Syksyn sävel

Ilmassa on selvästi jo syksyn tuntua, sitä Koirakin haisteli aamulenkillämme.  Pitkästä aikaa oli normaali arkipäivä.  Mies aloitti työt lomansa jälkeen ja minäkin olen kotona.

Heräsimme Koiran kanssa siihen, kun naapuritontin tietä ajoi kaivinkone ja olimmekin sitten ajoissa liikkeellä, vaikka teinkin aamutoimet ilman mitään kiirettä.

Sateet ovat nostattaneet sieniä ja pudottaneet lehtiä.  Luonto näyttää kovin syksyiseltä, vaikka ollaan vasta elokuun puolessavälin.  Eikös normaalisti juuri koulujen alkaessa ole hyvät säät ja lämpimät ilmat?  Tällainen kuva ainakin itsellä on vai kultaako aika muistot.

Koirakin oli tänään erikoisen tutkiva.  Pysähtyi haistelemaan ilmaa moneen kertaan sekä metsässä että rannalla.  Liekö sekin ihmetellyt säätä, vaan vain nauttinut kiireettömästä lenkistämme pitkästä aikaa.

Olimme postilaatikollakin vähän turhan aikaisin ja jouduimme odottelemaan postiautoa.  Kävimme sitten läheisessä satamassa katsastamassa senkin. Rannan ruohotkin alkoivat jo muuttua ruskeaksi.  Jotenkin haikea olo, että oliko se kesä nyt siinä.  Koko kesä oli melkoista kiirettä ja nyt kun siitä ennättäisi nauttimaan, niin se onkin jo mennyt.  

Pihlajanmarjatkin ovat jo aivan oransseja.  Nekin aikaisessa.  Koira näyttää ihan joltain takkuiselta kulkukoiralta, kun sillä on nyt karvanvaihtoaika.  Jotenkin sillä on mennyt kalenteri sekaisin, kun nyt lähtee paksu alusvilla ja kuitenkin ollaan talvea kohti menossa.  Vaikka turkkia harjaisi joka päivä, niin siitä lähtee pieniä karvatupsuja lattialle, niin ja sohvalle, sänkyyn ja vaatteisiin.

Onkohan tuo nyt sappitatti?  Sappitatin jalassa kun on selvästi erottuva verkkokuvio, näin olen aikoinani oppinut.  Näytti niin herkulliselta, mutta ei siis sitä olisi. Löytyisiköhän niitä herkkutatteja, niistä saisi helposti ihanan tattikastikkeen.

Puolukoita näyttäisi tulevan runsaasti, ainakin meilläpäin.  Maistelin niitä aamulla metsätietä kävellessämme.  Eivät olleet vielä aivan kypsiä, ei siis kiirettä poimimiselle.  Puolukkarahka on yksi syksyn herkuistani sekä tietenkin puolukkapuuro.  Se maistuu tuoreista puolukoista vielä herkullisemmalta kuin säilötyistä tehtynä.

Kun pääsimme kotiin takaisin, alkoikin taas sataa.  Vettä tuli aivan kohisemalla. Ensi talvena ei pitäisi vesi kaivossakaan loppua.  Joulukaktus on minulla ollut terassin takarappusilla kesän ajan.  Otan sen taas syksyllä takaisin sisälle ja odottelen runsasta kukintaa.