Aurinkoista maanantaita itärajan tuntumasta

Täällä edelleen lumipenkat korkeat, vaikka oli sitä kyllä lunta tuolla etelämmässäkin.

Eilen palasin kotiin loppuviikon Espoon reissulta.

Irrottautuminen omista liiankin tutuiksi käyneistä ympyröistä tekee hyvää.

Etenkin se, kun ei ennätä keskittyä itseensä vaan pikku Prinsessa piti huolen siitä,

että Mummo kuunteli ja osallistui, oli läsnä.

Olihan se kivaa heittäytyä leikkimään. Muovaileminenkin tuntui mukavalta

kuten värityskirjan värittäminenkin. Mutta ei ne yksin tuntuisi  niin mukavalta,

yhdessä tekeminen, jutteleminen samalla, on se, joka siinä viehättää.

Ennen leikimme pääasiassa "pennuilla" (Ryhmä Hau) tai poneilla

tai kokosimme legoista torneja ja eläintarhoja.

Nyt pelasimme paljon, piirtelimme, muovailimme,

luimme satuja. Tässä vielä yöpuku päällä pelaamme Muumipeikon kalaretki peliä ja

Vaarille piti lähettää kuva tästä kalasta, että onko tämä lohi?

Pojan ollessa työmatkalla pe-la, niin me tytöt kävimme Ikeassa.

Saimme kulutettua neljä tuntia katselemalla, ideoimalla,

välillä käymällä syömässä, herkuttelemassa ja vähän ostettiinkin jotain.

Helsingin puolella oli Kattilahallissa Luonnonkaunis -messut, johon Miniä oli saanut ilmaisliput.

Pikku Prinsessan kanssa ostimme Laveran hammastahnoja ja minä itselleni yövoiteen 

YA:n osastolta.

Eilen sitten matkustin takaisin kotiin.

Tällä viikolla odotan loppuviikon yökyläilyä pikku Prinssin luo.

Väliajan järjestelen paikkoja, tiskaan ja siivoan.  Kolmeen päivään voi paikat sekaantua

yhdelläkin Miehellä, jos niitä ei välillä yhtään järjestele.

Itselleni on tärkeää, että edes koti on järjestyksessä, jos muuten elämä ei olekaan.

On tunne, että hallitsee edes jotain pientä osaa.

Siksi minua alkaa tiskit, pyykkikasat, lehdet pöydällä ja roskat lattialla

ahdistamaan ja kun ahdistus kasvaa, niin lopulta ahdistaa koko täällä asuminen.