perjantai 18. elokuuta 2017

Vanhenemisen taito



Kun täytin 50 vuotta, niin ei minulla mitään viidenkympin kriisiä ollut.
Oli ihana perhe, hyvä parisuhde, kiva työpaikka ja aktiivinen olo.
Lapset osittain jo omillaan, silti nuorimmainen vielä kotona,
jottei kotikaan tuntunut tyhjältä.
 Monia vuosia työelämässä vielä jäljellä, niin etten edes vielä
haaveillut siitä, mitä tekisin eläkkeellä.
Kuusikymppisiini on nyt lähes puolitoista vuotta, mutta olen potenut jo
vanhenemisen tuskaa kauan.


Tilanteenikin on tientenkin muuttunut.
Minut sysättiin eläkeläisten joukkoon pari vuotta sitten
samoihin aikoihin muuttui myös kotipaikkakuntani..
En kuitenkaan tunne kuuluvani "eläkeläisiin", työyhteisön korvaajaa kuitenkin kaipaan..
"Vanhenemiskriisiini" vaikuttaa varmasti pitkälti myös äitini sairastuminen alzheimerin tautiin.
En myöskään ole täysin hyväksynyt eläkkeelle joutumistani,
vaikka ymmärränkin, että työkykyni ei ole riittävä työelämään.
Siirtyminen aktiivisesta työelämästä rauhalliseen kotona oloon ei ole sujunut ongelmitta.
Etsin paljon tietoa, jotta hyväksyisin tilanteen ja pitäisin tätä mahdollisuutena
eikä elämästä syrjäytymisenä.


Kun sain käsiini Marja Saarenheimon Vanhenemisen TAITO -kirjan
luin sen lähes "siltä seisomalta".
Ihan ensiksi minulle merkitsee paljon se, miltä kirja näyttää
ja miltä se tuntuu kädessä ja lukiessa.


Tämän kirjan kansi oli mielestäni kaunis.
Teksti oli tarpeeksi suurta, jotta sitä oli helppo lukea.
Tärkeintähän tietenkin on sisältö.
Huomaa kyllä, että Marja Saarenheimo työskentelee vanhusten kanssa
 ja on itsekin eläkeikää lähestyvä.  Ymmärrys ja tieto on elämän makuista.


"Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus vanheta omalla tavallaan.
Eläkkeellä ei ole pakko suorittaa vaan voi rauhoittua aloilleen."
Elämäniän pidetessä meillä on eläkkeellä/vanhanakin pitkä elämä edessä.
Sen voi jokainen elää täysillä omalla tavallaan.


Luin 296 sivua sisältävän kirjan nopeasti.
Tiedättehän tunteen, kun saa käteensä kirjan joka vie mukanaan.
Sitä ei malttaisi laskea kädestään ja pienissäkin raoissa lukee edes muutaman sivun.
Tämä kirja oli minulle sellainen.
Se kolahti ja upposi.
Tuli jotenkin huojentunut olo.


Vastapaino  kustantamona oli minulle ennestään tuntematon.
Kustantamo on perustettu vuonna 1981 Tampereella ja julkaisutoiminnan painopiste
on yhteiskuntatieteellisessä, humanistisessa ja filosofisessa tutkimus- ja tietokirjallisuudessa.
Yllätyin positiivisesti, että tietokirjakin voidaan tehdän näin kansantajuisesti,
helposti luettavaksi ja ymmärrettäväksi.
 
 
Arvostelukappale saatu Vastapaino kustantamolta

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Energinen turkoosi - vuosi väriterapiaa



Vuosiväriterapiaa haaste on edennyt jo elokuulle.
Viime joulukuussa valitsin värejä etsien "ei niin tyypillisiä" värejä itselleni
ja samalla päätin, että työt voisi olla jotain muutakin kuin villasukkia.
Elokuun väriksi olin valinnut energisen turkoosin.
Turkoosi on mielestäni aika energinen, piristävä.


Ostin Lidl'stä kolmen kerän paketin askartelunauhaa.
Missään ei lukenut mitä materiaalia tämä on. Ei kuitenkaan paperia. 
Yhdessä kerässä on 30 m ja paketin hinta muistaakseni 1,49 euroa.


Kesällä on virkkaaminen menee neulomisen edelle, joten päätinpä sitten virkata 
yhdestä kerästä tuollaisen "purkin".
Pysyy hyvin pystyssä ja juuri sopivan kokoinen moneen tarkoitukseen.





maanantai 14. elokuuta 2017

Paluu arkeen



Lomat loppu tältä kesältä ja paluu arkeen kahden kuukauden lomarumban jälkeen.
Nyt on sekä jälkikasvun että Miehen lomat kesän osalta ohitse.
Tämä päivä on mennyt sekä itsellä että kissoilla ja Koiralla levätessä.
Itse olin eilen niin väsynyt että kävin nukkumaan jo puoli yhdeksältä illalla.
Ja nukuin muutamia "kissa ulos, kissa sisään" sekä vessassa käyntiä lukuunottamatta
kaksitoista tuntia.
Olisikohan univelat nyt kuitattu?


Viime perjantaina kävimme vielä Iskelmä Kesä festareilla,
ei tämän ikäisenä ja tämän kuntoisena jaksaisi enää valvoa niin pitkään.
Vaille yksi päästiin kotiin päin ajelemaan ja oltiin kotona sitten lähempän puolta kolmea.
Kun koko illan oli ollut ihmispaljoudessa ja nähnyt ja kokenut paljon,
niin eihän sitä heti osannut rauhoittua nukkumaankaan.


Pikku Prinssikin kävi vierailulla.
Kyllä sitä saa aina ihmetellä, miten nopeasti lapset kehittyvät.
Prinssi on jo kova leikkimään, ryömimään ja  istumaan sekä kurkottamaan ylös.
Viime viikolla kävimme Pikku Prinssin kanssa isomummolassa ja
isomummo ja isopappakin saivat ihastella suvun uusinta tulokasta.
Seuraava onkin tulossa jo marraskuussa sisarentyttärelleni.


Luonto näyttää jo kovin syksyiseltä.  Koivun keltaisia lehtiä on jo pudonnut maahan
ja tatteja nousee.


 Aiemmin kesällä ihmettelimme Miehen kanssa miten paljon valkoisia kukkia
kukkii metsässä, nyt kanervat kukkivat valtoimenaan todella kirkkaan värisinä.
Niin se kesä vaan hurahti ohi jälleen kerran.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Risteilyllä



Meiltä kun lähtee risteilylle, niin se ei ihan suunnittelematta käykään
eikä ihan lyhyessä ajassa tapahdu. Ensin pitää miettiä Koiran ja kissojen hoito
ja sitten kotimiehelle varata ruuat ja muut.  Matka satamaankin on pitkä,
lähtee sitten omalla kuljetuksella tai yhteiskuljetukseen.
Olemme käyneet noin kahden vuoden välein paikallisten "automiesten" porukan 
kanssa Tallinnassa. Tällä kertaa mukaan lähti vain 15 meikäläistä ja siten oma bussi olisi
tullut liian kalliiksi.  Siispä bussi kierteli sitten pitemmän reitin mukaan poimimassa lähtijöitä.
Perjantaina aamulla lähdimme kotoa ja aamukuudelta, satamassa olimme iltapäivällä
vaille viisi. Valmiiksi jo väsyneinä lähtemään laivalle.


Mutta eipä se tahtia haitannut ainakaan porukkamme vanhemmilta.
Iltabuffetin jälkeen me olimme jo aivan väsyksissä, mutta muu porukka oli
tanssinut puolille öin saakka.
Aamulla silti kaikki olivat hyvissä ajoin yhteiskuljetusta odottamassa sataman edessä kahdeksalta.
Meidän porukalla on luottokuski Tallinnan päässä ja hän kuljettaa meitä aina 
uusissa kohteissa.  Tällä kertaa kävimme Tallinnan ulkopuolella reilun 30 km päässä ajelemassa.
Kaunis, vanha kartanoalue oli todella näkemisen arvoinen.
Matkalla sinne näimme myös Neuvostoliiton aikana muodostuneita  kesämökkialueita,
joita edelleen käytetään ahkerasti kasvattamalla perheelle vihanneksia.
Monia mökkejä, pikku taloja, oli paljon jo kunnostettukin.


Tykkään historiasta ja noin 50-vuotiaan kuskimme kertomukset ovat todella mielenkiintoisia
tavallisen virolaisen näkemyksiä ja kokemuksia. 


Hotellimme oli tuttu satama-alueen hotelli, siisti ja rauhallinen.
Saimme kivan kulmahuoneen.


Kolmen tunnin kiertoajelumme jälkeen kävimme majoittautumassa ja
lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja katselemaan satama-alueen ostosmahdollisuuksia.
Sadamarket on  entisenlaisensa, hinnat vaan tuntui olevan nousseet.
Emme tarvinneet vaatteita, joten suuntasimme Kochi Ait panimoravintolaan syömään.


Minäkin uskalsin yhden tumman oluen ottaa, vakka lääkkeiden takia nykyisin en käytä
alkoholia lähes ollenkaan.
Ruoka oli hyvää ja suht' edullistakin.


Kahville kävelimme, osin juoksimme sateesta johtuen, Sadama Turg eli Sataman Tori
ruoka- ja käsityötorin kulmauksessa olevaan kahvilaan.
Kahvit leivonnaisten kanssa maksoi yli kympin eli ei mitenkään erityisen edullista 
ainakaan näin Tallinnan satama-alueella, jossa hinnat lienevät kalliimmat.


Saatiinhan me jotain ostettuakin, lääkkeitä ja karkkeja molemmille.
Pikku Prinssille ja Prinsessalle ostinkin tuliaiset laivalta.


Tallinnan matkamme koostui siis yhdestä yöstä laivassa ja yhdestä hotellilla.
Paluumatkalla laivamatka kesti kolme tuntia, juuri sopivasti vähän herkutella
ja tehdä ostoksia.
Bussimatka kestikin sitten taas noin 11 tuntia ja sitten vielä omalla autolla puolituntia kotiin.
Ei siis ihme, ettei täältä saakka viitsi kovin usein minnekään risteilylle
lähteä, kun saa vuorokauden enemmän matkustaa kuin lähempänä asuvat.
Ja me sentäs asumme noin puolivälissä tätä Suomi-neitoa.


Onhan sitä tietenkin kiva välillä päästä vähän muuallekin kuin tähän lähiseudulle,
mutta jälleen kerran päätin, etten Miehen kanssa lähde silloin, jos jotain
urheilutapahtumaa on menossa.  Nytkin vietimme illat
hytissämme/huoneessamme,  Mies urheilua seuraten,  minä taas yritin jotenkin 
kuluttaa aikaani, kun en arvannut lomamatkalle neulettakaan ottaa mukaan.
Itse olisin mielelläni istunut vaikkapa jossain laivan lukuisista paikoista musiikkia kuunnellen ja ihmisiä seuraten.  Sekin jo olisi vaihtelua, kun täällä saattaa mennä viikko, 
etten muita ihmisiä kuin Miestä näen.
Tallinnassakin olisi voinut vaikka käydä iltakävelyllä katselemassa, mitä uutta
sinne on parin vuoden sisällä rakennettu tai korjattu.
Yksin en halunnut lähteä liikkelle tai tuppaantua ryhmämme muiden pariskuntien joukkoon.
Vaikka itsellänikin jalat kipeytyvät helposti, niin silti sitä haluaisi nähdä ja kokea
matkan aikana mahdollisimman paljon ja levätä sitten ja parannella itseään kotiin päästyä
muistellen kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa.
 Kotona  meitä odotti iloinen Koira ja kävivät kissatkin mielellään puskemassa
ja tervehtimässä.  Ikävä puolin ja toisin.
Kiitos Kuopukselle, kun mahdollisti matkalle pääsyn.


torstai 3. elokuuta 2017

Kyläilyä ja retkeilyä



Alkuviikko lomailtiin ystäväperheen luona.
Sää suosi meitä molempina päivinä ja saimme taas uusia elämyksiä
ja näimme mukavia paikkoja, joissa emme olleet ennen käyneet.


Ensimmäiseksi vierailimme Ylämyllyn Automuseolla, Myllyn Vanhat autot.
Ennen aikaan autot olivat todellakin erilaisia.
Kiiltoa ja kokoa löytyi.
Mietimme ystäväni kanssa, että me emme olisi nähneet kyllä noita autoja ajaa,
saati sitten parkkeerata.


Kiiltoakin autoissa löytyi ja monenmoista katsottavaa.
Hyllyilla oli myös muutakin keräilytavaraa, joten lähtiessa tuntui,
että kahdeksan hallia kierrettyämme emme mitenkään nähneet kuitenkaan kaikkea.
Tänne voisi tulla uudestaankin.


Toisena päivänä vierailimme Seinävuoren rotkolaaksossa Tuusniemellä.
Kyllä oli vaikuttavat maisemat.
Kapea, todella syvä rotko, jonka ympäri kulki osittain vaikeakulkuinenkin polku.
Välillä polku laskeutui rotkon pohjalle, nousten taas toiselle puolen.


Matkan varrelta löytyi myös opastauluja.
Parkkialueen vieressä oli hyvin hoidettu, tilava laavu tulentekopaikkoineen,
puineen ja vessoineen.  Pari pöytääkin penkkeineen oli pihalla.
Meillä oli eväät ja kahvit mukana ja rotkokierroksen jälkeen ne maistuivatkin hyvin.
Ystävämme oli tehnyt  ihanaa marjamehua, jota juotiin retkelläkin Muumimukeista.
Kiitos mukavista retkipäivistä ja vieraanvaraisuudesta!
Keskiviikkona jaksoimmekin sitten jatkaa puusavottaamme virkistynein mielin.


tiistai 1. elokuuta 2017

Pihan kukat ja kasvit




Kesä on ollut viileä, sateinen ja tuulinenkin.
Ukkostakin on täällä itärajalla ollut.
silti tuntuu, että kukat ja kasvit ovat menestyneet paremmin kuin viime kesänä.


Ainakin kosteutta on riittänyt.  Ulkona olevia kukkia on tarvinnut harvoin kastella.


Terassilla olevia on kuitenkin joutunut kastelemaan, 
mutta niihinkin on sadevesiastioissa oleva vesi riittänyt.


Olen ollut tyytyväinen tämän kesän kukkavalintoihini.
Ainoastaan tähän ostan ensi kesänä valkoisen lobelian.
Se erottuisi paremmin.


Syreenille ei vain taida riittää tämä maa, se kasvaa edelleen heikosti.
Viime vuonna kun läheskään kaikki siemenet eivät itäneet,
niin nyt ne sitten ovat itäneet mullan joukossa tehden kukkapenkistä hieman sekavan.


Saas nähdä saako tästä koristekurpitsasta vielä kukkia ja kurpitsoja.


Omat hyvin talvehtineet pelargoniat ovat kasvaneet tuuheana,
kukat vain ovat harvassa. Ensi keväänä otan ne aiemmin lämpimään
ja aloitan lannoituksen aiemmin.


Kesäkurpitsa on jo kukkinut..  Tomaateissakin on jo raakileet,
kunhan puutarhatonttu vain kävisi ne joku yö maalaamassa.
Katsoimme nimittäin pikku Prinsessan kanssa sadun, jossa puutarhatonttu
kävi yöllä maalaamassa tomaatit punaiseksi.


Sain ystävältäni uudet mansikan taimet.
On nämä nyt paremmin kasvaneet kuin aiemmat,
muutamia pikku mansikoitakin olemme jo saaneet,
ne ovat maistuneet aivan metsämansikoilta.


Sain toukokuussa arvontavoittona tällaisen kookoskasvualustan.
Hyvin on salaatti siinä kasvanut, yksi sato siitä jo syötykin.
Tätä ei ole tarvinnut kastella koko kesänä,
sadevesi on riittänyt.
Aika vähäisiä nämä minun viljelyni ovat.
Ensi kesäksi haluaisin pienen perunapenkin.
Kesäkukkia yritän ensi keväänä kasvattaa itse,
poimin nyt jo kukista siemeniä talteen.
Nyt nautin kukista ja elokuusta.