maanantai 27. helmikuuta 2017

Muumit aamukahvilla ja muita kuulumisia



Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogipostauksestani.  Olen kahden vaiheilla, lopetanko bloggaamisen kokonaan vai kirjottelenko silloin tällöin kuulumisiani ja aikaansaannoksiani käsitöiden rintamalla.  Vielä en osaa sanoa, miten käy.
Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia.  Olen käynyt pikku Prinsessan luona, koska oli kova ikävä, olen viettänyt aikaani pikku Prinssin kanssan tutustuen toisiimme.  
Olen ommellut, virkannut ja neulonut.


Helsingissä käydessäni yllätti taas kerran, miten erilaisissa olosuhteissa elämme.
Meillä lunta on riittänyt, sitä on tullut koko ajan lisääkin, kun taas eteläisessä Suomessa pihat ovat kuin meillä vappuna.  Onneksi silti pääsimme käymään ulkojäillä ja näin pikku Prinsessan opettelevan luistelemaan.


Koiran kanssa olemme tehneet päivittäin useampia lenkkejä, aurinkoiset pakkassäät ovat ihanan raikkaita ja talvinen luonto kaunis.


Pikku Prinssikin on vieraillut jo pariin otteeseen mummolassa ja mummo yökyläillyt heillä.
Koira ja kissat ovat olleet ihmeissään, että mikä toi tuhiseva käärö oikein on.  Pikkukissa totesi kuitenkin, aikansa katseltuaan, että viereen uskaltaa nukahtaa.


Kun aikaa bloggaamiselta on jäänyt, olen katsellut kotiakin erilailla.
Uusia suunnitelmia sisutuksen suhteen on jo tehty ja lisää suunnitellaan.  Kävin kirjastosta sisustuslehtiä ja -kirjoja ja niitä olen ahkerasti selaillut.
Olen nyt jo toiseen kertaan käynyt käsityö-, vaate- ja astiavarastoni läpi, nyt entistä 
enemmän varastoja karsien ja kaappitilaa vapauttaen.
Entistä vähempi tavaramäärä tuntuu helpottavalta ja tilan tuntu lisääntyy.
Haluan kodistamme avaran ja selkeämmän.  Kun muutimme pysyvästi tänne entiselle mökillemme, niin päivitystä sisustuksen suhteenkin tarvitaan.
Se on vaan jäänyt muiden asioiden jalkoihin.


Olen myös kamppaillut suurempaan kaupunkiin paluumuuton kanssa.  Kovasti houkuttaisi asuminen lähempänä lapsiani ja lapsen lapsiani, sieltä olisi myös helpompi lähteä Helsinkiinkin suoraan junalla, ilman, että ensin ajaa lähes kaksi tuntia autolla. 
 Entisessä kotikaupungissani olisi myös tutut paikat ja ihmiset lähellä.
Muuttaminen takaisin tietäisi kuitenkin paluuta taas edestakaiseen reissaamiseen Miehen kanssa, hänen töiden olleessaan täällä.  Silti ajatus kiehtoo.
Vaikka yleensä teen päätökset tunteella, niin silti teen myös taloudellisia laskelmia.
Kun täällä on mahdollisuus asua pienessä omakotitalossa, järven rannalla, omalla tontilla, niin samalla rahalla kaupungista saisi yksiön tai todella pienen kaksion.  Mahdollisuutta erilliseen kaupunkiasuntoon ei ole, vuokrat ovat sen verran suuria, ettei eläkkeelläni niitä maksella.
Töissä käydessäni pystyin pitämään kaupungissakin isoa asuntoa (lue asuntolainaa), 
sama ei onnistu eläkkeellä.


Niinpä taas kerran joudun toteamaan, että voin vain haaveilla muutosta. 
Käytännön syistä on pakko yrittää sopeutua tänne.
Diabetesyhdistyksen toimintaan olen lähtenyt mukaan, kokoontumiset kerran kuukaudessa.  Marttojen toiminnnastakin otin selkoa, mutta valitettavasti olen ollut reissussa heidän harvojen tapaamisten aikaan, kuten tulen olemaan taas seuraavallakin kerralla.


Sain nimittäin kutsun isovanhempien päivään pikku Prinsessan päiväkodille.
Viime vuonna olin mukana, enkä halua jättää tapahtumaa tälläkään kertaa väliin.
On niin ihana nähdä lasten antaumuksellisia esityksiä sekä heidän touhujaan päiväkodilla.
Kutsu pikku Prinssin ristiäisiinkin on jo tullut ja juhlat ovat ensi viikonloppuna.
Kahteen viikkoon mahtuu paljon, myös ikäviäkin asioita.  Veljeni perheen toinen koira menehtyi kasvaimen poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja suru on suuri.
Kahteen viikkoon mahtuu siis paljon, iloa ja surua, kuten elämään yleensäkin.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Teille kaikille



Mummo ja Koira kissoineen toivottaa kaikille oikein ihanaa Ystävänpäivää.




maanantai 13. helmikuuta 2017

Uusia sukkia saa....



Blogiarvonta on päättynyt ja voittaja arvottu.
Ensinnäkin kiitos Sukkamestareille yhteistyöstä ja tietenkin ISO kiitos kaikille osallistujille!
Teitä olikin tällä kertaa todella paljon.
Voittajaksi arvottiin; 

"Olen aina haaveillut, että nimipäiviä juhlittaisiin vieläkin.Elämässä pitäisi olla enemmän juhlia-ei mitään ökyjuhlia vaan pieniä rentoja juhlahetkiä lähimpien kanssa:)
Hikisiepparit kuulostaa TOSI hyvälle.Ukko K on kaikki päivät töissä kengät jalassa (turvallisuussyistä) ja han mikä tahansa mikä lupaa vähentää sukkahunajaa on tervetullut meidän kokeiluumme:D.Naisten pehmovarsisukat ottaisin likoille, koska ne muistuttaa minua lapsuuden ryppyvarsisukista ja Jätkänpätkälle villapohjasukat,jotka lämmittäisi ulkoillessa.Mummo A. etsii aina kiristämättömiä puuvillasukkia ja minä puolestaan haluan, että sukissa on joku kuvio eli ruutukuvioiset puuvillasukat minulle:)
Mukana arvonnassa! "

eli Mamma A.
Paljon onnea!  Toivotaan, että palkinnosta on iloa koko porukallenne!
Ilmoitathan yhteystietosi sähköpostiini, kiitos!


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vielä tänään



Vielä tänään voit käydä osallistumasssa 10 sukkaparin arvontaan täällä.
Mummo ja Vaari ovat tänään nauttimassa Katinkullan palveluista Vuokatissa
yhdessä mummon veljen ja veljen vaimon sekä yhteensä kolmen koiran kanssa.
 Arvonnan voittaja julkaistaan huomenna maanantaina.
Onnea kaikille arvontaan!

lauantai 11. helmikuuta 2017

Hempeä roosa - vuosi väriterapiaa




Tänä vuonna osallistun Vuosi väriterapiaa -haasteeseen, jonka  on ideoinut ja organisoinut Mira Sirpukan solmuissa-blogista.
Helmikuun värikseni valitsin hennon, hempeän roosan.
Ainakin itsestäni nuo kerät näyttävät sen värisiltä.
Nämä langat ovat jo olleet kauan lankalaatikossani, ostin ne pari vuotta sitten tarkoituksena neuloa bolero pikku Prinsessalle vanhempiensa hääjuhliin.
Eipä sitten tullut silloin sitä tehtyä ja olenkin miettinyt, että mitä noista oikein tekisin. 


Nyt sitten neuloin toisesta kerästä henkäyksen ohuen kaulaliinan pikku Prinsessalle. 
Lankaa kului 25 g /235 metriä, todella ohutta ja kevyttä, pehmeää kidmohairia.


 Huiviin meni vain toinen kerä ja toinen on vielä vaille käyttötarkoitusta.
Jos en muuta keksi, niin laitan sen sitten kirppikselle.
Ensi kuu onkin sitten haasteellisempi, mausteinen ruskea.


perjantai 10. helmikuuta 2017

Mulesing vapaat sukat



Blogissani on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa 10 paria ihania sukkia.
Kannattaa käydä osallistumassa täällä. 
 
Lupasin selvittää Jennille ja muille  Sukkamestareitten sukkien merinovillan alkuperän.
Tässäpä myyntipäällikkö Marika Jokisen vastaus;

"Merinovillamme tulee Etelä-Amerikasta (suurin osa Perusta) ja on mulesing vapaata, eli lampaille ei ole tehty tuota tuskallista käsittelyä. Pitänee lisätä asia myös web sivuillemme."

 Voitte siten hyvillä mielin osallistua arvontaan.
Tuossa ylläolevassa kuvassa sukkiin on kyllä ilman omaa haluani lisätty kotimaisia kissan- ja koiran karvoja,
joita meillä leijuu ilmassa ja lattialla. 

 

Ystävänpäivälahjaidea nro 4



 Itselleni varmasti tärkeimpiä ystäviä ovat nämä karvaiset ystäväni; Kissa, Pikkukissa ja Koira.
Ilman heitä olisin tullut hulluksi täällä korvessa asuessamme, näin olen todennut monelle,
myös Miehelle, joka aina välillä toteaa, miten paljon vaivaa ja harmia elukoista on.
On niistä, välillä.  

 Koskaan ei voi lähteä jonnekin kauemmas ilman miettimistä, mites Koira ja kissat.
Etenkin nyt, kun Koiralla ei täällä ole hoitopaikkaa, koirahoitolaan se ei ole tottunut ja kotihoitopaikkaa ei ole.  Kummityttöni on muutaman kerran vuodessa ottanut Koiran heille, mutta hänkin asuu tuolla suuremmassa kaupungissa, jonne on matkaa ja toisaalta hänkin varmasti muuttaa jatkossa opiskelemaan toiselle puolelle Suomea.  Tytön ja Vävyn luona on heidän omat kissansa, Kuopuksen vuokrasopimus kieltää lemmikit.  Koiran voi onneksi ottaa joihinkin paikkoihin mukaankin, mutta kissat eivät paria yötä kauempaa pärjää keskenään ja aina saa jännittää päivänkin poissaolon jälkeen, että mitä tuhoa ovat saaneet keskenään aikaiseksi.


Niin ja välillä nuo kaikki kolme kyllä koettelevat hermoja, kun yltyvät yöllä kisailemaan.
Ensiksi Pikkukissa alkaa kiusaamaan Kissaa, sitten Koira menee erotuomariksi
 ja sitten huudamme me.
Silti, ilman noita, elämä olisi aika tylsää.
Emmekä me kuitenkaan suuremmalti missään käy tai matkustele, hyvin on pärjätty.


 Kiitollisena tästä ystävyydestä, siitä miten paljon iloa ja elämää he minulle tuottavat,
 kävin ostamassa heille ystävänpäivälahjat.
Siis ihan itse ostin,  ilman mitään blogiyhteistyötä.
Kissa ilahtuu varmasti eniten herkullisesta hyytelöruuasta, 
Pikkukissa saa uudet kilisevät pallot (minne lie aiemmat hävittänyt) ja
Koira saa pari purukenkää.
Kiitos teille karvaiset ystäväni!






keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pikainen arvontamuistutus






Muistattehan käydä osallistumassa sukka-arvontaan.
Sukkamestareiden porukka on Ispo messuilla Munchenissä enkä ole vielä saanut vastausta  Jennin/Sinkkulaakson tarinoita esittämään kysymykseen merinovillan alkuperästä.
Mutta palataan vielä asiaan.
Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Turhista eroon



Tänä aamuna, kun herättiin oli pakkasta -30,4 astetta täällä itärajalla.
Nyt, kun aurinko paistaa, enää -17,9.
Aamulenkillä ei paleltanut, kun pukeutui lämpimästi ja laittoi huopatossut jalkaan.
Pikkukissa haluaa kylmyydestä huolimatta käydä ulkona.
Yritin äskenkin houkutella sitä sisään, mutta karkasi, kun yritin syliin nostaa.
Nähtävästi sitä ei palele.


Koirakaan ei liioin nostellut tassujaan, on niin tottunut pakkasiin täällä asuessamme.
Tänään olikin Koiran kynsien leikkuu, se on hyvä tehdä ulkoilun jälkeen, kun verisuonet
ovat vetäytyneet.  Muuta ei olla liioin tänään tehtykään, tuotu puita sisälle ja lämmitetty uunia.
Eilen sain taas käytyä pari laatikkoa läpi noita käsityövarastojani,
muutamia jemmajuttuja laitoin Tori.fi myyntiin, kun en niitä itse ole saanut ommelluksi.
Yritän vähitellen päästä eroon keräämistäni kasityöjutuista.  Askartelutarvikkeitakin on jemmassa ja nekin pitäisi käydä läpi ja jättää vain jotain pientä.
Meillä on täällä niin vähäiset säilytystilat ja uusia kaappeja en halua enää, vaan mielummin vähennän tavaraa.  Ylimääräiset vaatteenikin olen kirppiksellä myynyt, nyt kaapista löytyy enää ne, joita oikeasti pidän.  Yritän kevään aikana saada muutkin kaapit siihen kuntoon, ettei niissä ole ylimääräistä.  Mitään Konmaritusta en kannata, vaan puhdasta maalaisjärkeä siihen, mitä oikeasti kannattaa säilyttää ja mitä ei.  Pahinta olisi, jos lapset joutuisivat joskus tyhjentämään kotini kaikesta ylimääräisestä, kun en enää itse pystyisi.  Paras tehdä se nyt, kun vielä jaksaa.



maanantai 6. helmikuuta 2017

Allit



Allit nimen annoin näille sukille langan mukaan.  Edelleenkin neulon siis perusvillasukkia.
Nyt tein kuitenkin jotain pientä muutosta.


Neuloin päällisosan joustinneuletta, sukka istuu siten paremmin jalkaan.
Oli kyllä hankalaa muistaa telkkaria katsoessa, että kolmas ja neljäs puikko ovat joustinta ja eka ja toka sileää.  Nyt ei ihan katsomatta voinutkaan neuloa koko jalkaterän osuutta.


Tein kärkikavennuksetkin erilailla, näyttivät tosi hassuilta,
mutta jalassa tuntuivat ihan hyviltä ja istuvilta.


 Tykkään tästä väristä, se ei ole mikään liukuvärjätty, muttei yksivärinenkään.


Olen nyt neulonut parit sukat tästä minulle uudesta tuttavuudesta Alli-langasta.
Paksuus on jotakuinkin seiskaveikan oloista, mukava neuloa, en nimittäin ihan ohuesta langasta tykkää.  Lämpimätkin ovat ja violetin värisiä sukkia olen jo ennättänyt pestäkin ja hyvänä pysyivät.
Nämä langat olen ostanut ihan omilla rahoillani, joten tämä ei ole blogiyhteistyötä. 
Yhdestä kerästä saa juuri tuollaiset 38 jalkaan sopivat sukat, pikku nöttönen jää tarvittaessa parsinlangaksi.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ystävänpäivälahjaidea nro 3


Lapsuudenkodissani vietettiin aina nimi- ja syntymäpäiviä, ystävänpäivää ei vielä silloin Suomessa edes tunnettu. Nimipäiville kutsuttiin yleensä naapurin Taimi-täti sekä toisen naapurin lapset.
Siihen aikaan suosittu nimipäivälahja oli sukat ja suklaalevy.
Ei huonompi idea.  Molemmat sopivat useimmille ja ovat käyttötavaraa.
Miksei tätä ideaa voisi hyödyntää ystävänpäivänäkin.


 Itse olen vannoutunut villasukkien käyttäjä.  Nyt vain joudun hieman laajentamaan tätä villasukkakäsitettä.  Villasukan ei aina tarvitsekaan olla itse kudottu, paksu sukka, jotta se olisi lämmin ja mukava jalassa. Kun sain kokeiltavakseni näitä Sukkamestareitten
merinovillaisia sukkia, olin myyty.
Näissä raitasukissa on 70 % merinovillaa ja ne ovat ihanan pehmeitä ja lämpimiä.
Lyhytvartiset tossukat ovat jatkossa suosikkisukkani yösukiksi.
Löysin muuten valikoimista monet joustavat, kiristämättömät sukatkin.
Ja ne todellakin olivat kiristämättömät, varsi pysyi hyvin ylhäällä, muttei puristanut tai jättänyt jälkeä nilkkaan.  Se on tosi iso asia minulle, joka vieroksuu nilkkasukkia niiden varsien takia.

 

 Sukkamestarit on  suomalainen sukkiin sekä urheilu- ja vapaa-ajan vaatetukseen erikoistunut yritys.
Sukkamestarit on ollut jo pitkään Suomen suurin sukkavalmistaja.  
Sukat valmistetaan Ylöjärvellä ja ne ovat avainlipputuotteita.
Suosimme siis jälleen suomalaisia tuotteita.
 Joskus kaupassa olen katsonut tuotemerkkiä Romeo/Julia, että onpas edullisia sukkia.
Hiljaa mielessäni olen ajatellut, että varmaan ulkomaisia tai sitten huonolaatuisia. Mutta ei.

Miniä ja Tyttö

Kuopus on ihastunut näihin Romeo Hikisiepparit sukkiin.
Ovat kuulemma lämpimät ja pysyvät pehmeinä useammankin pesun jälkeen.
Kuopus on aina tarkka vaatteistaan, eikä turhia kehu.


Vävyltä kyselin käyttökokemuksia ja totesi, että oikein mukavat jalassa eivätkä kiristä yhtään.

Vävy ja Kuopus
 Pikku Prinsessa on sairastellut virusperäistä flunssaa jo pitkään.
Mummo lähetti sukkapaketin pikkuiselle.  Sukkakoko 25-27 oli vielä reilu, mutta
hyvät löhöilysukat kuulemma ovat nämäkin.
Lasten jalat kasvavat kyllä todella nopeasti, joten eiköhän nämäkin ole kesällä jo ihan sopivat.

Pikku Prinsessa
 Usemmankin kerran täällä blogissani olen kertonut, että valitettavasti täällä itärajalla joutuu usein turvautumaan verkkokauppaostoksiin saadakseen jotain tiettyjä tuotteita.
Onneksi näitäkin sukkia saa tilattua Sukkamestareiden verkkokaupasta.
Toimitusaikakin on todella nopea ja toimituskulutkin edulliset.
Vielä siis ennättää tilata vaikkapa ystävänpäiväksi. 
 
Tyttö ja Vävy
Ilokseni sain vielä arvottavaksi 10 paria sukkia jollekin teistä lukijoistani.
Käypä kurkistamassa Sukkamestarit shopin
tuotteita ja kerro kommenttikentässä, mitkä ovat sinun suosikkisukkasi.
Anonyymit lisätkää sähköpostiosoite.
Arvonta siis kaikille lukijoilleni tai lukijoiksi liittyville alkaa nyt ja
päättyy su 12.2.17 klo 21.
Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan!

Miniä, pikku Prinsessa ja Poika

  Sukkamestarit mukana Ispo messuilla Munchenissä 5-8.2.17 uuden sport malliston kanssa.
Kuvia on tällä kertaa kuvannut mummon lisäksi Miniä, Poika, Tyttö, Vävy ja Kuopus.
Kiitos heille kuvista ja käyttökokemusten jakamisesta.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tumput pikkuiselle



Pienillä vauvoilla on tunnetusti terävät ja ohuet kynnet.
Kynsiä on vaikea leikata ja vauvat voivat raapia itseään vahingossa.
Äitiyspakkauksessa tuli sellaiset pikkusukkien näköiset tumput,
mutta tarvitaanhan niitä useammatkin.
Niinpä mummo sitten neuloi nopeasti lisää.
Tällaistä violettia lankaa löytyi pieni kerä lankavarastosta, 
muistaakseni Extra Fine Merino lankaa.
Ihanan pehmeät ja lämpimät pikku Prinssin käsiin.
Toiset voisikin sitten tehdä vaikkapa puuvillalangasta.


perjantai 3. helmikuuta 2017

Kymmenen kissasatua kirppikseltä




Kävin tänään purkamassa kirppispöytäni.
Viikko meni ja tavarat vähenivät taas melkoisesti.
Tällä erää ne todellakin kävivät hyvin kaupaksi, neljä isoa kassillista vein ja yhden toin takaisin.
Varasin jo heti uudestaan, mutta sain vasta maaliskuun lopulle.
Ennätänpähän nyt kerätä taas siihen tavaroita, keväisimpiäkin.


Löysin kirppikseltä tällaisen ihanan Miiru-Hiirulainen, kymmenen kissasatua kirjan kolmella eurolla.
Ajattelin, että tässä olisi kiva iltasatukirja pikku Prinsessalle.


Kuvat ovat mielestäni todella ihania.  Hurmaannuin täysin.
Pikku Prinsessa tuleekin parin viikon päästä mummolassa käymään, 
niin päästään lukemaan.


torstai 2. helmikuuta 2017

Ystävänpäivälahjaidea nro 2



Näinhän se on.
Toivottavasti ystäväni tunnistavat tuosta kuvasta minut ja itsensä.
Tällaisen ihanuuden voi vaikkapa postittaa sille kaukaisimmallekin ystävälle
tai antaa ystävänpäivälahjaksi sille rakkaimmalle läheiselle.
Sisältönä mustikka-valkosuklaata, tiedän ainakin yhden joka pitäisi tästä <3



Olen aina ihastellut ja pitänyt kivoista pakkauksista.
Miehen mielestä ostankin tavaroita pakkauksen mukaan vähän turhankin usein.
Mutta eikö olisikin kiva saada tällainen?
Paketin sisältä löytyy mansikan, suklaan, omenan ja banaanin makuisia täytelakuja.
Nam ;)


Aika moni onkin jo varmaan pakkauksista tunnistanut, mistä tuotteista on kyse.
joita valmistaa/markkinoi perinteinen karamellitehdas  Namitupa
Ilmajoella.

Enkelin Eväspussin tuotevalikoimaan kuuluvat myös makuteet ja maustekahvit.
Nekin kaikki tietenkin ihanissa pakkauksissa valmiina ystävänpäivänä ojennettaviksi.



Näitä ja monia muita ihanuuksia saa
Namituvan verkkokaupasta 
tai