lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus




Juhannukseen valmistauduin siivoamalla ja siivoamalla
sekä hankkimalla ruokaa ja juomaa sekä hyttyskarkotteita.


Kaasupullo on täysi,  grilli pesty, lelut kaivettu varastosta,
kukat laitettu, tervetuloa!


Kumisaappaille ja reinoille on kesällä aina käyttöä.


Vävykin vaihtoi valokatteen terassilleen juhannusviikolla.
Työturvallisuus ei ollut aivan huippuluokkaa.



Juhannus on juhannus, on säät sitten millaiset vaan,
niihin pitää vain varautua.

Pikkukissa ei turhia paineita ottanut juhannusvalmisteluista.


Koira taas vartioi jokaista tekemistäni ulkona ja sisällä.
Hyvää Juhannusta!


torstai 22. kesäkuuta 2017

Purnausta



Ei pitäis valittaa, mutta valitan silti.  Nimittäin tätä epätasa-arvoisuutta.
Kaikkiallahan sitä on, toisilla on asiat paremmin kuin toisilla.
Onhan itselläni paljon asioita hyvin, tosi paljon.
Enkä varmasti ole sairauksieni kanssa edes sieltä pahimmasta,
kalliimmasta, vakavammasta tai  huonoimmasta päästä.
Purnaankin kaikkien meidän puolesta, joilla kuluu rahaa
terveydenhoitoon todella paljon.
Itselläni sitä kuluu lääkkeisiin, myös niihin pakollisiin, joita Kela ei korvaa sekä
hammashuoltoon ja silmälaseihin.
Joskus nuorempana silmälääkäri lohdutti, että kyllä se näön huononeminen
tasoittuu vanhemmiten, ei ole. Puolitoista vuotta sitten uusin silmälasit
ja nyt en enää näe näillä kunnolla.  Ei ole varaa uusia, jo pelkät linssit maksavat yli 700 euroa.
Hammaslääkäriin, siihen kunnalliseen, kun täällä ei pääse,
menee vuosittain 2-300 euroa, vaikka vain tarkastus ja suuhygienisti,
nekin on pakko käydä vuosittain diabeteksen ja suussa olevan punajäkälän takia.


Entäs sitten nämä lääkekorvausten muutokset tänä vuonna.
Itselläni lääkekatto eli se 50 euron omavastuun lisäksi reilun 600 euron lääkekatto täyttyivät viiteen kuukauteen.  Monella varmasti paljon nopeammin.
Sata euroa kuussa lääkkeisiin eläkkeestä on paljon.
Eikä se edes tule niin tasaisesti.  Yksi lääkehaku apteekista  maksaa jo monta sataa kerralla.
Helpottaahan se nyt loppuvuodesta, mutta eikö nykytekniikoilla saataisi sitä
tasoitettua vuoden ajalle tasaisemmin.
Toimin paikallisessa diabetesyhdistyksessä, jonka kokoontumisissa myös diabeteshoitajat käyvät ja he ovat huolestuneita siitä, että osa joutuu jättämään kalliit lääkkeet ostamatta,
koska ei ole varaa laittaa isoja summia kerralla niihin.
Itselläni etsittiin sopivaa lääkeyhdistelmää pitkään, jotta saatiin verensokeri kohtuu lukemiin.
Nyt tarvitsen kahta tablettilääkettä ja yhtä pistettävää.
Näistä kaksi on todella kallista.
Oma vika, toteaa moni jopa terveydenhoitohenkilöstöstä kakkostyypin diabeetikoista.
Pitääkö siitä silti rangaista, eikö ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.
Sitä paitsi diabetesyhdistyksemmekin kokoontumisissa olen nähnyt vain 
normaalipainoisia, ihan tavallisia ihmisiä.
Kyllä siihen kakkostyypin diabeteksenkin puhkeamiseen vaikuttaa niin 
monet asiat.  Itselläni perimän lisäksi myös mm. stressi vaikutti siihen.


 Kallista oli silloinkin kolmen lapsen kanssa, kun kaikilla on silmälasit.
Tai Poikahan sitten aikuisena kävi leikkauksessa eikä enää laseja tarvitse, 
mutta aikoinaan tarvitsi.  Lisäksi piti olla piilolinssit urheiluharrastusten vuoksi.
Kun perheessä oli siis aikuiset mukaan lukien viisi, jotka joutuivat
uusimaan silmälaseja, lapset kasvuaikana useastikin,
niin kyllä niihin rahaa kului. Olihan sitä lisäksi muitakin sairausmenoja.
No niin, nyt sitten moni pahoittaa mielensä, että purnaan turhasta.
Onhan niitä vakavampiakin sairauksia, joita ei edes kalliit hoidot paranna.
Tottakai on, en yhtään vähättele niitä, päin vastoin.
Kun viimeksi taas jaoin lääkkeitä lääkeannostelijoihin,
niin taas kerran mietin sitä jätteen määrää, joka kertyy yksittäispakatuista lääkkeistä.
Mihin on hävinneet vanhat kunnon muovipurkit, johon yhteen purkkiin mahtuisi
koko kolmen kuukauden lääkemäärä.
Kun joka paikassa nykyisin yritetään välttää turhaa jätettä, 
niin milloinkahan tähän puututaan. 


Anteeksi kaikille lukijoilleni tästä purkauksesta.
En vain enää jaksa kuunnella sitä, että
itsehän olet sairautesi hankkinut ja kyllä eläkeläisillä on niin 
hyvät tulot, että niillä saa lääkkeet ostettua.  Ei ole kaikilla.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kesän antimia




Kyllä kesällä on mukavaa, kun saa tuoretta syötävää, vaikkakin osittain vielä kaupasta.
Maut ja värit ovat ihan toista kuin talvella
ja myös tuoksu.  Voi että, miten ihanalta tuoksuu tuore tillikin.


Yhteishyvässä oli Hyrskypottujen ohje ja kokeilin niitä sillä mielellä,
että josko juhannukseksi.
Kannatti kokeilla, oli todella hyvää ja uskon, 
että maistuu juhannuksena loimulohen seurana. 
Suosittelen.


Viikonloppuna syötiin myös yhtä suosikkisalaattiani;
tomaattia, mozzarellajuustoa ja tuoretta basilikaa.
Nautin maun lisäksi väristä ja tuoksusta.


Täällä itärajalla on aurinkoisen loppuviikon jälkeen ollut sateinen ja tuulinen viikonloppu.
Luonto on kyllä  kaunis myös sateen aikaan.
Nyt on meilläkin jo kunnolla lehti koivuissakin, saa tarvittaessa juhannusvastat (tai -vihdat).
Pikkukissa viihtyy yleensä ulkona, mutta tänään hyppäsi ikkunalaudalle
sisälle pyrkiäkseen, pelkäsi varmasti kovaa tuulta ja etenkin tuulen viemää
lasten teltaa, jonka olin jo pystyttänyt terassille odottamaan pikku Prinsessaa.
Juhannus se vaan tulee viileästä säästä huolimatta.
Mukavaa juhannusviikkoa!


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Festarikesämme avattu




Siinähän se on, näistä ne kesäfestarit koostuu.
Bajamajoista, mieleisestä musiikista, osaavasta  henkilökunnasta, 
innokkaista talkoolaisista ja juomatölkeistä.
Me oltiin ystäväpariskunnan kanssa tämän kesän ensimmäisillä festareilla.
Sää oli ihana, lämmin ja aurinkoinen.
.  Musiikki mieleistä, vaikka Sanni joutuikin perumaan tulonsa,
mutta Anssi Kela korvasi sen loistavasti.
Ainut miinuspuoli oli välillä nilkkoja syövät itikat.


Anssi Kelan lisäksi esiintyjinä olivat Anna Puu ja Eppu Normaali.
OKR-festarit jatkuvat vielä lauantain ja sunnuntain, mutta ei tällä iällä jaksa valvoa
kuin yhden illan ja yön.
Ilta oli samalla synttärilahja Miehelle.
Aloittelimme iltaa yhdessä Tytön ja Vävyn luona pitsoilla ja hamppareilla
sekä kuohujuomalla.
Oletteko maistaneet Lehtikuohua (alkoholiton)?
Ihana tuoksu, väri ja maku.  Vastaa mustaherkunlehdistä tehtyä juomaa.
Kiitos kivasta illasta kaikille,
jalat ovat jo palautuneet seisomisesta,
unikin varmasti maisuu ensi yönä.
Kahden viikon päästä uudestaan!



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ihania sukkia


Vaikka kesällä ei teekään mieli neuloa villasukkia, 
niin niitä voi jo suunnitella.
En ole koskaan tehnyt kirjoneulesukkia sen jälkeen,
kun keskikoulussa noin 11 vuotiaana piti tehdä kirjoneulevartiset villasukat.
Muistan vielä väritkin, tumma turkoosi päävärinä ja viininpunainen toisena.
Varsi oli kaunis, mutta ei joustanut yhtään ja siten sukkia ei saanut 
jalkaan.  Toisaalta ei kannattanutkaan, koska kärkiosa oli kuin pallo.
En sitten pitkään aikaan neulonutkaan mitään, virkkasin vain,
kunnes opiskeluaikanani aloin jälleen neulomaan, myöhemmin myös sukkia.
Nyt sain Sitruuna Kustannukselta tämän ihanan Suuren Sukkakirjan (Jorid Linvik, 5/2017)
ja olin myyty.  Ehkä minäkin osaisin.


Kirjassa alussa on monta sivua hyödyllisiä neuvoja ja kirjoitettu niin aloittajallekin
sopivalla tavalla, että innostuin.
Yksi todella hyödyllinen yksityiskohta on kanteen painettu mitta.
Itselläni ainakin on aina mitta kadoksissa silloin, kun sitä tarvitsisi.
Hyvä tietää -osion luin erittäin tarkkaan ja opin monta uutta asiaa.
Tarkistin myös, että ohjeissa käytettyjä lankoja saa edullisesti Adlibrikselta,
koska ainakin aluksi haluan neuloa juuri ohjeessa mainitusta langasta, vaikka
kirjassa neuvotaankin oikeanlaisen langan ja puikkokoon löytämiseen.

.
Eikä kirjassa neuvota pelkästään kirjoneulesukkia vaan aloitetaan aivan 
perussukilla.  Niitä löytyy ainakin  kolmea tyyliä, joista itselle tutuin oli "äidin opettamat sukat".
Perussukkaohjeita löytyy keskoskoosta alkaen lasten, naisten ja miesten sukkiin.
Mutta ne ihanat kuvioneuleet!


Näillä ajattelin syksyllä aloittaa.  Mallia sanotaan neulekerhon suosikiksi, 
koska sitä voi neuloa seurassakin sotkeutumatta kuvioissa.
Ehkä tällä mallilla saisin luottamusta onnistumiseen.


Kissa ja hiiri, Koira, Kalansaalis, Tiikeri ja Kissat.
Näillä voisi varmasti ilahduttaa lähipiiriä.
Let's rock sukista ilahtuisi nuorisokin. Itse ihastuin Viikinki ja Ruutusukkiin.
45 ohjeessa riittää varmasti kaikille omat suosikkinsa,
niin aloittelijoille kuin vaativampiinkin malleihin tottuneille.
Tämä kirja tulee kyllä käyttöön.
Niin ja Sitruuna Kustannus Oy julkaisee syksyllä myös Jorid Linvikin Suuren lapaskirjan.
Tuskin maltan odottaa.


Kirja arvostelukappale/Sitruuna Kustannus Oy

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Ihania ja ikäviä juttuja



Tämä viikko alkoi ihanasti.  Kävin lunastamassa Mieheltä saamani lahjakortin
täydelliseen kasvohoitoon ja voin vain sanoa, että se oli ihanaa.
Tunti ja 20 minuttia hemmottelua, levollista, rauhallista nauttimista.
Haluan joululahjaksikin samanlaisen, kiitos!


Tein vielä samana päivän hyvän löydön kirppikseltä.
Neljällä eurolla näin paljon junaradan osia ja mukana vielä Muumipeikko,
Niiskuneiti ja joku poliisihahmo.  Kaikki oli vielä pakattu vaaleanpunaiseen vetolaukkuun.
Todellakin halpa paketti.


Matkustin sitten Tytön perheen luokse pitämään seuraa pikku Prinssille,
jotta Tyttö ja Vävy saivat käsiteltyä terassinsa.
Kävin samalla reissulla tapaamassa kahta entistä työkaveriani.
Vaikka emme olleet nähneet pitkään, pitkään aikaan, niin tuntui, kuin vasta eilen
olisimme olleet höpöttelemässä pitsan äärellä, niin mutkatonta oli taas kohdata.
Nämä kaksi ihmistä ovat parasta mitä entisestä työpaikastani minulle jäi.
Voi, kun saisi vaan aina aikaiseksi järjestää tapaamiset.
Jokaisella on kuitenkin omat kiireensä, mutta onneksi silloin tällöin pääsemme
saman pöydän ääreen.


Pikku Prinssi on pian viisi kuukautta ja kovasti jo yrittää päästä eteenpäin lattialla.
Pienempää kissaa kiinnostaa myös rapisevat lelut.  Pitää vaan varoa, ettei pieni käsi tarraa liian kovasti kissan turkkiin kiinni.
Tällä viikolla sattui myös ikävämpi juttu.
Huomasin yhtenä iltana, että selässäni tuntuu joku kipeä kohta ja pyysin Miestä katsomaan,
mitä siinä on.  Ensin hänkin luuli, että olen kolauttanut selkäni johonkin,
mutta tarkempi katsominen paljastikin punkin kiinnittyneen.
Alkoi punkin oikeaoppinen poistaminen ja netistä tiedon etsiminen.
Jälki on edelleen kosketusarka ja sen paranemista pitää nyt seurata.
 Tiedän, että diabeteksestä johtuen kaikenlaisten "kolhujen" paraneminen on minulla aina hidasta.
Välillä ajatukset lähtevät kulkemaan siihen suuntaan, että mitä kaikkea tästä voi seurata,
välillä taas lohduttaudun sillä, ettei kaikki punkin puremat aiheuta jälkiseurauksia.
Ikävää vain, että ne jälkiseuraukset voivat tulla vasta kuukaudenkin päästä.
Ihmettelimme, mistä olen sen saanut.  Päättelimme, että kun sekä Koira että kissat ovat saaneet punkkikarkotteensa, niin ne voivat kantaa punkin karvoissaan sisälle ja kun punkki ei pysty kiinnittymään niihin, niin vaeltaa sitten esim sohvalla ihmiseen.
Miksei muuten ihmisille ole keksitty tuollaista kiinnittymisen estolääkettä?
Itse en näe onneksi tuonne selkääni, muuten tutkisin sitä kohtaa jatkuvasti.
Epätietoisuus kuitenkin tuntuu, kun ei oikein tiedä pitäisikö sitä mennä näyttämään 
lääkärille, kun ei turhaankaan haluaisi mennä.
Nyt vaan sitten odotellaan.



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa - kesän valkoinen



Kesän valkoinen, sehän on tietysti ihan puhtaan valkoinen.
Löysin kaksi kerää valkoista nauhalankaa lankavarastostani,
olen joskus tehnyt näistä jotain ja sitten purkanut,
 eikä vyötettä tietenkään ollut enää tallella.
Pikkukissaa kiinnosti kovasti uusi lanka, piti varoa, ettei purrut sitä poikki.


Ensin neuloin valkoisesta nauhalangasta ruukunpäällisen,
näin joulukaktus sai kesän ajaksi harmaan ruukun sijaan valkoisen mekon ylleen,.


En neulonut pohjaa ollenkaan vaan aloitin ylhäältä ja ennen viimeistä
lopetuskerrosta kavensin joka 8. ja 9. silmukan yhteen. 
 Näin suojus pysyy paremmin paikoillaan.


Tämä onkin yllättävän riittoisaa lankaa.
Teinpä sitten myös toisen suojuksen.
Tällä kertaa puisen maljakon päälle.
Ilme muuttui valoisammaksi, kesäisemmäksi.


Näillä töillä osallistun Sirpukan solmuissa Vuosi väriterapiaa haasteeseen.
Valitsin värit osittain niitä, joita löytyy jo lankavarastoistani, osittain niitä,
joita en normaalisti käytä.  Yritän myös tehdä  jotain muuta kuin villasukkia.
Ensi kuussa onkin sitten vuorossa värilistaltani "helteinen keltainen".
Saas nähdä, mitä siitä keksisin.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tapahtumarikas viikonloppu



Aurinkoinen viikonloppu alkaa jo olla takana.
Viikonloppumme oli täynnä tapahtumia ja tekemistä.
Perjantaina paistoin ensimmäisen raparteperipiirakankin tänä kesänä,
vaikka varret eivät liioin 10 cm pitempiä olleetkaan.
Lauantaina myös järjestettiin monenlaisia tapahtumia täällä meilläkin päin.
Me kävimme ensin lähikauppamme Kyläkauppapäivässä ja osallistuin
pihalla arpajaisiin, joista voitin maton.  Siitä tuleekin mukava matto saunan eteiseen.


 Kyläkauppapäivältä siirryimme Rompepäiville, jossa oli lukuisten hienojen
autojen, traktoreiden ja moottoripyörien lisäksi monenlaista myyntikojua.
Autoja oli valtavasti ja kiersimmekin ravirataa melkoisen kierroksen nähdäksemme ne.
Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja illalla sen huomasi punoittavasta niskasta.


Rompepäiviltä tein myös pari kivaa löytöä.  
Pikku Prinsessalle löysin minikokoisia muumihahmoja täydentämään hänen
"muumikokelmaansa" sekä Tytölle aurinkokennolla toimivan kättään heiluttavan kissan.
Olemme nähneet tällaisiä kissoja aasialaisen ruokapaikan
koristeena ja meistä ne ovat olleet kivoja.
Pientä iloa muutamalla eurolla.



Yleisötapahtuman hälinästä olikin sitten siirtyminen aivan toisenlaiseen tunnelmaan.
Kävimme joka keväisellä sukuhautojen "laittoreissulla".
Hautausmaalla oli jälleen levollinen tunnelma, kiire ja hälinä kaikkosivat
ja haudat saivat kukkasensa. merkiksi, että heitäkin kaivataan.


Illalla nautimme sitten vielä grillikodan antimia.
Mies savusti lahnoja savustuslaatikossa, paistoimme makkaraa
ja minä vielä muutaman vaahtokarkin, jotka jälleen kerran onnistuin polttamaan.
Sauna lämpeni siinä samaan aikaan ja saimme nauttia vielä
mukavasta vilvoittelusta saunan terassilla ilman hyttysiä.
Uimaan ei sentäs vielä uskaltauduttu.


Tänään suurin osa päivästä kuluikin puuliiteriä siivotessa ja järjestellessä.
Kummasti sinnekin tulee vain ovelta tyrkättyä tavaraa talven aikana
polttopuiden vähetessä.  Nyt saatiin taas yksi tekemätön työ pyyhkiä pois listalta.


Pikkukissa uskaltautui eilen hyppäämään laiturille, 
vaikka portaiden alin rappukin on veden vallassa,
veden korkeuden ollessa nyt korkeimmillaan meidän täällä asuessa.
Siinä se viikonloppu taas hurahti nopeasti ja uusi viikko alkamassa.
Mukavaa, kesäistä alkavaa viikkoa kaikille!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kiirettä pitänyt



Kun kevät vain pitkittyi ja oli kylmää, niin sitä vain odotti.
Odotti lämmintä, odotti, että pääsisi ulkotöihin.
Juhannus painoi päälle ja tunne, että kohta kesä jo ohitse ennenkuin alkaakaan.
Meillä juhannus on siitä merkittävä, että lapset perheineen tulevat 
meille juhannuksen viettoon ja siitä sitten alkaa kesäkausi.
On lomailijoita, on kesätapahtumia ja kesä huipentuu sitten 
heinäkuun lopulla alkavaan Miehen kesälomaan.
Toissa päivänä sain siivottua grillikatoksen ja rantasaunan.
Koira vahti, ettei kukaan ulkopuolinen pääse yllättämään, kun touhusin.
Uskollisesti se jaksoi olla grillikatoksen ja saunan välimaastossa vahtimassa.
Siinä touhutessani mietin, että huomaakohan kukaan muu sitä,
miten paljon olen siivonnut, pessyt ikkunoita, järjestellyt,
laittanut puhtaita mattoja yms.
Ehkä, jos en tätä tekisi, niin se huomattaisiin.


Eilen kävin hakemassa Vaarin talolla talvehtineet pelargoniat.
Aika surkeita, ei tuuheita, pitkäksi venähtäneitä,
mutta silti niin monivuotisia, jo tärkeiksi, perinteeksi tulleita kesäkukkia.
Eiköhän ne siitä tuuheudukin, kun saavat kesäkukkaravinnetta ja aurinkoa.
Niin ja pääsevät vähän paremiin ruukkuihin.
Kävin myös ostamassa muita kesäkukkia.  Vaikka kuinka yritin säästeliäästi ostaa,
niin tuntui, että kalliiksi tuli.  Menköön tämä kulu siihen itsensä hemmotteluun
ja mielen piristämiseen.


Olen ollut niin uppoutunut ulkona puuhailemiseen, että olen ollut ihan puhki iltaisin.
En ole jaksanut edes konetta avata ja jopa unohdin, että Aisti elämä -arvonta päättyi.
Tänä aamuna sitten arvoin voittajan random.org avulla.
Ensimmäistä kertaa käytin tätä, olen sitä ihmetellyt muissa blogeissa ja nyt sitten etsin sen.
Arvontaan tuli mukavasti 57 kommenttia ja voittajaksi tuli nro 12
 Piiuli. 
Onnea kovasti ja kiitos kaikille mukana olleille!



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kuha tuli



Eilen pääsin minäkin kunnolla pihatöihin ja illalla vielä veneajelulle testaamaan 
tehokkaampaa sähkömoottoria.
Mies tietenkin halusi myös kalastaa,  minua harmitti kun ei ollut matoja, jotta olisin voinut onkia.
Kyllä taas oli niin nätti ilta, että.



Ei meillä vielä kovin kesäiseltä näytä.
Mansikan taimetkin ovat vielä ihan onnettomia.  Onneksi noin puolet selvisi talvesta
ja ystäväni lupasi minulle uusia taimia.
Koivutkin alkavat vähitellen vihertää, toista oli viikonloppuna Helsingissä.
Mutta eiköhän me kiritä kiinni kovaa vauhtia.



Nyt kun ilma lämpeni niin että tarkenee läträtä vesienkin kanssa ulkona,
niin on grillikatoksen ja rantasaunan pesut vuorossa.
Sitten alkaisikin jo olla paikat juhannuskunnossa. 
Iltaisin on tehtävä polttopuita. Talvi se tulee kuitenkin ennenkuin huomaakaan.
 



Vielä ennättää käydä osallistumassa
Aisti Elämä arvontaan