Harmaa talvipäivä itärajalla

Meillä näitä lumisia kuvia piisaa, ainakin seuraavat neljä kuukautta.

Pikku Prinsessa sanoi jo heti aamupalalla, että sitten lumitöihin.

Hyvin on oppi mennyt perille.

Nuoret puut ovat kaartuneet lumen painosta aivan maahan saakka ja tässäkin tehneet lumimajan suojaksi vaikkapa jäniksille.

Tänään postinhakumatkamme kesti erityisen kauan, matkaa on noin 300 metriä suuntaansa, mutta aikaa kului vajaa tunti.  Välillä piti miettiä ja ihmetellä. Koirankin.

Pihassa viihdykkeeksi lumitöiden lisäksi riitti tänään kaksi Koiran palloa.  Niitä oli kiva viskellä lumihankeen ja kaivaa taas esiin.  Ei sitä ihmeempää tekemistä tarvitse keksiä, kun on lunta ja vapaus leikkiä pihamaalla.

Vaari löysi eilen varastosta pinkin lumiharjan, niinpä mummon autoa piti jälleen puhdistaa, vaikkei sillä olla kohta viikkoon edes ajeltu.  Renkaatkin tulivat lumesta puhtaaksi.

Eipä tänne itärajalle mitään ihmeempiä tänään kuulu.  Päiväuniaika.  Tänään olisi mummonkin kyllä pitänyt päiväunet ottaa, viime yö meni valvoessa ja maailman, sen oman pienen, murheita miettiessä. Miten sitä joku ihminen voikin saada muutamalla lauseella pahan mielen aikaiseksi, nykytekniikalla kaukaakin.  Mitätöidä toisen aikaansaannokset ja suurennella omiaan.  Itsekin aloin jo epäillä, ettenkö olisi tehnyt kaikkeni lasten eteen. Enkö ole ollut tarpeeksi läsnä ja saatavilla.

Päivän harmaus vain pahentaa mielen harmautta.
(selvennyksenä; ko. viestin lähettäjä ei ole Mieheni tai lapseni)