En ole koskaan ollut mitenkään innostunut ruuanlaitosta. Se on aina tuntunut jotenkin pakottavalta velvollisuudelta. Lapsille piti tehdä itse ruuat vauvasoseista alkaen. Ensimmäisellä kissallamme oli myös erikoisruokavalio, jolle keittelein jauhelihaa ja riisiä ja lisäsin apteekista saatua jauhetta, josta en muista mitä se oli. Mies on tottunut jo ennen minua syömään paljon eineksiä, joten hänen taholtaan ei ruuanlaittovaatimuksia ole ollut. Syö kyllä mitä teen, mutta lämmittelee eineksiä, jos en tee. Ainoa mitä hän ei halua syödä on kaaliruuat, joista minä taas pidän. Minä taas en syö ollenkaan kalaa, josta hän taas pitää. Eilen minun alkoi tehdä mieli kaalikeittoa ja sovittiin, että hän sitten syö kalaa. Koska en todellakaan ole mikään hyvä ruuanlaittaja, niin etsin ohjeita netistä. Kaikissa tuntui olevan jotain selaista ainesta, jota ei meiltä kaapeista löytynyt, joten sovelsin sitten itse tosi yksinkertaisen kaalilkeiton ilman lihaa tai perunoita.
Kuullotin kaalisuikaleita, sipulisilppua ja kaapista löytyneitä suippopaprikan paloja paistinpannulla. Laitoin ne sitten kattilaan porkkanapalojen kanssa veteen kiehumaan. Tuohon määrän laitoin kaksi litraa vettä, koska tykkään liemestä. Mausteeksi lisäsin kaapista löytyneen yrttimaustetun tomattimurskan, maustepippuria, suolaa ja pari ruokalusikallista siirappia.
Keitto sai kiehua puolitoistatuntia, kunnes tuoksu oli niin hyvä, että oli jo pakko maistaa.
Hyvää, yksinkertaista ja edullista ruokaa, jota voi syödä vaikka kuinka paljon painoa pudottaessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti