Tulipa käytyä kaupungissa. Kukaan ei oikein ymmärrä, miksi käyn yli 100 km päässä kampaajalla. Mutta kampaajakäyntini on paljon muutakin kuin hiustenleikkausta. Kampaajani oli juuri valmistunut, kun tutustuimme. Siinä on vuosien aikana ilot ja murheet toisillemme kerrottu, värisävyjä ja hiustyylejäkin vaihdettu. Kun tänään esittelin tuoreita pikku Prinsessan kuvia, niin kampaajani totesi; aivan isänsä silmät. Hän muisteli miten pieni tomera 4-vuotias hurmasi hänet pitkillä kaarevilla ripsillään. Paluumatkalla kuuntelin Apulantaa ja lauloin mukana sydämeni kyllyydestä. Taisi siinä välillä nopeusmittarin seuraaminenkin jäädä, kun pitkästä aikaa tuntui, että oma vanha itseni alkaa löytyä jälleen. Se on pitkään ollut haudattuna syvälle piiloon ja välillä tuntui, etten enää löydä sitä. Kolme vuotta sitten olisin ollut valmis luopumaan kaikesta, laittanut vain silmät kiinni ja antanut mennä. Nyt sain vihdoinkin pienen häivähdyksen entisestä energiastani, jota olen kaivannut. Ei minusta vielä ole pelkästään mummoilemaan kaukana kaikesta. Olen saanut kerätä voimia täällä hiljaisuudessa, mutta nyt alan kaivata jo muutakin tekemistä. Pitää vain ryhtyä sanoista tekoihin.
Vanha punkkari heräsi minussa henkiin
"Juokse villi lapsi
Juokse kauemmaksi
Siellä kasvat vahvemmaksi
Ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
Ota toivon kipinä mukaan
Taivas on täynnä kuumaa terästä
Ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti