Tipaton ja karkiton

Niin se on sitten tipaton ja karkiton tammikuu takana.  Tipattomuus jatkuu, se ei ole mikään ongelma, koska en muutenkaan voi saunaolutta kummoisempaa ottaa lääkkeitteni takia.  Mutta karkittomuus, se otti välillä tiukoille.  Sitä pystyi kiertämään suklaakekseillä, jäätelöllä sekä muilla herkuilla. Nyt ensimmäinen aarrearkku jo avattu ja ahmittu.  Miten tässä taas näin kävi?  Miten sitä osaisi kunnioittaa itseään, jotta tekisi itselle vain hyvää.  Söisi terveellisesti, liikkuisi ja nukkuisi tarpeeksi. Tiedon puutetta se ei ole, niin monesti olen käynyt ravitsemusterapeutilla, opetellut oikeat ruokailutottumukset, yrittänyt liikkua ja harrastaa, mutta ei.
Joku silti puuttuu, se tärkein, halu tehdä itselle hyvää, halu elää kauemmin.
Jos löytäisi merkityksen elämälleen, ehkä silloin huomaamatta alkaisi elää terveellisemmin ja huomaisi miten paljon parempi on olla.
Silloin varmaan tuo kolmen viikon lääkkeistä syntyvä foliovuorikin pienentyisi.