Aikatauluton elämä

Ideoita, tarvikkeita, ohjeita, aikaakin. 

 Niitä kaikkia minulla kyllä riittää, mutta miksi en saa aikaiseksi toteutusta?

Kirjastossa käydessäni selaan käsityölehtiä ja otan kuvia kivoista ideoista.  Kotona kerään erilaisia materiaaleja askarteluja varten.  Otan myös talteen kivoja ohjeita lehdistä ja eri nettisivuilta.

Ostan tarjouksista lankoja, nauhoja ja kankaita.

Kuitenkin päädyn neulomaan sukkia.  Niitä perusvillasukkia seiskaveikasta.

Miksi siinä aina käy niin?
Pelkäänkö tarttua uuteen, en usko.  Minähän kaipaan uutta tekemistä elämääni.

Uskon, että syy löytyy jostain syvemmältä.

Kun aikaa on, sitä on joskus liikaa.  Silloin ei saa mitään aikaiseksi.  Muistan tunteen, kun ensi kertaa eron jälkeen Kuopus meni isänsä luo viikonlopuksi.  Olin kolmen lapsen ja heidän harrastusten ja vaativan työn takia aina toivonut, että kunpa minulla joskus olisi omaa aikaa ja kun sitä sitten oli, kävelin vain tyhjissä huoneissa ja odotin poikaa kotiin.  En osannut silloinkaan tehdä niitä asioita, joita olin suunniltellut.

Uskon, että nytkin syy on siinä, että minulla on liikaa aikaa ja siksi ne vähäisetkin asiat jäävät tekemättä. 

 Hassu yhtälö.

Viime viikolla, kun olin pikku Prinsessan luona, niin hänen ollessaan vain muutaman tunnin päiväkodissa, osasin sen rajallisen ajan käyttää hyvin hyödykseni.  Ennätin päivittää blogia, syödä, käydä suihkussa, virkata ja levätä.  Nyt, kun olen kotona ja minulla on taas pitkät päivät aikaa kulutettavaksi, istun pitkään yöpuku päällä ja selailen nettiä ilman tarkoitusta, jämähdän telkkarin ääreen ja illalla olen pettynyt itseeni, kun en taas saanut mitään aikaiseksi.

Minä tarvitsen aikatauluja, määräaikaa, takarajaa.

Tarvitsen lukujärjestyksen päivilleni, viikolleni.

En osaa toimia ilman sitä.