keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Leppoisaa talvipäivää



 Tänä aamuna nukuttiin pitkään.  Ei ollut kiirettä.  Tänään ohjelmassa vain uunin lämmitystä ja pyykin pesua.  Reilu viikko olikin hulinaa, ensin itse reissussa Tytön kanssa, sitten pikku Prinsessa ja Poika yökylässä ja sitten isänpäiväreissu ja sen jälkeen Kuopus yökylässä.  Nyt muutama päivä ns. normaalia kotielämää ja sitten taas sunnuntaina lähden reissuun.  Ja kaikesta tästä huolimatta valitan välillä, että haluaisin jotain tekemistä ;)


 Nyt kyllä tuntuu, että on välillä ihan hyvä, kun sitä "tekemistä" ei ole ja saa olla välillä ihan yksin kotona.  Tai yksin ja yksin, onhan täällä kolme kaveria.   Nekin kyllä tuntuvat tänään kaipaavan lepoa ja rauhaa.  Kuten kuvistakin näkee, Koira katseli vähän vaivautuneena, että eikö sitä saa rauhassa ottaa päiväunia.  Kissa taas päivysti lintulautaa sohvan selkänojalla istuen ja sekin tuntui viestittävän, että mene jo muualle.


Pikkukissan löysin leikkimästä rapisevalla perhoslelullaan ja sekin keskeytti leikkinsä ja jatkoi vasta sitten, kun poistuin paikalta.  Ehkä nekin ovat tottuneet rauhallisiin päiviin ja säännölliseen rytmiin niin, että viime päivien touhut ovat saaneet nekin kaipaamaan vaan "olemista".
No, onneksi olen kuitenkin jotain omaakin saanut välillä tehtyä.  Jämälangoista tehdyt villasukat valmistuivat eilisiltana, kokoa 42 tällä kertaa.  Tuo 42-43 lienee aika tavallinen miesten sukan koko, joten teen aina välillä sen kokoisia, jotka sitten voin vaikkapa lahjoittaa johonkin.  Toisaalta ne ovat aikalailla meidänkin miesväelle sopivia, joskin Kuopus erottuu joukosta 46 koollaan.
Minulla on jokin ihme tarve kuluttaa lankakerät loppuun, joten nyt työn alla on toinen neulottu tonttumyssy, jotta saan joulun punaisen ja harmaan lankojen loput käytettyä.  Pitäisiköhän ottaa tavoitteeksi, että sukkalangat on kulutettu vuoden loppuun mennessä.  Sitten olisikin ihanaa odottaa kevään uusia värisävyjä.
Mukavan leppoisaa keskiviikkoa!




22 kommenttia:

  1. On sinulla vilskettä riittänut! Ihanat sukat olet neulonut, ilman villasukkia en kuules lähde minnekään. ;) Teidän mustavalkoinen kisu on, kuin edesmennyt rakas ja ensimmäinen kissani Minja. Ikävä ei koskaan taltu. <3

    Mukavaa talvipäivää sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ikävä koskaan lopu. Kyllä noista "kiusankappaleista" tulee niin läheisiä, välillä kyllä koettelevat hermoja kinastellessaan keskenään, mutta sitten syliin tai viereen tullessaan ovat niin ihania. Seuraa niistä on todella paljon.

      Poista
  2. Sinulla sitä touhua tuntuu riittävän..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä riittää, välillä sitten tuskailen, kun ei ole järkevää tekemistä.

      Poista
  3. On siellä kyllä söpöt kaverit. Nuorempana halusin itelleki collieta tai shelttiä. Olisi nytkin hyvä olla seurana, mutta jos lemmikkejä hankkii, ei voi lähteä mihinkään.
    Sullahan näyttää olevan paljon kaikkea puuhaa. Joskus kyllä tulee sellainen fiilis, ettei oikein keksi Mieluista tekemistä. Tai ei huvita mikään, vaikka olis monia keskeneräisiä juttuja meneillään.
    Lueskelin tuolta vanhempia postauksia, niin kiva olis jo alkuvuodesta alkaa tehä joulukalenteria. Vaikka itelle tekis, niin eihän niistä paketeista muista mitä niissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se välillä ongelma jos halutaan yhdessä jonnekin lähteä. Koirakaan ei ole tottunut koirahoitoloihin ja kissatkin tartteis ruuanjakajaa. Harvoin kuitenkin sellaisia tilanteita.

      Poista
  4. Minulla oli muksuna monta Dessa-nimistä kissaa,. Ne olivat tuon Pikkukissan värisiä. Siksi etenkin Pikkukissa temppuineen on mieleeni. Minulla on myös ollut Skotlannin paimenkoira, joka muistuttaa sinun koiraasi. On kai vaan ollut isompi? Sama tavoitekin meillä on. Saada kotona olevat langat neulotuksi, ennen uusien ostamista. Minun vauhtini on vaan aivan eri kuin sinun, mutta hiljaa hyvä tulee. Hyvää illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. skotlannin paimenkoira on kait pitkakarvainen collie eli isompi versio sheltista.

      Poista
  5. Kuullostaa niin lokoisalta!
    Kauniit sukat olet kutonut!
    Leppoisaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
  6. Ihania nuo sinun lemmikit <3 Ja kauniit villasukat! 42-43 on tosi yleinen koko, niitä oon kutonut nyt vaikka kuinka. Vielä olisi kudottavaa, onneksi on aikaa ennen joulua. Mukavaa keskiviikko iltaa! :)

    VastaaPoista
  7. Ihanat kuvat teidän lemmikeistä!
    Ja hienot villasukat!
    Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
  8. Karvakaverit on kivoja seuralaisia. Hyvän malliset sukat. On sulla menemistä.
    Niin muuten on mullakin tämä viikko....menoviikko :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on menoviikkoja, välillä taas kaipaa rauhaa. Mukavaa keskiviikkoiltaa!

      Poista
  9. Voi näitä ihania karva-kamuja!♡ Ja niin kauniit sukat.
    Minä kun olen Pojan menehtymisen jälkeen ollut yli kahdeksan vuotta kotona, niin huomaan kuinka vähästä sitä väsyy... (no tietenkn lapsen menetys, masennus ym. vaikuttavat todella paljon).
    Nautin rauhasta ja omasta olostani (vaikka on tässä tuo isäntä ja Leevi-kissa).
    Ikää on kuitenkin vasta pian 54v. Äitini täytti elokuussa 80v ja on paljon energisempi ja reippaampi kuin minä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin harmittelen miten sitä väsyykin niin nopeasti jo tällä iällä. Ennen jaksoi paljon enenmmän. Mukavaa torstai-iltaa sinulle.

      Poista