Muistatteko rucolani johon iski kirvat? Leikkasin ne lyhyeksi (voi mikä ihana rucolan tuoksu!) ja laitoin päälle tuhkaa. Luin nimittäin netistä, että tuhkan pitäisi tehota. Nyt sitten odottelen miten käy. Levitin tuhkaa myös kirvat saaneen kesäkukan päälle, sitä en leikannut lyhyeksi. Laitoin myös muutaman kepin jo herneille metsästä kantamistani muun oksista. Pitää vielä laittaa muutama ohut pajun varsi väleihin. Kyllä sitä on monenlaista puuhaa, kun on lähdössä muutamaksi päiväksi pois. Rästityötkin tulee silloin tehdyksi. Haluan, että koti jää siistiin kuntoon, kun lähden, on kivempi palata. Miehen vannotan olemaan sotkematta ja raivaamaan omat jälkensä. Välipalana rouskuttelen oman maan salaattia, voi kun vielä olisi sitä äidin tekemää salaatin kastiketta. Vieläköhän äiti muistaisi mitä siihen tuli. Tai sitten isosisko. Hän on meidän lapsista se, joka osaa parhaiten tehdä ruokaa ja leipoa. Tavallisenakin arkena siellä käydessä, löytyy pöytään monenlaista leipomusta. Entäs sitten säilöntäaikaan. Meidänkin lapset ovat saaneet monta pulloa ihanaa omatekoista mehua siskoltani. En ymmärrä miten hän ennättää touhuta niin paljon ja olla vielä työelämässä täysillä, niin ja huolehtia omista vanhemmistamme. Hänen lapsetkin ovat saaneet paljon apua vanhemmiltansa, myös siskon lapsenlapset ovat usein mummon ja papan mukana. Kunpa itsellänikin energia riittäisi, samat geenit ollaan saatu, mutta varmaan eri suhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti