Jätemäki

Eilen illalla Miniä ja Vävy halusivat lähteä kuntoilemaan Jättärille eli Jätemäelle.  Ihmettelin nimeä ja he kertoivat, että mäki on joskus muodostunut jätteistä ja niiden peittämiseksi ajetuista jätemaista ja siitä on muodostunut Malminkartanon huippu, jonne vie 426 rappusta.  Jätemäki on suosittu kuntoilupaikka ja sen huomasi.  Rappusia kiipeäviä ja polkuja juoksevia kuntoilijoita oli paljon ja monen ikäisiä.  Myös alamäkipyöräilijät ovat ottaneet mäen omakseen ja talvella tietenkin entinen laskettelurinne on hyvä pulkkamäki.
Miniä aikoi nousta portaat kuusi kertaa, Poika kipeällä selällä kolme kertaa.  Meille pikku Prinsessan kanssa neuvottiin loiva reitti rattaiden kanssa kiivettäväksi.  Ihmettelin miten raskaalta loivakin reitti tuntui, mutta sitkeästi työnsin rattaat ylös ja huokasin syvään.  Poika sattuikin parahiksi tulemaan rappusia pitkin ja näytin mistä tultiin.  Poika kauhistui, olimme tulleet jyrkkää polkua pitkin.  Miniäkin kehui, että nyt voit sanoa, että olet kiivennyt Jätemäen päälle ja vielä rattaita työntäen jyrkkää polkua pitkin.
Hyvä minä! Ei minulla sitten ihan huono kunto olekaan.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy yksi kolmasosa portaista.
Siinä kohdin on ensimmäinen tasanne.  Toisessa kuvassa näkyy meidän käyttämä reitti.  Loppu parikymmentä metriä on jyrkkä.
Ylhäällä tasanteella on tilataideteos Tuulet ja Suunnat/Hannu Vainio.  Joskus siellä on sijainnut myös kahvila.  Pikku Prinsessa nautti matkasta, ylöspäin mentäessä selitti omia juttujaan ja näytti kukkia, ylhäällä katseli kiinnostuneena maisemia.

Hänen iloinen ilmeensä ja selittelynsä hurmasi monet kuntoilijat, ainakin vastaan tulevien ilmeistä päätellen vai liekö sitten hymyilleet mummolle, joka ponnisteli ylämäkeen.
Maisemat ylhäältä olivat huikeat.  Poika esitteli niitä ja neuvoi meille alaspäin loivemman reitin.  Osasimme kuitenkin senkin mokata, kun käännyimme liian aikaisin vasemmalle.  Kyllä silläkin reitillä alas tultiin, ehkä nopeammin ja vauhdikkaammin kuin loivemmalla reitillä.

 

Alas päästyämme pikku Prinsessa nukahti eikä nähnyt mäeltä alas laskeutuvaa liitovarjoa.  Alamäkipyöräilijätkin olivat päässeet alas ja nousivat takaisin mäelle päin.
Miniä sai tavoitteensa täyteen, samoin Poika.  Kotona odottikin sitten laatikollinen tuoreita kotimaisia mansikoita.
Ilta kuluikin sitten niitä siivotessa ja maistellessa ja uni maittoi kaikille Jätemäen 90 metrin valloituksen jälkeen.