Uskonpuutetta

Eilen oli todella upea aamu. Aurinko paistoi ja yöllä oli ollut pakkasta

 ja hanki kesti minunkin kävellä.  Kävimme aamulenkillä "harjulla", 

jossa käymme yleensä kesällä, koska metsätie sinne ei ole talvella aurattu.

Pikkukissakin seurasi mukana ja katosi sitten omille teilleen juuri, 

kun minun olisi pitänyt päästä lähtemään pikku Prinssin luo.

Tunnin verran jouduin odottelemaan, välillä käytiin Koiran kanssa etsimässäkin, 

mutta Pikkukissa tuli sitten, kun halusi.

En halunnut jättää sitä päiväksi ulos kuitenkaan.

Pikkukissa on kevään myötä innostunut taas metsästämään

ja kantaa saaliinsa ulko-oven eteen kynnysmatolle.

Vähältä piti etten astunut päälle.

Tyttö oli taas leiponut paljon ihania juttuja.

Suolaisena oli kinkku-paprikapiirakka ja makeana whoopies.

Ihania suklaisia tuorejuustotäytteellä.

Oli pikku Prinssin nimipäivät.

Pikku Prinssi on kyllä tosi suloinen.  Äitinsä on kuvannut häntä niin paljon,

että pikku Prinssi osaa poseerata ja katsoa suoraan kameraan kuvattaessa,

vaikka on vasta reilut 2 kk.

Mummokin saa aina suloisen hymyn.

 Maalausprojektikin jatkuu.

Nyt on kaappien vuoro.  Olin niin innoissani, etten muistanut ottaa "ennen" kuvaa ennenkuin aloitin jo maalaamisen.  Mielestäni tuosta tuli kivannäköinen.

Toinenkin mäntykaappi sai maalia pintaan.

Olisin niin halunnut ostaa isommat kaapit tuonne tuvan/keittiön puolelle, 

mutta budjetti ei antanut myöten.  Toisaalta, tämäkin on mäntyä, puuta siis,

eli kestävä ja jämäkkä ja maalattuna menettelee.

Onneksi tuli torstaina pidettyä vapaapäivä maalaamisesta.

Edellisenä iltana iski epätoivo, masennus, uskon puute.

Olen tehnyt ison työn maalauksen kanssa ja sitten luin joitakin nettikommentteja,

joissa kerrottiin, että kalkkimaali ei kestä kunnolla.

Harmittelin ihan hirveesti, että ensinnäkin iso työ ja toiseksi rahat

menevät hukkaan. 

 Olen myös varma, etten jaksa pitkään aikaan tehdä samanlaista urakkaa. 

Olen yrittänyt maalata pinnat kahteen kertaan ja lakata/vahata ne lisäksi.

Toivottavasti työni ei ole mennyt hukkaan.

Edelleenkin pidän kalkkimaalia helposti käytettävänä.

Lasiovia maalatessa ei tarvinnut hirveesti varoa,

Maali irtoaa veitsellä raaputtamalla helposti lasista.

Kuvassa vasemmanpuoleinen alaruutu on jo käsitelty.

Laitoin ovien taakse tuollaisen vaaleanharmaan paperin, jottei kaapin sisusta

tarvinnut maalata eikä tarvitse miettiä mitä siellä pitää, kun kaikki ei näy.

Vielä olisi se pirtin pöytä ja penkit maalattava.

Onneksi ulkoilu ja pikku Prinssin tapaaminen piristivät.