torstai 22. kesäkuuta 2017

Purnausta



Ei pitäis valittaa, mutta valitan silti.  Nimittäin tätä epätasa-arvoisuutta.
Kaikkiallahan sitä on, toisilla on asiat paremmin kuin toisilla.
Onhan itselläni paljon asioita hyvin, tosi paljon.
Enkä varmasti ole sairauksieni kanssa edes sieltä pahimmasta,
kalliimmasta, vakavammasta tai  huonoimmasta päästä.
Purnaankin kaikkien meidän puolesta, joilla kuluu rahaa
terveydenhoitoon todella paljon.
Itselläni sitä kuluu lääkkeisiin, myös niihin pakollisiin, joita Kela ei korvaa sekä
hammashuoltoon ja silmälaseihin.
Joskus nuorempana silmälääkäri lohdutti, että kyllä se näön huononeminen
tasoittuu vanhemmiten, ei ole. Puolitoista vuotta sitten uusin silmälasit
ja nyt en enää näe näillä kunnolla.  Ei ole varaa uusia, jo pelkät linssit maksavat yli 700 euroa.
Hammaslääkäriin, siihen kunnalliseen, kun täällä ei pääse,
menee vuosittain 2-300 euroa, vaikka vain tarkastus ja suuhygienisti,
nekin on pakko käydä vuosittain diabeteksen ja suussa olevan punajäkälän takia.


Entäs sitten nämä lääkekorvausten muutokset tänä vuonna.
Itselläni lääkekatto eli se 50 euron omavastuun lisäksi reilun 600 euron lääkekatto täyttyivät viiteen kuukauteen.  Monella varmasti paljon nopeammin.
Sata euroa kuussa lääkkeisiin eläkkeestä on paljon.
Eikä se edes tule niin tasaisesti.  Yksi lääkehaku apteekista  maksaa jo monta sataa kerralla.
Helpottaahan se nyt loppuvuodesta, mutta eikö nykytekniikoilla saataisi sitä
tasoitettua vuoden ajalle tasaisemmin.
Toimin paikallisessa diabetesyhdistyksessä, jonka kokoontumisissa myös diabeteshoitajat käyvät ja he ovat huolestuneita siitä, että osa joutuu jättämään kalliit lääkkeet ostamatta,
koska ei ole varaa laittaa isoja summia kerralla niihin.
Itselläni etsittiin sopivaa lääkeyhdistelmää pitkään, jotta saatiin verensokeri kohtuu lukemiin.
Nyt tarvitsen kahta tablettilääkettä ja yhtä pistettävää.
Näistä kaksi on todella kallista.
Oma vika, toteaa moni jopa terveydenhoitohenkilöstöstä kakkostyypin diabeetikoista.
Pitääkö siitä silti rangaista, eikö ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.
Sitä paitsi diabetesyhdistyksemmekin kokoontumisissa olen nähnyt vain 
normaalipainoisia, ihan tavallisia ihmisiä.
Kyllä siihen kakkostyypin diabeteksenkin puhkeamiseen vaikuttaa niin 
monet asiat.  Itselläni perimän lisäksi myös mm. stressi vaikutti siihen.


 Kallista oli silloinkin kolmen lapsen kanssa, kun kaikilla on silmälasit.
Tai Poikahan sitten aikuisena kävi leikkauksessa eikä enää laseja tarvitse, 
mutta aikoinaan tarvitsi.  Lisäksi piti olla piilolinssit urheiluharrastusten vuoksi.
Kun perheessä oli siis aikuiset mukaan lukien viisi, jotka joutuivat
uusimaan silmälaseja, lapset kasvuaikana useastikin,
niin kyllä niihin rahaa kului. Olihan sitä lisäksi muitakin sairausmenoja.
No niin, nyt sitten moni pahoittaa mielensä, että purnaan turhasta.
Onhan niitä vakavampiakin sairauksia, joita ei edes kalliit hoidot paranna.
Tottakai on, en yhtään vähättele niitä, päin vastoin.
Kun viimeksi taas jaoin lääkkeitä lääkeannostelijoihin,
niin taas kerran mietin sitä jätteen määrää, joka kertyy yksittäispakatuista lääkkeistä.
Mihin on hävinneet vanhat kunnon muovipurkit, johon yhteen purkkiin mahtuisi
koko kolmen kuukauden lääkemäärä.
Kun joka paikassa nykyisin yritetään välttää turhaa jätettä, 
niin milloinkahan tähän puututaan. 


Anteeksi kaikille lukijoilleni tästä purkauksesta.
En vain enää jaksa kuunnella sitä, että
itsehän olet sairautesi hankkinut ja kyllä eläkeläisillä on niin 
hyvät tulot, että niillä saa lääkkeet ostettua.  Ei ole kaikilla.

8 kommenttia:

  1. Kyllä sitä aiheesta purnasit!
    Nyt vielä on mennyt niin hassuksi, että kun miehellä eräs lääke kuuluu ryhmään, jota ei saa ostaa, kuin määrätyn määrän kerrallaan. Eräskin kerta, kun oltiin sopivasti liikkeellä, mies meni apteekkiin, ostamaan tätä lääkettä, niin ei olisikaan saanut kelakorvausta, jos olisi silloin ostanut....seuraavana päivänä sitten taas jo saikin.
    Ihme pompottamista sanon minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen kerran ainakin yrittänyt ostaa lääkkeitä päivää liian "aikaisin". Matkaa apteekkiin on 30 km joten ei turhaa viitsisi ajella.

      Poista
  2. Aiheesta kirjoitit! Tsemppiä..ja hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  3. Eipä sitä itse vapaaehtoisesti hanki sairauksia, en usko siihen. Kyllä ne tulee jos on tullakseen. Ja tunnen monia ihan hoikkia ihmisiä jolla on diabetes ja tai sydänsairaus tms. Ei aina ole painosta kiinni.
    On ne nuo lääkekorvausten heikennykset ihan hanurista, nyhdetään lääkkeiden käyttäjiltä. Mulla ei onneksi ole kuin yksi lääke, joka ei täytä edes 50 aloitusmaksua, vaikka sen piti olla erityiskorvattava, kun aloitin sitä syödä.
    Mutta hyvä kuitenkin, jos lääkkeet auttavat ja pystyy elämään aika normaalisti niiden avulla.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on hyvä että on olemassa lääkkeitä jotka auttavat, vaikka kalliita olisivatkin. Hyvää juhannusta sinullekin!

      Poista
  4. Sairaus voi tulla kelle vaan, ei sille minkään mahda. Ja ei sitä vaan kaikilla oo varaa kaikkeen, edes lääkkeisiin, semmonen tää yhteiskunta on. Ja väärinhän se on - ihan asiasta purnaat. Mutta hetki kerrallaan eletään. Koitetaan olla kiitollisia jokaisesta päivästä. Ja onhan sentään jaettu purnaus puolitettu harmi. Voimia arkeen ja mukavaa juhannusta! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta, että jaettu purnaus on puolitettu harmi. Helpotti heti kun sain purnattua. Hyvää Juhannusta!

      Poista