perjantai 18. elokuuta 2017

Vanhenemisen taito



Kun täytin 50 vuotta, niin ei minulla mitään viidenkympin kriisiä ollut.
Oli ihana perhe, hyvä parisuhde, kiva työpaikka ja aktiivinen olo.
Lapset osittain jo omillaan, silti nuorimmainen vielä kotona,
jottei kotikaan tuntunut tyhjältä.
 Monia vuosia työelämässä vielä jäljellä, niin etten edes vielä
haaveillut siitä, mitä tekisin eläkkeellä.
Kuusikymppisiini on nyt lähes puolitoista vuotta, mutta olen potenut jo
vanhenemisen tuskaa kauan.


Tilanteenikin on tientenkin muuttunut.
Minut sysättiin eläkeläisten joukkoon pari vuotta sitten
samoihin aikoihin muuttui myös kotipaikkakuntani..
En kuitenkaan tunne kuuluvani "eläkeläisiin", työyhteisön korvaajaa kuitenkin kaipaan..
"Vanhenemiskriisiini" vaikuttaa varmasti pitkälti myös äitini sairastuminen alzheimerin tautiin.
En myöskään ole täysin hyväksynyt eläkkeelle joutumistani,
vaikka ymmärränkin, että työkykyni ei ole riittävä työelämään.
Siirtyminen aktiivisesta työelämästä rauhalliseen kotona oloon ei ole sujunut ongelmitta.
Etsin paljon tietoa, jotta hyväksyisin tilanteen ja pitäisin tätä mahdollisuutena
eikä elämästä syrjäytymisenä.


Kun sain käsiini Marja Saarenheimon Vanhenemisen TAITO -kirjan
luin sen lähes "siltä seisomalta".
Ihan ensiksi minulle merkitsee paljon se, miltä kirja näyttää
ja miltä se tuntuu kädessä ja lukiessa.


Tämän kirjan kansi oli mielestäni kaunis.
Teksti oli tarpeeksi suurta, jotta sitä oli helppo lukea.
Tärkeintähän tietenkin on sisältö.
Huomaa kyllä, että Marja Saarenheimo työskentelee vanhusten kanssa
 ja on itsekin eläkeikää lähestyvä.  Ymmärrys ja tieto on elämän makuista.


"Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus vanheta omalla tavallaan.
Eläkkeellä ei ole pakko suorittaa vaan voi rauhoittua aloilleen."
Elämäniän pidetessä meillä on eläkkeellä/vanhanakin pitkä elämä edessä.
Sen voi jokainen elää täysillä omalla tavallaan.


Luin 296 sivua sisältävän kirjan nopeasti.
Tiedättehän tunteen, kun saa käteensä kirjan joka vie mukanaan.
Sitä ei malttaisi laskea kädestään ja pienissäkin raoissa lukee edes muutaman sivun.
Tämä kirja oli minulle sellainen.
Se kolahti ja upposi.
Tuli jotenkin huojentunut olo.


Vastapaino  kustantamona oli minulle ennestään tuntematon.
Kustantamo on perustettu vuonna 1981 Tampereella ja julkaisutoiminnan painopiste
on yhteiskuntatieteellisessä, humanistisessa ja filosofisessa tutkimus- ja tietokirjallisuudessa.
Yllätyin positiivisesti, että tietokirjakin voidaan tehdän näin kansantajuisesti,
helposti luettavaksi ja ymmärrettäväksi.
 
 
Arvostelukappale saatu Vastapaino kustantamolta

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Energinen turkoosi - vuosi väriterapiaa



Vuosiväriterapiaa haaste on edennyt jo elokuulle.
Viime joulukuussa valitsin värejä etsien "ei niin tyypillisiä" värejä itselleni
ja samalla päätin, että työt voisi olla jotain muutakin kuin villasukkia.
Elokuun väriksi olin valinnut energisen turkoosin.
Turkoosi on mielestäni aika energinen, piristävä.


Ostin Lidl'stä kolmen kerän paketin askartelunauhaa.
Missään ei lukenut mitä materiaalia tämä on. Ei kuitenkaan paperia. 
Yhdessä kerässä on 30 m ja paketin hinta muistaakseni 1,49 euroa.


Kesällä on virkkaaminen menee neulomisen edelle, joten päätinpä sitten virkata 
yhdestä kerästä tuollaisen "purkin".
Pysyy hyvin pystyssä ja juuri sopivan kokoinen moneen tarkoitukseen.





maanantai 14. elokuuta 2017

Paluu arkeen



Lomat loppu tältä kesältä ja paluu arkeen kahden kuukauden lomarumban jälkeen.
Nyt on sekä jälkikasvun että Miehen lomat kesän osalta ohitse.
Tämä päivä on mennyt sekä itsellä että kissoilla ja Koiralla levätessä.
Itse olin eilen niin väsynyt että kävin nukkumaan jo puoli yhdeksältä illalla.
Ja nukuin muutamia "kissa ulos, kissa sisään" sekä vessassa käyntiä lukuunottamatta
kaksitoista tuntia.
Olisikohan univelat nyt kuitattu?


Viime perjantaina kävimme vielä Iskelmä Kesä festareilla,
ei tämän ikäisenä ja tämän kuntoisena jaksaisi enää valvoa niin pitkään.
Vaille yksi päästiin kotiin päin ajelemaan ja oltiin kotona sitten lähempän puolta kolmea.
Kun koko illan oli ollut ihmispaljoudessa ja nähnyt ja kokenut paljon,
niin eihän sitä heti osannut rauhoittua nukkumaankaan.


Pikku Prinssikin kävi vierailulla.
Kyllä sitä saa aina ihmetellä, miten nopeasti lapset kehittyvät.
Prinssi on jo kova leikkimään, ryömimään ja  istumaan sekä kurkottamaan ylös.
Viime viikolla kävimme Pikku Prinssin kanssa isomummolassa ja
isomummo ja isopappakin saivat ihastella suvun uusinta tulokasta.
Seuraava onkin tulossa jo marraskuussa sisarentyttärelleni.


Luonto näyttää jo kovin syksyiseltä.  Koivun keltaisia lehtiä on jo pudonnut maahan
ja tatteja nousee.


 Aiemmin kesällä ihmettelimme Miehen kanssa miten paljon valkoisia kukkia
kukkii metsässä, nyt kanervat kukkivat valtoimenaan todella kirkkaan värisinä.
Niin se kesä vaan hurahti ohi jälleen kerran.