Rapiseva lelu

Jo aikoinaan omille lapsilleni, eli yli 30 vuotta sitten,

 tein kankaasta ja rapisevasta pakastepussista ja nauhan pätkistä vauvan käteen sopivan lelun.

 

 Muistan ainakin sen keltaisen joustofroteisen "läpyskän", jonka tein Tytölle, 

se oli kuin litteä banaani

 Pikku Prinssikin sai nyt omansa.  Vaikka näin keväällä ei tule liioin ommeltua,

niin tällaisen pikkutyön tekee vaikkapa sateen ropinaa kuunnellessa, 

kun ulkotöihin ei tee mieli.

 Tikkaan lelun vielä päältä, jotta muovipussi pysyy paikoillaan myös pesun jälkeen.

 Nämä lenkit tulivat suhteessa vähän liian pitkät, mutta tarttuvat siten paremmin pikku käsiin.

Ja hyvin tarttuivatkin. Lelusta saa hyvän otteen ja sitä on mukava rapistella

ja kokeilla välillä, että mahtuuko se suuhunkin. 

Pikku Prinssin sedän, Kuopuksen siis, vanha Pokemon pussilakana

toimii hyvänä leikkimattona.  Eikä lelu irronnut kädestä kovemmassakaan vauhdissa.

Voitin!

Kasvatin ronsyliljan rönsyistä Tytöllekin omat viherkasvit.

Kissa kiinnostui heti ja kasvit piti pelastaa kaapin päälle odottamaan.

Viikonloppuna tehtiin herkullisia hampurilaisia.

Sämpylät valmiita moniviljasämpylöitä, jauhelihapihvit itse tehtyjä

ja grillattuja, välissä myös paistettu kananmuna, tomaattia, salaattia

ja grillattu ananasviipale.  Hankala syödä, mutta hyvää!

Tänään posti toi kotiovelle saakka pitkulaisen paketin, josta paljastui arvontavoittoni.

Voitin Takalo-Roppola-blogin arvonnassa Scheteligin lahjoittaman palkinnon;

Sperlin Bio-sarjan siemenpussit persiljaa, tilliä ja basilikaa sekä   

Jiffy-DecoGro kookoskuitu kasvualustan.  

Liisa Pekkala esittelee videossaan blogissaan miten kasvualusta toimii.

Ohjeen mukaan se on istutusvalmis, kun kanteen leikkaa aukot kasveja varten

 ja lisää 8 l vettä.  Kätevä ja siisti esim. parvekkeelle tai terassille.

Huomenna laitan kasvualustan terassillemme ja kylvän siihen yrttejä.

Minulle tämä on täysin uusi tuttavuus ja onkin mielenkiintoista nähdä se käytännössä.

Kiitos Liisa ja Schetelig Oy!

Arvonnan voittaja

Tänään kotiin ajellessani piti ihan pysähtyä ottamaan kuva siitä, 

miten paljon lunta vielä on paikoitellen tien varsilla.

Me asutaan täällä itärajalla suurinpiirtein Pietarsaaren korkeudella.

Olisi kiva tietää, onko siellä länsilaidalla sama tilanne vai vaikuttaako meri

sen verran, ettei lunta enää ole.

 

Sammakot ovat jo kevätpuuhissaan ja maantien ojat täynnä sammakon kutua.

Oli niin hauska näky, että oli ihan pakko laittaa kuvakin tähän vaikkei juttuun mitenkään liitykään.

Varsinainen asia oli, että Mukava välipala arvonta 

on päättynyt ja voittaja arvottu.

Onnea Tanja!

Laitoin sinulle sähköpostia, vastaathan pian.

Kiitos yhteistyöstä Roberts Berrie

 

Lämmin päivä

Kyllä tuo lämpö saa ihmeitä aikaan.

Tänään lämpötila on jo varjossakin 13 astetta ja aamukahvit oli ihan pakko juoda terassilla.

Nopeasti kylläkin, ettei kahvi liikoja jäähtynyt.

Mutta heti tuli iloisempi mieli ja aktiivisempi olo.

Kissakin on nyt ulkoillut päivittäin jopa useammankin kerran päivässä.

Pikkukissahan oli taas yön omilla reissuillaan ja nukkuu päivän, ne teinit!

Metsätiellä on edelleen lunta paikoitellen, mutta tänään menin eka kertaa tänä keväänä ilman kumisaappaita postia hakemaan, tuntui todellakin jo kesäiseltä.

Vähän tie oli vielä pehmeä, mutta kyllä siitä pääsi.

Aurinko on tosiaankin saanut minutkin aktivoitumaan.

Tänään rapsuttelin saunalle vievän tien ja saunan ympäristön puhtaaksi,

Huomiseksi jätän loput "alapihasta", muuten voi kädet liikaa kipeytyä.

Grillikatoskin pitäsi siivota kesäkuntoon, samoin terassi.  Monta muutakin puuhaa odottaa.

Polttopuitakin pitäisi tehdä kuivamaan ensi talveksi.

Tekemättömien töiden lista on aina loputon.

Nyt kuitenkin tänään nautin ensimmäisestä lämpimästä päivästä.

Ensimmäinen kalareissu

Perjantaina täällä itärajalla satoi rankasti koko päivän.

Koska järvi oli vielä lahden perältä jäässä, nousi hämyinen usva kaikkialle.

Koiran kanssa sitä ihmeteltiin vielä osittin lumiselta laiturilta.

Launtai menikin sitten autolla ajellessa.  Kävimme kotiseudullani vanhempiani tapaamaassa.

Äiti on ollut jo viime syksystä lähtien hoitokodissa, kun isä ei enää jaksanut häntä kotona hoitaa.

Kyllä alzheimerin tauti on ihmeellinen, välillä äiti muisti minut, kyseli lapsista ja muisti jopa kysyä, miten pikku Prinsessa on kasvanut ja kuunteli tarkkaavaisesti, kun kerroin pikku Prinssista. 

 Sitten ajatus taas karkasi ja kysyi, että kuka hoitaa lapsiani nyt kun itse en ole kotona. 

 Yritin vakuuttaa, että aikuiset lapset pärjäävät jo ilman hoitajaa.

Isä valitteli pitkiä yksinäisiä päiviä, muttei kuitenkaan suostu muuttamaan minnekään.  

Onneksi veljeni perhe asuu lähellä ja käyvät päivittäin häntä katsomassa.

Kunpa asuisin lähempänä, niin voisin minäkin käydä useammin.  

Kevään merkkejä nämäkin.

Kevään ensimmäiset munkkikahvit läheisessä kesäkahviossa, joka aukesi taas kesäksi.

Munkit maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin viimekin kesänä.

Vaarin talolla on pelargoniat talvehtineet hyvin ja osa jopa kukkii jo.

Vielä menee aikaa, ennenkuin ne voi täällä meillä ulos viedä.

Vaarin talo on noin 40 km etelämpänä ja siellä jo raparperi on työntänyt lehdet mullan seasta.

Jotenkin tämä meidän nurkkamme on erityisen kylmää seutua ja

 omista raparpereista on vain aavistus nähtävissä.

Sunnuntaina ennätimme vielä illan suussa käymään pienellä veneajelulla.

Jäälauttoja ajelehti läheisessä Kusiaisvirrassa, 

mutta ensimmäinen kalasaaliskin tuli, pieni kuha. 

Oli taas uskomattoman ihanaa ajella hiljaisella sähkömoottorilla,

ihailla järven pintaa ja kuunnella hiljaisuutta, jonka vain lintujen äänet välillä rikkoivat.

Muista osallistua arvontaan.

 

Mukava välipala arvonta

Tässä vaiheessa kevättä ainakin meidän pikku pakastimemme ammottaa tyhjyyttään viime kesänä kerätyistä marjoista.  Muutama karpalopussi on enää jäljellä.

Sainkin hyvän vaihtoehdon maisteltavaksemme.
Kotimainen Roberts berrie valmistaa pohjoisen alueen marjoista juotavia välipaloja
tai iltapaloja tai eväitä, miten sen haluaakin sanoa.
Luku purkin kyljessä esim 139 villimustikkaa, kertoo siis montako marjaa purkki sisältää.

Valikoimassa löytyy vaihtoehtoja jokaisen makuun;

supermarjoja, tehomarjoja ja muumimarjoja.

 Tuotteet ovat maidottomia, gluteenittomia ja niihin ei ole lisätty sokeria.

Lisäksi ne ovat käteviä ottaa mukaan, koska säilyvät huoneen lämmössä.

Makukin oli hyvää.

Paha puoli on siinä, että näitä menisi kerralla useampikin purkillinen.

Purkin kannen alta paljastuu kätevä juoma-aukko.

Tällainen on kätevä, jos vaikka antaa lapselle tai juo itse autoa ajaessa,

kuten minä teen.  Kyllä Kuopus, edelleenkin!

Kokeilin mustikka Berrietä puuron lisukkeena ja se toimi vallan mainiosti.

Ihan kuin mehukeitto, mutta paljon helpompi ja nopeampi.
Jokos teillä on marjat loppuneet pakasteesta?
Jos, niin näitä voi tilata kätevästi Roberts berrien verkkokaupasta.
Niin ja jos olet todella onnekas, voit voittaa vapaavalintaisen Berrie 12-packin itsellesi.
Käy katsomassa Roberts berrie verkkokaupasta minkä paketin haluaisit itsellesi.
Jätä kommenttiin myös yhteystietosi.
Arvonta vain lukijoilleni. Voit liittyä internetversion oikeasta sivupalkista kohdasta lukijat.
Arvonta alkaa nyt ja päättyy  jo torstaina 25.5.17

Tuotteet saatu maisteltavaksi Roberts Berrie, 
joka postittaa myös arvontavoiton.

Apteekki netissä

Olen vähän laiska lähtemään asioille tuonne kylille, 30 km päähän ja
käytän siksi paljon verkkokauppoja. Valikoimakin on suurempi, saan tutkia vaihtoehtoja rauhassa
 ja saan tuotteet joko suoraan omaan postilaatikkoon tai Mies voi tuoda paketin töistä tulleessaan.
Helppoa ja kätevää.
Meitä varoitellaan tilaamasta netistä lääkevalmisteita, koska ei tiedä mitä saa.
Löysin kuitenkin kotimaisen Euran Apteekin, jolla on ihan oikea apteekki Eurassa ja
Apteekkituotteet.fi verkkokauppa.
 Kaiken lisäksi uutiskirjeen tilaamalla saa kaksi mukavaa etukuponkia.

Tein viikonlopun aikana tilauksen, tiistaina sain viestin, että tilaus on otettu käsittelyyn
ja tänään paksu kirjekuori löytyi postilaatikosta.
Tälläinen vaihtoehto sopii mainiosti myös ujoille,
jotka eivät välttämättä halua kaikkea ostaa pienestä tutusta kyläapteekista ;)
Reseptilääkkeetkin voi siis tilata verkosta.

Sain aiemmin jo Apteekkituotteet verkkokaupalta esittelypaketin,
 jossa oli monenlaista ajankohtaista tuotetta itselle ja lemmikeille.
Tuota silmäpuhdistetta tulee varmasti kokeiltua Pikkukissan silmien puhdistamiseen.
Se kun viettää suurimman osan ajastaaan ulkona ja välillä on roskia silmäkulmissa ja nenä töhnäinen.

Ajankohtaista todellakin.  Rakkolaastari paketin nappasi Tyttö itselleen, niitä kuulemma kuluu kesän aikana varmasti samoin kosteusvoidetta.  Triple Dry deodorantti voimakkaan hikoilun estämiseen on kesäaikaan varmasti tarpeen.  Pienet matkakoon Favora-tuotteet on taas mukava ottaa seuraavalle reissulle mukaan, kun menen pikku Prinsessan luo.  Olen ennenkin käyttänyt Favoran tuotteita ja todennut ne hyväksi.

Löysin Apteekkituotteet.fi verkkokaupasta myös hyväntuntuisen hammasharjan.
Hampaiden hoito on nyt erityisen ajankohtaista, kun kävin hammaslääkärin vuositarkastuksessa ja ainakin yksi paikka pitää uusia.  Minulla on punajäkälä suussa, joka aktivoituu aina välillä ja joudun sitä vuosittain tarkistuttamaan, koepalakin on pari kertaa otettu.  Tuosta syystä joudun myös käyttämään erikoishammastahnaa, joka ei vaahtoa eikä sisällä ärsyttäviä aineita.
Olen siis jo vuosia käyttänyt Salutem hammastahnaa, joka sopii suuhuni, mutta sitä saa vain apteekeista, eikä aina kaikista apteekeista sitä löydy.  Verkkokaupasta sitä löytyy varmasti.
Varmaan tilaisin ruuatkin kotiin verkkokaupasta, jos se vain olisi mahdollista.
Tai onhan se jo nyt: laitan päivällä Miehelle viestiä ja hän tuo tavarat töistä palatessaan.
Helppoa ja kätevää!

Yhteistyössä Apteekkituotteet.fi

Kevättä ilmassa

Varma kevään merkki on, kun koskiveneet tuodaan satamaan.

Koko talven on nurkkakuntamme viettänyt hiljaiseloa, vain postiauto ja Rajavartioston auto liikkuvat meidän ja naapurin autojen lisäksi kylätiellämme.

Koirakin on saanut vapaana liikkua postinhakureissullamme.

Nyt ei enää.  Koskiveneet on tuotu jo rantaan ja muutama moottorivenekin jo ajeli lahdellamme.

Liikenne vilkastuu sekä tiellä että järvellä, vaikka lahdenpohja vielä jäässä onkin.

 

Tänä aamune teimme Koiran kanssa pitemmän aamulenkin 

tutkien luonnon heräämistä lähitienoolla.

Näimme ensimmäiset leskenlehdetkin jo kukassaan.  

Sinnikkäästi ne jo lumipenkan reunalla kukkivat.

Lieköhän hirvi mennyt juuri tien yli, kun jäljet  näkyivät näin selvästi kosteassa maassa.

Koira ainakin haisteli jälkiä pitkään.

Mies on parina päivänä kotiin tullessa nähnyt majavan noin vajaan kilometrin päässä kotoamme olevalla lammella.  Vaikka lampi on jäässä, on rannat sulaneet siihen jokien kautta virtaavien vesien ansiosta.  Vesi on noussut melko korkealle jo. 

Majavaa me emme nähneet, vaikka sen katkomien puiden kantoja kylläkin.

Maantielle saakka kuului veden kohina ja kävelimme sivutietä jonkin matkaa etsien 

kohisten virtaavaa vettä.  Löysimmekin majavan tekemän padon.

Vesi oli noussut ympärillä olevaan metsään ja lähitienoon puut olivat päässeet rakennustarvikkeiksi.

Pato ei tainnut vielä aivan valmis olla, majavalla riittää vielä töitä.

Pihassakin on päässyt jo haravoimaan, vaikka lunta vielä ympärillä riittääkin.

Kyllä tuli keväinen mieli, kun sai vähän jo rapsutella.

Jokohan sitä ensi viikonloppuna pääsisi järvelle.

"The more people I meet, The more I like animals."

On niin vaikeaa, tietää miten toimia oikein. Asiat muuttuu, painotukset muuttuvat.

Joskus hyvä asia hautautuu provosoivien juttujen taakse.

Kasvoin maalaistalossa, jossa oli lehmien lisäksi kanoja, sikoja, kaneja, vasikoita ja jopa hevonenkin.

Kaikilla eläimillä kanoja lukuunottamatta oli nimet.

Meillä lapsilla omat nimikkolehmämme, joita kävimme harjaamassa navetassa.

Siat oli nimetty naapurin isäntien  mukaan; Taavetti ja Jussi.

Keväisin odotettiin, kun lehmät pääsivät ulos.  Voi sitä riemua ja hyppimistä.

Ulkona ne saivatkin olla monta kuukautta, kävivät navetassa vain lypsyllä.

Lehmät laidunsivat metsissä, sen ansiosta metsämansikkakin oli yleistä.

Kun kasvoin, moni asia muuttui.  Lehmät siirtyivät peltolaitumille, keskityttiin maidontuotantoon.

Ei ollut enää kanoja, ei sikoja, vasikoitakin vain näki vilaukselta.

Sukupolven vaihdoksen jälkeen lehmien pito loppui veljelleni siirtyneellä kotitilalla.

Naapurin poika rakennutti ison pihattonavetan.

Kaipasin vanhoja aikoja.

 Oletin, että synnyinkodissani ollut tapa kohdella eläimiä olisi ollut hyvä ja

 uudet suuret yksiköt eivät olisi niin hyviä.

Kuitenkin lapsuuskodissani ollut parsinavetta esti lehmien luontaisen liikkumisen talviaikoina.

Toisaalta pihattonavetoista ei lehmät pääse ulkoilemaan, vaikka saavatkin liikkua.

 Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan.  Halusin tietää, mistä oikein on kyse.

Miksi tarvitaan lakia eläinten suojelemiseksi, miten eläimiä tulisi kohdella.

Miten ja mihin kaikkeen tämä vaikuttaa.

Uusi eläinlaki (Into kustannus 2017)  kirjassa on useampi kirjoittaja, jotka katsovat uuteen eläinlakiin liittyviä asioita eri näkökulmista erilaisiin tutkimustuloksiin nojaten.

Kun luin kirjaa, niin moni eläimiin kohdistuva toimenpide tai eläinten kasvuoloihin liittyvä asia sai uusia näkökulmia ja aiheutti monasti pahan olon siitä, miten eläimiä sallitaan edelleen kohdeltavan.

Lemmikkien omistajana etenkin koirien liiallinen rotujalostusesimerkit ja pentutehtailu sekä kissojen villiintymään päästetyt populaatiot herättivät ajatuksia. 

Vaikka olenkin sekasyöjä, niin yritän ainakin lisätä kasvissyöntiä.

Moni ei halua syödä punaista lihaa, mutta kananlihan (broilerin) kasvatus se vasta tuntuukin pahalta.

Mutta mikä sitten on parasta ja miltä kantilta.

Suomen olosuhteissa ei voi koko vuoden kasvattaa vihanneksia ekologisesti.

Jos haluaa kotimaista tomaattia ja salaattia ympäri vuoden, niin kasvihuonekasvatus on todella suurta energian tuhlausta.  Jos taas ostaa ulkomaista, niin sen lisäksi, että ei suosi suomalaista työtä, kannattaa suuria kuljetuskustannuksia. 

Entäs sitten villalangat.  Onko puuvillalangat parempi vaihtoehto.

Puuvillan kasvatuksessakin on ongelmansa ja ne ovat aina muualta tuotuja. 

Entäs sitten hyönteisten syönti.  Miten se sopii eläinten suojeluun.

Mikä sitten olisi se oikea tapa syödä, elää ja harrastaa.

Tietoa tulvii kaikkialta.  Miten siitä löytää sen oikean.

Kuinka osaa ajatella asioiden eri puolia ja valita sen oikean.

Siksi suosittelen lukemaan tämän kirjan, vaikka ihan vain eri näkökulman takia.

Toinen asia, joka helposti herättää monia ennakkoluuloja on eläinsuojeluyhdistysten yms toiminta.

Kaikki tietävät kettutytöt, salaa kuvatut videot eläintiloilta yms, mutta ei välttämättä nähdä sitä hyvää työtä, mitä esim Animalia tekee eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

 Itse olen huolissani kissojen lainsuojattomuudesta.  Siitä miten paljon kissoja hylätään vuosittain, miten niitä ei kohdella koirienkaan veroisesti.

Animalian Lainsuojaton-kampanjaa edistyksellisen eläinsuojelulain hyväksi ovat monet tunnetut artistit ja suunnittelijat tukeneet suunnittelemalla t-paitoja.

Michael Monroen & Jussi Karjalaisen paidassa on kissat ja mukava teksti.

Ei eläinten oikeuksien puolustaminen vaadi kaikilta turkiseläinten vapauttamista tai 

vegaaniksi ryhtymistä.

Jokainen voi omalta osaltaan ottaa asioista selvää, osallistua omalla panoksellaan eläinten olojen parantamiseen.  Vaikuttamisen tapoja on useita ja jokaiselle löytyy se omin tapa.

Ensiksikin kannattaa ottaa asioista selvää.

 

 

Kirja arvostelukappale/Into kustannus, Lainsuojaton paita/Animalia