sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Purkamista ja valmista


Pikkukissa on kasvanut jo jonkin verran, vaikka edelleenkin nukahtelee nopeasti leikkien välillä.  Villi ja rohkea Pikkukissa on, paljon vilkkaampi kuin Kissa pentuaikoinaan.  Pikkukissa on myös melko vaativa kissa.  Yölläkin sänkyyn tullessa maukuu käskevästi, jotta sitä pitää silittää ja nukuttaa.  Hyppii ja kiipeää korkeallekin, jopa keittiön yläkaappien päälle tiputtaen tavaroita.
Koira on ottanut tehtäväkseen huolehtia Pikkukissasta ja ilmoittaa milloin se on luvattomilla teillä.   Välillä tuntuu, että Koira on jopa väsynyt lapsenvahtitehtävässään ja lähteekin siten mielellään ulos lenkille.
Pikkukissa rakastaa kovia ääniä.  Parhaita leluja ovat helisevät ja ratisevat lelut.  Niiden perässä juoksee ja hyppii.  Kissa on yrittänyt kouluttaa pienempäänsä, mutta etsii välillä rauhallisen piilopaikan nukkumiseen.

Itse olen huomannut, että Pikkukissan valveilla ollessa ei kannata lankoja keriä tai askarrella.  Neulominenkin on tullut hankalammaksi, kun Pikkukissa pätkii lankaa.

Tänään purin viime viikon aikaansaannokseni.   Neuloin viime viikon kylpyläreissun vapaa-ajat villaliiviä ja sainkin sen kainaloihin saakka valmiiksi.  Mittasin sitä kuitenkin tänään tarkemmin ja se oli auttamattomasti liian leveä.  Harmitti purkaa, mutta vielä enemmän olisi harmittanut vääränkokoinen työ valmiina.

Onneksi valmistakin on tullut.  Vävy sai tummanvioletin tuubihuivin.
Huivi on mitoiltaan samanlainen kuin aiemmin Tytölle neulomani.  Tämä on "kutittamatonta" villaa ja helmineuletta.  Lanka Titityystä
Gilliatt 100 g/250 m, väri Figue.  Huiviin kului vähän yli kerä.  Silmukoita oli 35 ja puikot nro 6.
Lopusta kerästä saisi vaikkapa pipon.

 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti