Tavoite 1 toteutuminen syyskuussa

Muistutukseksi vielä, mitä vuoden alussa suunnittelin;

Vuoden 2016 aikana tavoitteeni on parantaa elintapojani, opetella syömään oikein ja oikeaan aikaan, jättää turhat makeat pois, lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni ja keventää muutenkin sitä ja näin ollen myös alentaa verensokeriani.  Oletettavasti myös painoni putoaa.

Painon pudotus tavoitteeni onkin maltilllinen, koska se ei ole itsetarkoitus vaan terveellisemmän elintavan opettelu.  Toivon kuitenkin, että painoni putoaa kilon kuukaudessa ruokailutottumuksia parantamalla.

Kuinka sitten on käynyt?  Painoa on pudonnut syyskuun loppuun mennessä jo 10,6 kg eli tavoitte näiltä osin on saavutettu, verensokerikin on pudonnut, mittaus 30.9. oli 5,8 eli loistava minulle.

Silti en ole tyytyväinen tavoitteeni täyttämiseen.

Oikeaan aikaan syömisestä luistan nykyisin harvemmin, koska olen huomannut miten paljon se vaikuttaa olooni.  Jos lipsun esim. kunnollisesta lounaasta, niin iltapäivällä en saa oikein mitään aikaiseksi ja napostelen pitkin päivää.  Pyrin siis syömään oikeaan aikaan aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen  ja iltapalan.  Aina se ei tietenkään onnistu, en jaksa tehdä pelkästään itselleni lounasta, jos valmista ei jääkaapista löydy. 

Turhia makeita syön edelleen mielestäni liikaa.  Onhan ne vähentyneet, ostan itse enää todella harvoin karkkeja, suklaata en oikeastaan ollenkaan.  Silti olen ikuinen herkkuperse, välillä vaan pitää saada jotain makeaa.  Nykyisin kuitenkin yritän muistaa kokonaisuuden eli en syö herkkuja muiden lisäksi vaan esim. välipalan sijaan.

Kasviksia ja hedelmiä olen tarkoituksellisesti lisännyt ja aina kun mahdollista, syön kasvisruokaa.

Jotain ehkä olen tehnyt kuitenkin oikein, koska paino putoaa edelleen ja verensokeri alkaa olla ns. normaalilukemissa ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen.  Tietenkin osasyynä on oikeanlaisten lääkkeitten löytyminen diabetekseni hoitoon, vaikka ei ne lääkkeet yksin saisi tuota aikaiseksi.

Olen myös ottanut aktiivisempaa otetta muutenkin omassa hoidossani.  Huolehdin itsestäni paremmin, pidän huolta riittävästå levosta, omasta jaksamisestani.  Olen myös panostanut esim. jalkojeni hoitoon paremmin ja säännöllisemmin.  Liikuntaa pitäisi vielä lisätä, olen aina ollut huono liikkumaan, onneksi syyskuussa oli kauniita ilmoja ja hyötyliikuntaa tuli reilummin.

Kaikessa varmaan tärkeintä onkin se säännöllisyys, pienet poikkeamat eivät tee tuhoa, kun suurimmaksi osaksi pyrkii tavoitteeseen.  Siten esim. itsensä piristykseksi syödyt köyhät ritarit tai yhtenä aamuna unohtunut jalkojen rasvaus ei vielä kaada koko rakennetta.  

Itselle pitää olla armollinen.