Syksyn satoa

Säilöin eilen keräämäni jäkälöityneet puunoksat ja kävyt vanhoihin säilykepurkkeihin.  Nämä säilykepurkit olivat ennen kurkkujen ja punajuurten talvisäilöntää varten, nyt kauniiden esineiden.

Vielä jonkin aikaa purkit saavat olla terassilla.  Siirrän ne sitten sisään kunhan saan sisätilat siivottua ja valmistettua syksyyn ja joulun odotukseen.

 En vielä eilen raaskinut heittää noita kukkivia kesäkukkia pois, siinä ne nyt ilahduttavat vielä kotiin tullessa kanervien seurana.  Tänä vuonna en ole vielä ostanut yhtään krysanteemiakaan ulos juuri noiden muiden kukkivien kukkien tähden.  Kanerviakaan en ole ostanut vaan käyttänyt luonnosta löytyviä toteuttaen tavoite 2 toteutumista.

Männyt ovat jotenkin ihanan vihreitä ja oksat kestävät hyvin talvenkin ruukuissa.  Nämä pienet männynalut napsin harventaen tontin runsasta taimikasvua.  Tulipahan samalla hyötyliikuntaa kävellen ja kumarrellen.

Mäntyjen suojista kurkistaa kettu ja tonttu.  Tonttu on kovamuovia ja kulkenut lähes kaksikymmentävuotta mukanani, ostettu aikoinaan ensimmäisiltä puutarhamessuiltani.  Kettu taas on Kuopukselle hankittu.  Kuopus oli pienenä kettufani, oli pehmokettuja, kettukuvia, kettupaitoja ja kettutyynyjä.  Nämä ovat minulle siis muistorikkaita ja saavat vuodesta toiseen olla jossain esillä.

Etuoven rappusille pääsivät liekot ja kanervat ruukkussa. Vaikka talven jälkeen aina odottaa innolla kesää, niin on syksyssäkin oma viehätyksensä.  Ja etenkin vuodenaikojen vaihtumisella.  On siten syytä aina uudistaa ympärillä olevaa ja saada taas piristystä arkeen.  Syksy on kivaa myös siksi, ettei ole kuuma ja itikat ovat poissa.  Ulkonakin jaksaa puuhastella.

Illalla valmistin myös omenakakun.  Ohje on Satulinnan Tuijan sivuilta.  Ennen uunin laittoa oli pakko ottaa kuva, koska kakku oli niin kaunis. Mies totesi, että sinulla meni varmaan paljon aikaa asetellessasi nuo omenat noin tarkasti, jopa vihreät ja punaiset siivut tasapuolisesti.