Pelkästään siitä ilosta, että eilen iltayöstä sivun näyttöjä yhteensä-mittariin pyörähti täyteen 40000, päätin ilahduttaa lukijoitani arvonnalla. Juhannuksen aikaan nuoriso kyseli, että mikä minun blogini tavoite on, mihin tähtään, miksi teen tätä? Ei minulla ole blogillani tavoitetta, en tähtää mihinkään, mutta se miksi teen tätä, on selvänä mielessäni. Olisihan se tietenkin hienoa, jos mummo näin vanhoilla päivillään olisi Suomen suosituin mummobloggaaja, joka saisi kutsuja kaikkiin mahdollisiin blogitapaamisiin ja paikallinen postimies kantaisi joka päivä monta pakettia monenlaisia tavaroita yhteistyökumppaneilta. EI! Ei se olisi hienoa. Ensinnäkin, minulta puuttuu rohkeus mennä isompiin ja pienempiin tapaamisiin, välttelen jopa sukulaisten ja ystävien juhlia sekä harmillisesti jopa yleisötilaisuuksia. En toivo saavani runsaita pakettimääriä, minulle tulisi hirveät paineet kirjoittaa jokaisesta, kiittää jokaisa lähettäjää ja kehua tuotteita, vaikken niistä pitäisikään. Ja mitä minä niillä kaikilla edes tekisin. Minulle paras saamani lähetys on ollut lukijaltani saamani posti, siis ihan oikea posti. Se lämmitti mieltä. Samoin ystäväni, entisen työkaverini toteamus, että kun hän lukee blogiani, tuntuu siltä, että itsekin olisi ollut mukana.
Mutta miksi sitten teen tätä. Olen jo monta kertaa ajatellut lopettavani, mutta olen kuitenkin kokenut tämän mieltä virkistäväksi harrastukseksi. Olen kuitenkin suurimman osan vuotta yksin päivät kotona, jolloin ei ole juttelukaveria, ei ketään kenelle kertoa mitä näin postinhakureissullani tai mitä ajatuksia herätti juuri lukemani blogikirjoitus. Kun kirjoitan blogiini, niin tuntuu aivan siltä kuin juttelisin jollekin ja jos vielä saan kommentin, niin sehän on kuin keskustelua. Ilahdun suuresti jokaisesta kommentista. Luen itsekin säännöllisesti monia blogeja ja on kuin olisin heidän tuttavansa, jolle kerrotaan päivän kuulumiset.
Tyttö kysyi kerran, että ihan itsekö maksat arvontapalkinnot ja postimaksut. Ihan itse.
"Kun sinulle annetaan. saat hetken onnen, mutta kun itse annat, tunne kestää"
Ja jokainen harrastushan maksaa jotain.
Olen ostanut Kukkea luonto kirjan paikallisesta kirjakaupasta. Siinä
on joka aukeamalla jokin ajatelma, kannustava mietelause tms ja
väritettävä kuva.
Olen saanut Avonilta tilaamieni tavaroiden mukana meikkinäytteitä, joista voi katsoa lisätietoja
avonin kotisivuilta.
Avonilta olen ostanut myös kynsienvahvistaja-tuotteen. Nämä tuotteet haluan lahjoittaa yhdelle teistä lukijoistani. Tällä hetkellä blogini sivupalkissa oleva jäsenet-määrä näyttää 28. Olisi kiva jos tietäisin teitä olevan paljon enemmän.
Niinpä, ne arvonnan säännöt.
Voit osallistua arvontaan, jos olet Mummo ja Koira -blogin jäsen, liityt jäseneksi tai ilmoitat mitä muuta kautta seuraat blogiani.
Lisäarvan saat, jos blogini löytyy sinun blogisi sivupalkin blogiluettelosta.
No niin, nyt te luulette, että kyllä se sittenkin haluaa olla se suosituin mummobloggaaja, kun haluaa lisää jäseniä ja mainontaa. Ei sittenkään, kuten pikku Prinsessa sanoo, vaan minusta olisi hauska kuulua johonkin ryhmään, kuten esim. toisen blogin blogiluetteloon.
Arvonta päättyy jo ensi maanantaina eli 4.7. klo 24. Pikku Prinsessa saa sitten arpoa tiistaiaamuna voittajan.
Ihanaa, kun olette olemassa!
"Elämää ei pidä säästellä, se pitää käyttää!"
Nyt sitten vaan komenttikenttään tietoa ja olet mukana arvonnassa. Muista ilmoittaa myös yhteystietosi.