Rauhallista sunnuntaiaamua

Syksy on vaan niin kaunis.  Lähden tänään lähes viikoksi pois kotoa ja pelkäänpä, että kun tulen takaisin syyskuun vaihtuessa lokakuuksi, niin suurin osa puista on jo varistanut lehtensä ja on pimein ja synkin aika syyssateineen edessä.

On kerättävä vielä viimeiset muistot kesästä ja syksystä talven varalle.  Näitä katsoessa muistaa miltä näyttää järvi kauneimmillaan, kuinka rauhoittavaa sitä on katsella.

 

Kunhan pahimmista räntäsateista pääsee yli, niin sitä odottaa taas lunta ja talvea.  On mukava päästä tuolle samaiselle järvelle pilkille, ottaa eväitä mukaan ja istua ja nauttia talven rauhasta. 

Koirakin tuntui viihtyvän rantakivillä astellessa, silläkään ei ollut kiire mihinkään.

Illalla astelen jo toisenlaisia rappusia pikku Prinsessan kotiin.