Hyvän mielen kirjeet

Tänään ei oikein mikään tahtonut onnistua.  Sain nyt vihdoin ja viimein Kelalta päätöksen erityiskorvattavuudesta pistettävän lääkkeeni osalta, mutta kuinka ollakaan, lääkäri oli unohtanut kirjoittaa reseptin.  Diabeteshoitaja lupasi muistuttaa lääkäriä, mutta kävin toisenkin kerran turhaan apteekissa e-reseptiä peräämässä.  Kolmannella kerralla sitten onnisti ja resepti löytyi, mutta apteeksita löytyi vain yksi pakkaus kyseistä lääkettä.  No, alkuun silläkin pääsen ja huomenna toivottavasti saan sen toisenkin.  Diabeteshoitajan vastaanotolla sitten pistin itseäni eka kertaa.  Kädet aivan tärisi, kun jännitin, että muistanko kaikki vaiheet oikein.  Siitä se sitten lähtee, nopeasti varmaankin tulee rutiinit senkin suhteen.
Kävin myös paikallisessa Taitoshopissa kyselemässä tummanharmaata ontelokudetta, kun viikko sitten ostin yhden vyyhdin, mutta se ei riittänytkään pieneen virkattuun mattoon.  Kudetta ei ollut enempää eikä sitä enää tilatakaan sinne nyt kesäaikana.  Neuvoivat itse tilaamaan netistä.  Nyt mietin, että puranko lähes valmiin maton ja teen pienemmän mallin vai yritänkö etsiä kudetta lisää. Valkoista kudetta minulle on jäänyt iso kerä, kun tein vuosi sitten Miniälle ja Pojalle virkattuja ja neulottuja tyynynpäällisiä.  Se trikookude on aika leveää ja aloin leikkaamaan sitä kahtia.  Mutta se kiertyy mahdottomille solmuille ja on pakko katkoa välillä.  Ei siis tullut tänään mitään käsityötä aikaiseksi.
Löysin kuitenkin kirjastolla vanhasta lehdestä jutun Hyvän mielen kirjeistä.  Helsinkiläinen lukiota käyvä Aurora keksi viime syksynä ajatuksen. Hän tahtoi aloittaa kirjeenvaihdon sellaisen ihmisen kanssa, jolla on takanaan enemmän elettyä elämää kuin Auroralla itsellään. Tästä pienestä ajatuksesta syntyi projekti nimeltä Hyvän mielen kirjeet. Myös Kallion seurakunta innostui Auroran ideasta ja lähti kokeiluun mukaan.  Nyt kirjeidea on levinnyt ympäri maata ja jopa ulkomaille.  Ideana on, että nuoren kanssa kirjeenvaihtoon haluava lähettää Auroralle sähköpostia tai viestin facebookissa ja ilmoittaa nimensä, ikänsä ja osoitteensa.  Aurora sitten valitsee nuorista jonkun, jolle luottamuksella lähetetään nämä tiedot ja nuori lähettää perinteisen kirjeen vanhemmalle ihmiselle ja siitä kirjeenvaihto sitten alkaa.  Etsin netistä lisätietoja ja hämmästyin, että kirjeenvaihtoon halukkaita nuoria on paljon enemmän kuin "vanhuksia" löytyy.  Niinpä sitten laitoin minäkin sähköpostia ja Aurora vastasi pian ja kertoi, että voin odotella kirjettä lähiaikoina.  Tykkään saada postia, kortteja ja kirjeitä. Tämä mahdollisuus ja Kuopuksen visiitti mökillemme pelastivat muuten takkuisen päivän.