perjantai 29. kesäkuuta 2018

Viikko kipeän varpaan kanssa



Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.
Ihania auringonlaskuja ja itikoita.
Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,
en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.
Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,
kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?


Ystävien kanssa herkuttelua.
Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.
Mummollakin on jälkipalamaha.
Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,
nyt jokainen uusissa haasteissa.
Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.


Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.
Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,
joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.
 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.
Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan
ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.


Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.
Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä
kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.


Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 
ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.


Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.
Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.


Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.


Tämä projekti on odottanut pari vuotta.
Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,
joten kyse ei ole kaunistamisesta.
Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan
ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.
Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.
Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 


"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista
ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.
Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.


Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.
Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.
Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 
ja lepäillä sohvalla.


torstai 28. kesäkuuta 2018

Inspiraatiota ja ohjeita; Joridin neuleita Lapsille



Vaikka neulonkin pääasiassa ihan peruslapasia ja sukkia,
niin välillä tekee mieli opetella jotain uutta.
Tästä ihanasta neulekirjasta löytyy paljon ohjeita
myssyihin, lapasiin ja sukkiin lapsille.
Jorid Linvik, Joridin neuleita Lapsille (Sitruunakustannus, 2018)


Melko tarkalleen vuosi sitten kerroin teille saman tekijän Sukkakirjasta.
Ihastuin silloin yksityiskohtaisiin, aloittelijallekin sopiviin ohjeisiin,
selkeisiin piirroskuviin ja tekstiin.


Niin nytkin.  Tämäkin kirja alkaa ohjeosiolla ja jatkuu ohjeisiin.



Voit nyt neuloa samankuvioiset lapaset, sukat ja myssyn.
Kokoja reilusti 0-8 vuotiaille.


Ja ettei mummon tarvitsisi arvuutella, että mikähän koko käy,
niin malliesimerkkejä löytyy ikä+tyttö/poika.


Kirjasta löytyy monenlaisia, kivoja malleja.


Näistä löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle.


Ja jos haluaa hieman kokeilla omaa malliakin,
löytyy tyhjät ruutupiirrokset kirjan loppupuolelta.


Vaikka kesä onkin parhaimmillaan,
niin syksy tulee yllättävän pian ja lapasia ja sukkia tarvitaan taas.
Ja ainahan niitä kannattaa olla varastossa annettaviksi.
Kesällä on myös aikaa selailla erilaisia käsityökirjoja.
Tämä kirja kannattaa ottaa lukulistalle.


Arvostelukappale Sitruunakustannus , kiitos!

 

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus takana



Kuten ennen vanhaan, halusin juhannuskoivuja rapun pieleen.
Ihana vanha säilykepurkki ei kestänyt pystyssä,
niinpä Mies kaivoi sen osittain maahan.


Kyllähän se sitten kesti pystyssä,
 mutta idea siitä kauniista lasipurkista rappusten vieressä,
ei ihan toteutunut. 


Juhannusta vietettiin meilläpäin viileässä ja sateisessa säässä.
Vasta sunnuntaina aurinko alkoi lämmittää.


Ei päättynyt sateenkaaren pää tontillemme,
mutta kauniilta se näytti.


Pikku Prinssi vanhempineen saapui Juhannuspäivän iltana.


Pikku Prinssi oli touhukas kuten aina,
ei  haitannut ylämäki menoa.
Mummon menoa juhannuspyhinä haittasi murtunut pikkuvarvas.
Juhannusaattoiltana iskin pikkuvarpaani todella voimalla 
tuolin jalkaan.  Pikkuvarvas varmaankin murtui,
koska kipu oli niin kova ja varvas ja jalkaterän syrjä turposi 
ja tummui.  Kävely on ollut sisällä paljain jaloin helpompaa,
mutta kengät jalassa ulkona todella kivuliasta.
Netistä löytyi tietoa, ettei varpaiden (paitsi isovarpaan)
murtumia hoideta vaan ne parantuvat itsestään ajan kanssa.
Ja alkoholilla oli osuutta asiaan, olinhan juonut koko illan aikana
vajaan lasillisen 5 % Lidl'n kuohuviiniä.
Mies tästä jaksoi muistuttaa, ettei olisi kannattanut sitäkään ottaa.
Heh heh!


Pikku Prinssillä ihmettelyä riitti.


Ja Koira tietenkin vieressä vahtimassa valppaana puuttumaan asioihin.


Tyttö ihmetteli, että onko raparperipiirakka jotenkin juhannusleivonnainen,
kun sitä on nyt tarjolla kuten anoppilassakin.
Raparperisato nyt vaan sattuu meilläpäin juhannuksen aikoihin parhaimmilleen.


Lehtikuohua nautittiin juhannuksen ja Vävyn toisen nimen nimipäivän kunniaksi.
Vävy ei nimittäin ollenkaan ymmärrä perheemme tapaa juhlistaa myöskin nimipäiviä,
niinpä päätimme Tytön kanssa onnitella häntä myöskin toisen nimen johdosta.


Tässä vaiheessa on aina haikea olo.
Lapset varmaan ihmettelevät, että haluanko heidät nopeasti pois,
kun alan jo järjestellä tavaroita heidän pakkaillessaan.
Se on minun keinoni torjua haikeaa lähdön hetkeä ja ikävän tuloa,
puuhastelen, jotten vallan alkaisi itkemään.