Onko ongelma olemassa vai teenkö asiasta ongelman?

Joskus tulee asioita, jotka tuntuvat itsestä niin suurilta, hankalilta ja ylitse pääsemättömiltä. 
Onko ongelma vain minun luomaani vai onko ongelma todella olemassa.?  Tätä mietin nyt, kun suunnittelemamme ja jo varaamamme Tallinnan risteily aikoo peruuntua, koska Koiralle ei ole hoitopaikkaa.  Meidän ns normaalit hoitajat ovatkin silloin varattuja ja itse en halua viedä Koiraa koirahoitolaan.  Onko siis ongelma siinä, ettei Koiralle löydy hoitopaikkaa vai siinä, etten minä hyväksy kaikkia hoitopaikkoja?  Perheessämme aiemmin ollut koira vietiin kerran koirahoitolaan meidän mennessä juhannuksen viettoon paikkaan, jonne koiraa ei voinut viedä.  Hakiessamme koiraa pois, hoitaja totesi, että tämä haukkui ja vinkui eikä syönyt kunnolla.  Otimme moitteet itseemme, emmekä sen jälkeen vieneet koiraa hoitolaan.  Tottakai koira haukkui ja vinkui eikä suostunut syömään, koska ei ollut koskaan ollut vieraassa hoitopaikassa, tutuilla kylläkin.
Samaa pelkään Koiran osalta.  Koira on tottunut vain kotioloihin ja kotihoitajiin.  Se ikävöi varmasti, uikuttaa ja haukkuu vieraassa paikassa eikä varmasti suostu syömään.  Mitä sitten pitäisi tehdä?
Peruako matka vai tuntea matkan ajan huonoa omaatuntoa ja ikävää?  Tästä olemme jo saaneet Miehen kanssa riidan aikaiseksi.  Mies ei ymmärrä, miksen voi viedä Koiraa koirahoitolaan.  Koira on aina ollut enemmän minun koirani ja Koira on minulle enemmän kuin vain koira.  Miehelle se on vain yksi kotieläin, ei muuta ja kotieläin voidaan viedä hoitoon.
Sama oli aikoinaan lastenkin kanssa ja nyt lapsenlapsen.  Minä tunsin suurta tuskaa jättäessäni Pojan hoitoon.  Kärsin jopa siitä, kun talonrakennusaikaan Poika oli yötä mummilassa.  Siihen aikaan ei ollut hoitovapaata ja oli valittava joko työ tai jatkuva ikävä.  Vähitellen toisen lapsen, Tytön, osalta siihen oppi.  Asiaa auttoi paljolti se, että Tyttö pääsi ihanaan kotihoitoon ja samoin sitten Kuopus aikanaan.  Perhepäivähoitaja oli kuin mummo lapsille, koti oli ihana ja lapset viihtyivät.  Nyt pelkään, että pikku Prinsessa joutuu päiväkotiin, jossa hän on vain yksi muiden joukossa ja pienenä ihmisenä kärsii huomion puutteesta.  Haluaisin osallistua pikku Prinsessan hoitoon, mutta olen nyt todennut, että kokopäiväiseen jatkuvaan hoitamiseen en jaksa.  Se harmittaa kovasti.
Mutta se matka ja Koira.  Neljä vuorokautta.  Pitäisi päättää.