tiistai 6. syyskuuta 2016

Keskeneräisyys painaa mieltä



 Jossain vaiheessa syksyä tulee tilanne, jolloin virkkaaminen ohuista puuvillalangoista vaan alkaa tökkiä. Sitten sitä alkaa etsiä sopivia sukkalankoja ja puikkoja.  Olen loppukesän automatkoilla virkannut tällaisia neliöitä tavoitteena saada siitä virkattu bolero vanhan juhlamekkoni asusteeksi.  Näin sellaisen joskus kauan sitten netissä ja se näytti juuri sopivalta tarkoitukseeni peittämään juhlamekon ohuet olkaimet ja olkapääni.  Nyt olen saanut aikaiseksi seitsemän ja puoli nelilötä, saman verran lisää pitäisi vielä tehdä, mutta kun ei huvita.
Lankakaan ei tule siihen riittämään.  Pakko laittaa työ pussukkaan ja jättää odottamaan kevättä ja aikaa jolloin villalangat tuntuvat tunkkaisilta ja kaipaa jotain kevyttä tekemistä.


Tämä on vaan niin vasten periaatteitani.  En siedä keskeneräisiä töitä.  Osaanko nauttia nelomisesta, kun tiedän tämän odottavan jatkamista lankakorissa?  Pitää ainakin muistaa seuraavan kerran Lankamaailmassa käydessäni, ostaa lisää tätä virkkauslankaa varalle.  
Olen yrittänyt perustella keskenjättämistä silläkin, ettei tätä pysty tekemään telkkaria katsoessa eikä minun huonolla näölläni ollenkaan keinovalossa.  Näköni on sen verran huono, vaikka uusinkin silmälasit viime talvena, jotta tummat materiaalit eivät erotu selvästi lampun valossa vaan  tarvitsen siihen kirkasta päivän valoa.  Riittääkö hyväksyttäväksi selitykseksi?  Pitäisi riittää, silti harmittaa.


6 kommenttia:

  1. Ennen kun virkkasin, mulla oli se käytäntö, kesällä virkkailin, talvisin kudoin.

    VastaaPoista
  2. Jotenkin neulominen kuuluu juuri syksyyn ja talveen ja virkkaaminen vastaavasti kevääseen ja kesään.

    VastaaPoista
  3. Kauniita neliöitä teet ja niin kauniin väristä lankaa. Jospa innostus virkkaamiseen palaisi, jos pitää välillä pienen tauon.

    VastaaPoista
  4. No hätä, kyllä se into palaa, viimeistään keväällä, kun luonnonvaloa alkaa tulvia. Sitäkin tämä elämä on, että oppii sietämään tekemistensä ja itsensä keskeneräisyyttä. Minulla, kun en ole kovin kunnianhimoinen, ei tekemisten kesken jääminen haittaa, mutta oma keskeneräisyys ihmisenä kylläkin. antakaamme itsellemme armoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, armoa itselle ja omille tekemisille.

      Poista