Tänään huomasin luonnossa jo kellastuneita lehtiä, syksykesän merkkejä. Muutenkin viileämpi päivä muistuttaa, ettei kesä kestä ikuisesti.
Huomenna pikku Prinsessa perheineen lähtee jo kotimatkalle, vaikka välillä on ollut väsyttävää, niin tiedän, että tulen kaipaamaan yhteisiä aamukävelyitä ja saunan lämmitystä sekä monia mukavia jutteluhetkiä kaksivuotiaan kanssa. Onneksi jo vajaan kolmen viikon päästä menen helpottamaan pikku Prinsessan pitkiä päiväkotiviikkoja ja järjestämään vapaapäivän. Miniäkin aloittaa nyt elokuussa harjoittelutyöpaikassaan ja yrittää siinä samalla saada opinnäytetyönsä valmiiksi.
Mummoa taas tarvitaan syksyn mittaan.
Kanervatkin ovat parhaillaan kukkimassa ja huomasin, että luonnossakin on kahta eri sävyä. Tummempaa ja vaaleampaa. Ennen en ole noita vaaleampia siniseen vivahtavia nähnytkään.
Mutta syksy ei ole vielä. Ensi viikolla alkaa Miehen toinen lomapätkä, kolme viikkoa. Sille ei ole mitään suunnitelmia, jos ei monenlaisia pihatöitä lasketa. Ajattelimme viettää sen rauhallisesti, turhia hötkyilemättä, rästihommia sään mukaan tehden ja ehkä lähikaupungissa poiketen. Saas sitten nähdä, miten loma toteutuu.
Onkohan nuo värit tulleet kun on ollut niin märkää.
VastaaPoistaLastenlapset ovat ihania, mutta kyllä minä väsyn. Onneksi meidän miniät ymmärtävät ettei paljon ole pyytäneet hoitamaan, kun tietävät minun sairauteni.
Niin minäkin aina väsyn, vaikka olisi kuinka mieleistä olla pikku Prinsessan kanssa, mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Kun välillä saa taukoa, niin sitten taas voi olla avuksi nuorille.
Poista