niin huomasi, miten märkä keli vei tehon auton valoista ja etenkin kaupunkialueella oli katuvaloista huolimatta vaikeaa huomata jalankulkijoita, jotka ryntäilivät tien yli.  Syksyllä pimeiden tultua kiinnitetään paljon  huomiota heijastimien käyttöön, mutta sitten se jotenkin unohtuu.

Jos ne heijastimet olisivat reppujen, takkien ja  laukkujen "koristeita", niin ne olisivat aina paikallaan.

Mutta millaiset sitten kiinnostaisivat mm. nuorisoa tai sopisivat käsilaukkuun.

Ylläolevat AAargh  ja Halloween Pääkallo -heijastimet ovat menossa Ystävänpäivälahjaksi omalle nuorisolleni ja uskon niiden olevan mieleisiä.

Itse, kun asun täällä itärajalla ja pikkukaupunkimme valikoimat ovat melko suppeat monissakin tuotteissa, niinpä käytän melko paljon verkkokauppoja ja sattumalta törmäsin  kotimaiseen Heijastinkauppaan.  Etsin silloin Vävylle pientä nimipäivälahjaa ja löysinkin ihanan Him-bändikoruheijastimen, siis hänen lempibändinsä.  Heijastin löysi heti paikkansa työrepusta.
Ajattelin, että näitähän voisi antaa nimipäivälahjojen lisäksi Ystävänpäivänäkin.

Voitte varmaan arvata, kuka pikku Prinsessa saa tällaisen Kitten-koruheijaistimen omaan päiväkotireppuunsa keikkumaan.  Heijastinkaupasta löytyy siis myös designheijastimia, joita ovat suunnitelleet mm. Eero Aarnio, Elina Aalto, Susanne Hamari, Sanna Pelliccioni, Saara Renvall ja Paola Suhonen.
 Näitä voi todellakin pitää laukun koristeena.  Vai mitä sanotte omaan uuteen laukkuuni laittamastani Saapassulka-heijastimesta,
jonka voi siis nimensä mukaisesti kiinnittää vaikkapa saappaan varteen.  Tyylikäs, eikö vaan?

Saintex Oy on aidosti kotimainen design- , pehmo- ja jousiheijastinvalmistaja Itä-Helsingistä.
Ideointi, suunnittelu ja valmistus tapahtuu Suomessa osin koneellisesti ja osin käsityönä.
Heijastimet täyttävät CE -merkin sekä jalankulkijaheijastin EN 13356 – standardin vaatimukset. Pakkauksesta löytyvä Avainlippu – alkuperämerkki kertoo, että tuotteet on valmistettu Suomessa.

Itselleni uutta on  tämä Veska-heijastin, joka on voittanut Liikenneturvan vuoden 2010 hejastinkilpailun.  Tarpeeksi miehekäs kiinnitettäväksi vaikkapa läppärilaukun tai työrepun hihnaan.

Heijastimen ostolla voi tehdä myös hyvää. Jokaisesta myydystä Ammatti-koruheijastimesta  menee kaksi euroa Naisten Pankki ammatti-kohteelle.  Tästä voi napata oivan idean muistaa naisia Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.

Sitten kaikki askartelijat huomio!
Heijastinkaupasta saa tällaisia LifeSaver nappuloita, joista voi askarrella koruja tai koristella reppuja tai vaatteita.  Itse virkkasin hopeisesta pyöreästä kuminauhasta ja nappuloisa nauhan, jonka voi kiinnittää vaikkapa pikku Prinssin vaunuun tai laittaa Koiran kaulaan tai mihin vaan.  Pikkukissaakin nämä kiinnostivat kovasti.  Suostuisikohan Pikkukissa pitämään tällaista kaulapantaa?!

Sitten mukava uutinen kaikille lukijoilleni!

Sain Heijastinkaupasta/Saintex Oy:ltä arvottavaksi kahdelle teistä designheijastimen.

Voittajat voivat valita joko Sulka-heijastimen (Iso Sulka, Pieni Sulka, Saapassulka tai Tuplasulka)

tai sydänheijastimen (Love Or Die tai Stars&Lovers)

Arvontaan voit osallistua olemalla lukijanani tai liittymällä lukijakseni sekä ilmoittamalla kommenttikentässä, mikä on oma suosikkisi Heijastinkaupan tuotteista sekä minkä palkintoheijastimen valitsisit, jos voittaisit.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 27.1.17 klo 22.00.

Jätä yhteystietosi, jotta voin ilmoittaa voitosta.

Muista näkyä pimeällä ja välitä myös ystävästäsi!

Kuvissa näkyvät tuotteet on saatu blogiyhteistyön merkeissä.

Tuplamummo

Eilen klo 12.12 minusta tuli tuplamummo, kun pikku Prinssi syntyi tähän maailmaan.

Tänään sain hänet  ensi kertaa syliini ja hän hurmasi mummonsa täysin. Olen tuplasti onnellinen mummo. 

Tuplalapaset

Kyllä hommat hoituu, kun on näin suloinen apulainen.

 Muutamassa blogissa on ollut tuplalapaset ja Vävykin käytti sellaisia viimeksi nähdessämme.

Niinpä minäkin päätin kokeilla.  Ensin tein varren paksummasta langasta, 7 veljestä Polaris.

Sitten neuloin lapaset ohuemmalla Extra Fine Merino-langalla.

"Aluslapasen" teon jälkeen poimin silmukat varresta ja tein Polaris-langasta päällislapasen.

 

 Yllättävän helppoa oli neuloa näin.  

Seuraavat teen kuitenkin niin, että lapasista tulisi molemminpuolin pidettävät.

Lapasista tuli lämpimät.

Pikku apulainenkin väsähti kesken peukalon neulomisen.

Suomi 100 vuotta vauvan sukat

Monessa sairaalassa jaetaan sinivalkoisia sukkia vastasyntyneille vauvoille.

Tyttö kertoi, ettei Joensuussa niitä jaeta.  Niinpä sitten jo aiemmin muuhun tarkoitukseen ostamastani sini-valkoisesta Suomi 100 vuotta raitalangasta neuloin muutamat sukat.  Yhdet näistä menee pian syntyvälle pikku Prinssille ja loput lahjoitan jaettaviksi. 

Lanka on Taitojärjestön oma  lanka.

Tex 80 x 4. 75 % villa, 25 % polyamidi.
n.420 m / 100 g.
Puikkosuositus on nro 2,5. Konepestävä.

Hinta kerälle oli 9,90 euroa ja kerästä sai nämä viidet sukat.

Kissa kaipasi tänään hellyyttä ja kapusi syliini, vaikka olin neulomassa.  Eihän se auta, pitää vaan laittaa puikot sivuun  ja silitellä. Nyt työn alla on tuplalapset.  Luin juttua Pia Tuonosen neuleblogista  ja innostuin itsekin kokeilemaan.  Jos onnistuvat, tulee valmiit lapaset esiteltäväksi tänne.

Miten käytät aikasi?

Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt, miten paljon vietän aikaani koneen ääressä päivisin.

Tietenkin ulkoilen Koiran kanssa, teen kotitöitä ja lämmitän mökkiä.  Mutta turhan usein käy niin, että ajattelen vain vilkaisevani jotain netistä ja unohdun sitten lukemaan blogeja ja selailemaan vinkkejä seuraavaksi käsityöksi.  Siinä sitten hurahtaa tovi jos toinenkin.

Seuraan todella monia mielenkiintoisia blogeja ja yritän myös jättää kommentin käynnistäni.  Aina se ei onnistu (jotain teknisiä ongelmia) tai joskus vain ei osaa kommentoida mitään. 

Joskus ärsyynnyn "en ole robotti" testeistä, en todellakaan erota mikä on kaupan julkisivukuva ja mikä ei, enkä sitten haluakaan enää jättää kommenttiani.

Olen myös huomannut, että vierailijoiden määrä omassa blogissa on suoraan verrannollinen siihen miten paljon itse vierailee toisten blogeissa.  Ainakin näin pienellä bloggaajalla.

Itsekin tulee käytyä niiden tuttujen bloggaajien postauksia lukemassa, katsomassa mitä heille kuuluu.

Porukasta tulee aika tiiviskin. Jos jostain vakiokävijästä ei ole muutamaan päivään kuulunut, sitä tulee vilkaistuksi, että onko joku postaus mennyt ohitse.

Yllättävän paljon aikaa kuluu päivittäin tähän, ei niinkään oman postauksen tekoon.

 

Mutta nyt muutaman päivän olen todellakin miettinyt, että vietänkö liikaa aikaani täällä netissä?

Pitäisikö enemmän lähteä ulos jonnekin "ihmisten ilmoille"?

Johtuukohan tämä kevään tulosta vai mistä?

 

My day - Kissa

Kissa, lauman johtaja ja sen vanhin jäsen. 

Kesällä täytän 9 vuotta ja tulin perheeseen alunperin Kuopuksen lemmikiksi.

Sanovat, että minulla on pöllön korvat, tiedä sitä, 

ehkä ne ovat vähän suhteettoman isot päähäni nähden.

Ensimmäiset lähes kuusi vuotta elin täysin sisäkissana kaupungissa 

ja sitten nuo toivat minut tänne maalle.

Muistan ikuisesti sen matkan.  Se kesti ja kesti.  Koira istui häkkini vieressä, mutta pääasiassa näytti siltä, ettei halunnut minua mukaan ja katseli vain ulos ikkunasta.  Minä mau'uin niin kovasti kuin vain pystyin ja kun mikään muu ei auttanut, tein haisevan vastalauseeni.  Emäntä laittoi sitten tuuletuksen täysille ja loppumatka ajettiin kiusallisen hiljaisuuden vallitessa.

Niin tulin tänne maalle.  Ensimmäisenä kesänä opin ulkoilemaan, mutta vain lämpimällä säällä.  Opin myös pyydystämään hiiriä ja toinkin niitä parhaimmillaan parikymmentä terassin rappusille yhdessä yössä.  Vajaat pari vuotta sitten tuli tuo rääpäle, se kiusaa minua ulkona ja siksi pysyttelen pääasiassa sisätiloissa näin talvella ainakin.  Tuo Koira on ihan ok, se antaa minun syödä ruokakupistaankin eikä komentele minua niinkuin Pikkukissalle tekee.  Joskus Koira kyllä kielii emännälle, jos hyppään tiskipöydälle.

Yöni nukun yleensä sohvalla tai sen selkänojalla.  Hyvin harvoin kapuan sänkyyn, viihdyn parhaiten omissa oloissani rauhassa.

Heti kun joku ihminen herää, niin olen haukkana ruokapaikan luona.  Ylennsä päivystänkin melko lähellä, koska haluan olla ensimmäisenä paikalla, kun märkäruokaa jaetaan.

Märkäruoka on herkkuani ja jos syön oman kuppini tyhjäksi hyvin nopeasti, niin ennätän myös Pikkukissan kupille ennen sitä.  Se, kun ei ole ollenkaan niin kiinnostunut ruuasta, syökin mielummin raksuja.

Aamuni alkaa siis ruokailulla, sen jälkeen katselen ulos ikkunasta, odottelen, josko toinen noista ihmisistä ei tietäisi toisen jo antaneen ruokaa ja saisin tupla-aamiaisen.

En ymmärrä miksi tuo Pikkukissa haluaa ulos koko ajan.  Itse viihdyn lämpimässä ja täältä näkee hyvin lintujen ruokintapaikalle.

Pidän itseni hyvin siistinä ja turkkini kiiltääkin kauniisti.

Joskus kaipaan huomiota ja silityksiä ja niitä saa parhaiten, kun menee sinne missä tapahtuu.
Osaan myös keskustella, vastaan, kun kysytään ja osaan myös pyytää ruokaa.  Pikku Prinsessakin oppi täällä käydessään juttelemaan kanssani.

Tuo läppärin päällys on myös mukava löhöömispaikka.  Emäntä ei vaan aina tykkää siitä.

Päiväni kuluvat siis leppoisasti, vietän todellisia kissanpäiviä.

Ruokaa ja lämmintä riittää.  Välillä nuo kyllä valittavat, että olen aina kerjäämässä ruokaa, mutta

silti ne antavat lisää.  Tekemistä en liioin kaipaa.

Silityksiäkin ja hellyyttä saan tarpeeksi.  Emäntä silittelee aina ohi kulkiessaan ja isännältä saan silityksiä, kun iltaisin kapuan hänen syliinsä sohvalle telkkaria katsomaan. Palkitsen sen tarpomalla tassuilla hänen vatsaansa.

Eipä minun päivääni ihmeempiä kuulu.  Ulkoilun aloitan, kunhan lämpötila pysyttelee plussan puolella, siihen saakka nautin olostani täällä sohvalla.