On niin vaikeaa, tietää miten toimia oikein. Asiat muuttuu, painotukset muuttuvat.
Joskus hyvä asia hautautuu provosoivien juttujen taakse.
Kasvoin maalaistalossa, jossa oli lehmien lisäksi kanoja, sikoja, kaneja, vasikoita ja jopa hevonenkin.
Kaikilla eläimillä kanoja lukuunottamatta oli nimet.
Meillä lapsilla omat nimikkolehmämme, joita kävimme harjaamassa navetassa.
Siat oli nimetty naapurin isäntien mukaan; Taavetti ja Jussi.
Keväisin odotettiin, kun lehmät pääsivät ulos. Voi sitä riemua ja hyppimistä.
Ulkona ne saivatkin olla monta kuukautta, kävivät navetassa vain lypsyllä.
Lehmät laidunsivat metsissä, sen ansiosta metsämansikkakin oli yleistä.
Kun kasvoin, moni asia muuttui. Lehmät siirtyivät peltolaitumille, keskityttiin maidontuotantoon.
Ei ollut enää kanoja, ei sikoja, vasikoitakin vain näki vilaukselta.
Sukupolven vaihdoksen jälkeen lehmien pito loppui veljelleni siirtyneellä kotitilalla.
Naapurin poika rakennutti ison pihattonavetan.
Kaipasin vanhoja aikoja.
Oletin, että synnyinkodissani ollut tapa kohdella eläimiä olisi ollut hyvä ja
uudet suuret yksiköt eivät olisi niin hyviä.
Kuitenkin lapsuuskodissani ollut parsinavetta esti lehmien luontaisen liikkumisen talviaikoina.
Toisaalta pihattonavetoista ei lehmät pääse ulkoilemaan, vaikka saavatkin liikkua.
Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Halusin tietää, mistä oikein on kyse.
Miksi tarvitaan lakia eläinten suojelemiseksi, miten eläimiä tulisi kohdella.
Miten ja mihin kaikkeen tämä vaikuttaa.
Uusi eläinlaki (
Into kustannus 2017) kirjassa on useampi kirjoittaja, jotka katsovat uuteen eläinlakiin liittyviä asioita eri näkökulmista erilaisiin tutkimustuloksiin nojaten.
Kun luin kirjaa, niin moni eläimiin kohdistuva toimenpide tai eläinten kasvuoloihin liittyvä asia sai uusia näkökulmia ja aiheutti monasti pahan olon siitä, miten eläimiä sallitaan edelleen kohdeltavan.
Lemmikkien omistajana etenkin koirien liiallinen rotujalostusesimerkit ja pentutehtailu sekä kissojen villiintymään päästetyt populaatiot herättivät ajatuksia.
Vaikka olenkin sekasyöjä, niin yritän ainakin lisätä kasvissyöntiä.
Moni ei halua syödä punaista lihaa, mutta kananlihan (broilerin) kasvatus se vasta tuntuukin pahalta.
Mutta mikä sitten on parasta ja miltä kantilta.
Suomen olosuhteissa ei voi koko vuoden kasvattaa vihanneksia ekologisesti.
Jos haluaa kotimaista tomaattia ja salaattia ympäri vuoden, niin kasvihuonekasvatus on todella suurta energian tuhlausta. Jos taas ostaa ulkomaista, niin sen lisäksi, että ei suosi suomalaista työtä, kannattaa suuria kuljetuskustannuksia.
Entäs sitten villalangat. Onko puuvillalangat parempi vaihtoehto.
Puuvillan kasvatuksessakin on ongelmansa ja ne ovat aina muualta tuotuja.
Entäs sitten hyönteisten syönti. Miten se sopii eläinten suojeluun.
Mikä sitten olisi se oikea tapa syödä, elää ja harrastaa.
Tietoa tulvii kaikkialta. Miten siitä löytää sen oikean.
Kuinka osaa ajatella asioiden eri puolia ja valita sen oikean.
Siksi suosittelen lukemaan tämän kirjan, vaikka ihan vain eri näkökulman takia.
Toinen asia, joka helposti herättää monia ennakkoluuloja on eläinsuojeluyhdistysten yms toiminta.
Kaikki tietävät kettutytöt, salaa kuvatut videot eläintiloilta yms, mutta ei välttämättä nähdä sitä hyvää työtä, mitä esim Animalia tekee eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Itse olen huolissani kissojen lainsuojattomuudesta. Siitä miten paljon kissoja hylätään vuosittain, miten niitä ei kohdella koirienkaan veroisesti.
Animalian Lainsuojaton-kampanjaa edistyksellisen eläinsuojelulain hyväksi ovat monet tunnetut artistit ja suunnittelijat tukeneet suunnittelemalla t-paitoja.
Michael Monroen & Jussi Karjalaisen paidassa on kissat ja mukava teksti.
Ei eläinten oikeuksien puolustaminen vaadi kaikilta turkiseläinten vapauttamista tai
vegaaniksi ryhtymistä.
Jokainen voi omalta osaltaan ottaa asioista selvää, osallistua omalla panoksellaan eläinten olojen parantamiseen. Vaikuttamisen tapoja on useita ja jokaiselle löytyy se omin tapa.
Ensiksikin kannattaa ottaa asioista selvää.
Kirja arvostelukappale/Into kustannus, Lainsuojaton paita/Animalia