Luopumisen opettelua

Tänään ei ole ihmeitä kerrottavana.  Olin koko päivän Miehen kotitalolla järjestelemässä ja siivoamassa.  Kesän aikana sinne on tullut vietyä monenmoista tavaraa säilöön ja kiireessä jätetty ne sinne, mihin on ensiksi kädestä saanut tiputettua.  Nyt sitten siellä ei päässyt edes kunnolla liikkumaan, joten jos tarvitsemme tulevanakin talvena välillä "evakkopaikkaa", niin raivausta ja järjestelyä pitää tehdä.  Pesin samalla siellä myös pyykkiä, siellä kun vesi tulee vesiosuuskunnan putkesta, niin ei tartte pelätä veden kaivosta loppumista.

Meillähän oli vielä pari-kolme vuotta sitten kolme täysin varusteltua kotia.  Mies oli töissä täällä ja asui  kotitalossaan viikot ("vaarin talossa", kuten pikku Prinsessa sanoo), tuolla suuremmassa kaupungissa oli sitten minun ja Kuopuksen asunto ja kolmas oli vapaa-ajan asuntomme, joka nyt siis on yhteinen kotimme.  Kun sitten pari vuotta sitten keskitimme asumisen tänne itärajalle kauaksi kaikesta, jäi paljon tavaraa ylimääräiseksi. Olen koonnut Kuopusta varten yhden keittiöllisen tavaroita valmiiksi, samoin liinavaatteet löytyy paketoituna ja odottamassa.  Moccamaster, mikro ja jopa lähes uusi pyykinpesukone odottavat.  Kuopus asunee vielä sivarin ajan isänsä luona, koska se on edullista ja mahdollista, sitten noita tavaroita tarvitaan.  Onneksi on paikka, missä niitä säilyttää.

Nyt yritän järjestellä varastossa olevia tavaroita siten, että kirppistavarat ovat omana ryhmänään ja muut säilytettävät omanaan.  Kirppistavaroista ne, jotka eivät ole kaupaksi käyneet, aion lajitella ja viedä kierrätykseen/lahjoitukseen sekä roskiin.  Suunnittelin vielä ylihuomennakin meneväni projektia jatkamaan. Joku ihme tarmon puuska on minulle tullut, kun olen ensin täällä kotona ja nyt tuolla Vaarin talossa siivoillut ja järjestellyt paikkoja.  Liekö se sitten niin, että kun siivoaa ja järjestelee paikkoja, niin samalla siinä järjestelee elämäänsäkin.  Luultavasi.  Ajatukset ainakin siinä selkenevät.  Luopumistakin pitää samalla opetella.  Yksi iso projekti on vielä aloittamatta, nimittäin yksi varastollinen lasten leluja ja tavaroita.  

Toin Vaarin talosta syyshortensian oksia kotiin iloksemme.  Viimeksi, kun kesäkukkia oli maljakossa, kaatoi Kissa yhtenä yönä sen pöydälle.  Nyt vahingosta viisastuneena jätinkin maljakon terassin pöydälle.  Siitä se näkyy ruokapöydän ääressä istuessa ja saa rauhassa vaikka kaatuakin.