Kevättä ilmassa

Varma kevään merkki on, kun koskiveneet tuodaan satamaan.

Koko talven on nurkkakuntamme viettänyt hiljaiseloa, vain postiauto ja Rajavartioston auto liikkuvat meidän ja naapurin autojen lisäksi kylätiellämme.

Koirakin on saanut vapaana liikkua postinhakureissullamme.

Nyt ei enää.  Koskiveneet on tuotu jo rantaan ja muutama moottorivenekin jo ajeli lahdellamme.

Liikenne vilkastuu sekä tiellä että järvellä, vaikka lahdenpohja vielä jäässä onkin.

 

Tänä aamune teimme Koiran kanssa pitemmän aamulenkin 

tutkien luonnon heräämistä lähitienoolla.

Näimme ensimmäiset leskenlehdetkin jo kukassaan.  

Sinnikkäästi ne jo lumipenkan reunalla kukkivat.

Lieköhän hirvi mennyt juuri tien yli, kun jäljet  näkyivät näin selvästi kosteassa maassa.

Koira ainakin haisteli jälkiä pitkään.

Mies on parina päivänä kotiin tullessa nähnyt majavan noin vajaan kilometrin päässä kotoamme olevalla lammella.  Vaikka lampi on jäässä, on rannat sulaneet siihen jokien kautta virtaavien vesien ansiosta.  Vesi on noussut melko korkealle jo. 

Majavaa me emme nähneet, vaikka sen katkomien puiden kantoja kylläkin.

Maantielle saakka kuului veden kohina ja kävelimme sivutietä jonkin matkaa etsien 

kohisten virtaavaa vettä.  Löysimmekin majavan tekemän padon.

Vesi oli noussut ympärillä olevaan metsään ja lähitienoon puut olivat päässeet rakennustarvikkeiksi.

Pato ei tainnut vielä aivan valmis olla, majavalla riittää vielä töitä.

Pihassakin on päässyt jo haravoimaan, vaikka lunta vielä ympärillä riittääkin.

Kyllä tuli keväinen mieli, kun sai vähän jo rapsutella.

Jokohan sitä ensi viikonloppuna pääsisi järvelle.