Nyt onnistui kissa

Ikävintä käsitöissä on viimeistely.  Siinä vaiheessa intoni lopahtaa.  En millään enää jaksaisi yhdistellä ja päätellä, sen takia yritänkin aina keksiä työskentelytapoja, joissa jää vähemmän yhdistämistä ja päättelemistä.  Nytkin tein kissan takajalat, vartalon, pään ja korvat yhtenä palana.  Lisäksi tietenkin sitten etujalat ja häntä.
Ei tuosta ensimmäisestä kuvasta voisi arvata, mikä on tulossa.
Tällainen punaruskea pyöreävatsainen, hieman pienipäinen ja lyhythäntäinen kissa siitä tuli, aivan esikuvansa näköinen.  Terveisiä vaan Tytön  ja Vävyn Kissaherralle.

Lankana on varastoistani löytyneet kaksi kerää Novitan Joki lankaa, joka on sopivan karvaista tähän tarkoitukseen, muttei sopivaa aivan pienen lapsen leikkeihin, jää siis mummolaan odottamaan.
Kait tämä sitten kissaa muistuttaa, kun  Mieskin sen siksi tunnisti.